Keväisin lumien sulaessa alkaa aina keskustelu pelloilta tulevista ravinnepäästöistä.

Ravinteita kulkeutuu aina , jos maa-ainesta lähtee liikkeelle sulamisvesien mukana. Suurin riski keskittyy niiden isojen jokien varsille, joissa jokirannat ovat jo vuosisatojen aikana valmiiksi kaivautuneet jyrkiksi.

Syysviljat ovat yksi hyvä ratkaisu maa-aineksen sidontaan ja eroosion torjuntaan, mutta käytännön rajoitteet tulevat niilläkin vastaan. Käytännössä syysviljoilla, kumina ja syysöljykasvit mukaanlukien, ei Suomen noin 1,1 miljoonan hehtaarin vilja-alasta pystytä kattamaan kuin 15–20 prosenttia. Toki, jos tämä alue saadaan kohdistettua kaikkein kriittisimmille alueille, sillä on merkitystä.

Tällä hetkellä kasvipeitteisyysvaatimus ratkaistaan lähes kokonaan kevytmuokkauksella ja suorakylvöllä. Jokainen maatalousalalla toimiva tietää, että kevytmuokkauskin voidaan tehdä varsin monella tavalla eli välillä pelto näyttää sängeltä ja välillä täysin muokatulta. Suorakylvö puolestaan vaatii useimmiten glyfosaatin käyttöä ja siihenkin kohdistuu paineita. Myös kasvukauden olosuhteet vaihtelevat eli roudaton ja lumeton maa yhdistettynä sateisiin, kuten talvella 2019–2020, on pahin yhdistelmä ravinnehuuhtoutumien kannalta.

Maatalousalan ulkopuolelta tulee usein vaatimuksia siitä, että kaikki pelto pitäisi olla vihreänä talven yli. Jos tulevan ohjelmakauden tavoitteisiin haluttaisiin aito kasvipeitteisyys eli jokaisella hehtaarilla kasvaisi satokasvi tai kerääjäkasvi, merkitsisi se isoa muutosta viljelykulttuureihin.

Suomessa puinnit venyvät nykyisten lajikkeiden ja osittain ilmastonmuutoksen takia pitkälle syksyyn. Silloin myös auringon säteily käy vähiin eli vaikka kerääjäkasvi kylvettäisiin, sen kasvu jäisi varsin vaatimattomaksi.

Kerääjäkasvin kylvö keväällä tai kesällä kasvuston alle on paras tapa varmistaa puintien jälkeinen kasvusto, mutta sekään ei ole välttämättä kovin helppoa.

Välillä kerääjäkasvi saattaa jäädä viljelykasvin jalkoihin eikä idä kunnolla, välillä se kasvaa liikaa ja haittaa sadonmuodostusta ja puinteja. Pahimmillaan kerääjäkasvista muodostuu vaikeasti torjuttava rikkakasvi.

Maatalouden ravinnepäästöt ovat asia, jota viljelijät eivät pääse pakoon koskaan, koska se on väistämättä osa viljelyä.

Jokainen viljelijä myös haluaa käyttää ravinteet mahdollisimman tehokkaasti, sillä varsinkin ostoravinteet ovat kalliita.

Näyttelyt ja pellonpiennartapahtumat odottavat koronan jälkeistä aikaa

Koronapandemia on siirtänyt ja peruuttanut myös suurimman osan maatalousalan tapahtumista. Viime vuoden MaatalousKonemessut siirtyivät vuoteen 2022, EuroTieriä ensin siirrettiin ja sitten se muutettiin digitaaliseksi ja viimeisimpänä Okra peruttiin ja Agritechnica siirretttiin kevääseen 2022.

Suomessa KoneAgria Tampereella lokakuun puolivälissä on ensimmäinen iso maatalousalan näyttelytapahtuma. Jos rokotukset etenevät suunnitellusti, voisivat syksyllä alkaa myös muut kokoontumiset. Käytännössä vasta puintien, syysmuokkausten ja -kylvöjen aikaan voidaan järjestää tapahtumia pelloilla.

Maatalousalan kaupallisille toimijoille näyttelyt ovat tärkeä tapa tavata viljelijöitä ja messuilla on aina tehty myös kauppoja ja ennakkovarauksia.

Viljelijöille näyttelyt ja pellonpiennartapahtumat ovat tapa nähdä uusia koneita ja menetelmiä, mutta ne ovat myös tärkeä osa viljelijöiden sosiaalista elämää.

Näyttelyissä tavataan kollegoita ja tuttuja hieman kauempaa. Viljelijöiden työ on usein varsin yksinäistä ja välttämättä itse tilalle ei edes haluta paljon vieraita. Pitkän korona-ajan jälkeen oman alan ihmisten tapaamisille on tarvetta.