Priimaa tuli
Elina ja Samu Äijälän kaksikerroksinen massiivihirsitalo on pohjalaisittainkin pirun komia.
Uuden asuinrakennuksen pystyttämisessä yli 200-vuotiaaseen pohjalaiseen pihapiiriin on edettävä hienovaraisesti ja harkiten. Elina ja Samu Äijälä ehtivät unelmoida omasta kodista Alavuden Sulkavankylällä sijaitsevalla suvun sikatilalla pitkään.
”Maaliskuussa olemme olleet Samun kanssa yhdessä 25 vuotta”, Elina kertoo.
Tilalla on toki rakennettu jotakin oikeastaan joka vuosi, mutta maatalouteen liittyvät projektit ovat olleet sillä hetkellä tähdellisempiä kuin uusi asuinrakennus.
Kodittomia Elina ja Samu eivät kolmen poikansa kanssa tietenkään olleet. Heillä oli asunto Alavuden keskustassa, vaikka toki kolme sukupolvea asui pääasiassa tilan vanhassa päärakennuksessa.
Pitkän kypsyttelyajan ansiosta nuoret tilalliset tiesivät tarkkaan, mitä perheensä kodilta halusivat.
Moderni perinnetalo
Uusikin Äijälän talo piti rakentaa jo olemassa olevaan vanhaan, valmiiseen pihapiiriin. Yli 200 vuotta vanha massiivihirsinen päärakennus on hyvin perinteinen ja lepää multipenkillä eli modernilla multapenkillä. Arkkitehtuuriltaan uudisrakennuksen tuli istua pihapiirin hirsirakennusten seuraan.
Elina kertoo, että he miettivät monenlaisia vaihtoehtoja, mutta hirsi tuntui kaiken kaikkiaan järkevimmältä ratkaisulta ja eniten he innostuivat massiivihirrestä.
”Iloksemme löysimme aivan naapurikylästä Liedenpohjasta yrityksen, joka suostui talomme toteuttamaan. Ryhdyimme suunnittelemaan sitä yhdessä Eurohonka Oy:n toisen omistajan, Aki Maskosen kanssa. Vastaavaksi työnjohtajaksi pyysimme luottomiehemme, alavutelaisen rakennusinsinööri Esa Järvisen”, Elina kertoo.
Elina ja Samu halusivat perinteisen massiivihirsisen, kaksikerroksisen pohjalaistalon, koska se on ”niin pirun komia.” Yksitasoiseen ratkaisuun kaikkea tarvittavaa tilaa olisi ollut myös hankala saada sovitettua rakennuspaikalle järkevästi.
Eurohongalle kaksikerroksinen massiivihirsiperinnerakennus oli mieluisa haaste, ei suinkaan mikään mahdottomuus toteuttaa.
Elina ja Samu olivat listanneet tarpeitaan etukäteen. He halusivat taloonsa kolme sisäänkäyntiä. Taloon tarvittiin ns. sikaporstua, arkisisäänkäynti kodinhoitohuoneeseen ja sitten tietysti pääsisäänkäynti, etuovi kuistin yhteyteen.
”Pääovesta kulkevat vain vieraat, joten se on aika vähällä käytöllä”, Elina naurahtaa.
Alakertaan tehtiin suuri tupakeittiö ja yläkertaan niin sanottu ylistupa.
”Halusimme taloon suuret yhteiset oleskelutilat koko perheelle.”
Nopea, muttei aivan helppo projekti
Talon pohjia ryhdyttiin tekemään syksyllä 2018. Tampereen Kovakiven tekemällä luonnonkivisokkelilla rakennuksen alle saatiin noin 90 senttiä korkea rossipohja. Hirsitoimitus tuli tontille toukokuussa 2019 ja sisään perhe pääsi muuttamaan jo samaksi jouluksi.
Hirsikehikon pystytyksestä vastasi Eurohongan urakoitsija Mikko Kaihola. Sisätöissä jatkoivat Äijälöiden luottorakentajat, paikallinen Rakennuspalvelu Sepponen, jonka entuudestaan tutut kirvesmiehet tekivät töitä itseään säästämättä.
”Ja emännän kaikkia mielenliikkeitä parhaansa mukaan totellen”, Samu vitsailee.
Äijälät pyrkivät osallistumaan kykyjensä ja ehtimisensä mukaan. Samu maalasi talon sisäseinät, Elina muun muassa paneeleita isänsä ja Samun setä apunaan. Myös Samun kummitäti miehineen olivat usein maalaamassa ja muuten auttamassa.
