Rahoitusmarkkinoiden epävarmuus jatkuu
Vuoden 2008 syksyllä maailman taloutta järisytti pankkiiriliike Lehman Brothers’in kaatumisesta varsinaisesti alkanut finanssikriisi. Kriisin taustasyynä pidettiin holtitonta asuntorahoitusta ja siihen liittynyttä asuntoluottojen paketoimista erilaisiksi finanssituotteiksi. Osatekijä oli myös vuosien 2007–2008 elintarvikekriisi, joka aiheutti voimakasta inflaatiota kehittyvissä maissa ja ns. arabikevään levottomuudet.
Pankkikriisin laajenemista torjuttiin voimakkaasti elvyttävällä politiikalla, jossa markkinoille tuotiin lisää likviditeettiä eli käytännössä keskuspankit painoivat lisää rahaa ja keskuspankit myös laskivat korot alas. Tätä halvan rahan aikaa elettiin lähes 15 vuotta.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan aiheutti voimakkaan shokin markkinoille ja sodasta johtuva hintojen nousu kautta linjan on ollut valtavaa. Ja kun kuluttajahinnat nousevat, keskuspankit lähtevät tekemään sitä, mitä niiden on määrätty tekevän eli taistoon inflaatiota vastaan. Kaikkialla maailmassa keskuspankit ovat nostaneet korkoja ja samalla markkinakorot ovat nousseet erittäin nopeasti. Korkojen nousu näkyy heti tai pienellä viiveellä niin yksityistalouksissa kuin yrityksissä. Investoinnit ja isommat hankinnat pistetään jäähylle, jos siihen on mahdollisuus ja kulutus siirtyy halvempiin tavaroihin. Tähän kun lisätään parin varsin pienen yhdysvaltalaisen pankin kaatuminen, on markkinoilla parhaillaan pienimuotoinen paniikki.
Tämä kaikki näkyy myös maataloudessa eli investoinnit, erityisesti rakennusinvestoinnit ovat nyt huomattavasti alhaisemmalla tasolla kuin viimeisen reilun kymmenen vuoden ajalla. Tuotantopanosten hintojen nousu vaikuttaa varmasti myös niiden käyttöön, vaikka vielä 2022 panosten käyttö oli lähes ennallaan. Tulevan kesän satsauksia mietitään nyt kiivaasti, varsinkin kun tuottajahinnat ovat laskusuunnassa.
Moni taloustieteilijä arvioi, että keskuspankkien voimakas korkopolitiikka ei onnistu hidastamaan inflaatiota, mutta ajaa silti talouden taantumaan. Toki inflaatio varmasti sitten aikanaan hidastuu, mutta onko keinot silti liian kovat? Toistammeko 1990-luvun alun korkeiden korkojen ajan ja sitä seuranneen konkurssi- ja työttömyysaallon?
Todennäköisesti emme, sillä jotakin on myös opittu. Nyt ymmärretään, että yritysten toimintaedellytysten turvaaminen on välttämätön edellytys sille, etteivät laman vaikutukset ole pitkäkestoisia. Jos yhteiskunnan annetaan painua liian polvilleen, nousu on kivuliasta. Keskuspankkien on löydettävä oikea tasapaino kaasun painamisen ja jarrun polkemisen välillä, jottei matkasta tule liian pomppuisa. Venäjän hyökkäyssodan päättyminen ja rauhan palautuminen Ukrainaan olisi tärkeä positiivinen signaali koko maailmantaloudelle.
päätoimittaja
Hallitusohjelmasta tulossa kova vääntö
Eduskuntavaaleihin on aikaa pari viikkoa ja viimeisimmät mielipidemittaukset ennustavat tasaista taistoa suurimman puolueen paikasta. Ennen vaaleja on kovasti julistettu, etteivät tietyt puoleet mahdu samaan hallitukseen ja että tietyt puolueet matkaavat oppositioon, mutta mielet saattavat muuttua vaalituloksen jälkeen.
Olennaista on jälleen kerran hallitusohjelma.
Hallitusohjelmissa on aina kuitenkin valuvika. Jos ne ovat liian tarkkoja, silloin hallitus tekee helposti vain sen, mistä on hallitusohjelmassa sovittu. Toisaalta jos ohjelma on liian yleisluonteinen, sitten riidellään, että mitä olikaan sovittu.
Tällä kertaa budjettipolitiikka noussee hallitusneuvottelujen ytimeen. Oikeistossa ja poliittisessa keskustassa olevat puolueet ovat valmiita menoleikkauksiin, kun vasemmisto ja vihreät kallistuvat verotulojen lisäämiseen eli verotuksen kiristämiseen. Onneksi sentään kaikille puolueille on selvää, että halvan rahan aika on ohi, korot ovat todellisia ja velatkin on maksettava. Ratkaisumallit tilanteen korjaamiseen kuitenkin vaihtelevat paljon.
Maa- ja metsätalouden näkökulmasta kumpikaan linja ei lupaa hyvää. Maataloustukiin kohdistuvat leikkaukset tai pääoma- ja kiinteistöverojen kiristykset ja laajennukset eivät tässä tilanteessa paranna maatilojen tilannetta, erityisesti kun tuottajahinnat varsinkin maataloudessa ovat todennäköisesti jo saavuttaneet huippunsa ja erityisesti viljan hinta on laskenut jo varsin rajusti.
Metsätalouden puolella varsinkin kuitupuun hinta on edelleen surkea siihen verrattuna, että esimerkiksi tämän lehden painopaperin hinta nousi viime vuonna lähes 100 prosenttia. Moni teollisuuden ala on onnistunut ulosmittaamaan markkinoilta hyvää hintaa, mutta alkutuottajille saakka hyöty on valunut hyvin hitaasti tai ei ollenkaan.