”Meillä oli konehallissa tällingit, joiden päällä paneeleita oli hyvä maalata.”
Alkukesä meni pensseli kädessä. Elina ja Samu laittoivat pojat vanhassa tuvassa nukkumaan ja tulivat itse maalaamaan konehalliin tai ulkoseinän hirsiä kuukulkijan korista käsin valoisaan kesäyöhön.
”Olimme hieman lapsellisesti kuvitelleet, että maalaamisesta selviämme helposti. Haemme vain kaupasta punaista ja valkoista maalia ja maalaamme pikaisesti. Mutta sehän oli aivan helevetillinen urakka!”
”Maaleja on sataa sorttia ja niistä monta mielipidettä. On hyvä perinpohjaisesti selvitellä, millä kannattaa maalata mitäkin, ettei sillä pilaa rakenteen ominaisuuksia”, Samu sanoo.
Jos vertaa Äijälän talon julkisivukuvia heti valmistumisen jälkeen nykyisiin, huomaa, että talossa on nykyisin hirsipanelointi. Se asennettiin parin vuoden kuluttua talon valmistumisesta, kun hirsirakenne oli saanut laskeutua rauhassa.
Elina ja Samu olivat pitäneet massiivihirsipintaan maalaamastaan Virtasen 4 Öljyn maalista, sillä se oli muun muassa helppoa maalata. Hirsipaneeliin Samu kuitenkin valitsi astetta tummemman punaisen sävyn eli Wanhan Punaisen. Kuisti on ulkopuolelta Okran keltainen ja sisäpuolelta se on maalattu värittömällä hirsivahalla.
Sukulaiset ja ystävät värvättiin avuksi, jos he vain vähänkin antoivat siimaa. Samun isä oli auttamassa pohja- ja viemäröintitöissä, Samun äiti kuulosteli poikien unta vinttikamarissa. Elinan rakennusalalla oleva siskon mies pestattiin raksalle, kun hän oli paikkakunnalla.
”Hyvä ystäväni oli apuna tenavien kanssa ja jopa hänen rakennusmiesystävänsä värvättiin apuun.”
Työtä oli paljon ja kaikenlaiseen uuteen piti perehtyä.
”Yksi vanha putkimies vitsailikin, että teidän täytyy tehdä tässä nyt vain sellaiset 150 000 päätöstä.”
Onneksi päätösten tekeminen sujui, sillä Elina ja Samu olivat isoista linjoista samanmielisiä ja heillä oli pääpiirteissään valmis sabluuna.
Kaunista vanhaa uudessa käytössä
Talon lämmönjakojärjestelmänä on vesikiertoinen lattialämmitys. Tilalla on kaikkia rakennuksia varten lämpökeskus, jossa poltetaan turvetta ja haketta. Lisälämpöä taloon tuo isohko leivinuuni-puuhellayhdistelmä, jossa Elina pitää valkeaa kovimmilla pakkasilla, mutta myös tunnelman tuojana.
Näyttävän tulisijan muurasi pariskunnan yläasteaikainen ystävä Arto Kivistö. Sen tiilet tulivat Elinan lapsuuden kodista, jonka 1970-luvulla puretun vanhan tuvan piipun tiilet hänen isänsä oli säilyttänyt. Tulisijan otsalauta on puolestaan peräisin Äijälän tilalla 1800-luvulla höylätyistä lattialankuista, jotka ovat palvelleet ennen vanhan riihen lattiassa. Sivutolpat ja ranstakkatelineen takoi keuruulainen seppä Eetu Summanen.
Kesällä kumpaakin kerrosta viilentää oma ilmalämpöpumppunsa.
Elina ja Samu tykkäävät tummasta puusta ja vanhasta ilmeestä, mutta eivät silti halua asua museossa. Kuten Samu on lohkaissut, niin tehtiinhän taloon sentään sisävessa.
Alakerran tuvan lankkulattia on oman metsän puista kaadettu. Elina myöntää, että se on hieman kimurantti lattialämmityksen kanssa, mutta onneksi toimii.
”Maalasimme sen valkoiseksi. Haastava valinta, mutta minusta elämisen jäljet kuuluvat lankkulattiaan. Rakastan sitä.”
Alakerrassa piilutetut hirret on käsitelty Teknoksen ruskealla hirsivahalla. Vinttikamareissa näkyy myös vaaleaa hirsipintaa.
”Oikeastihan näitä ei ole piilutettu kirveellä, vaan rälläkän laikalla. Joka tapauksessa se oli kova työ Eurohongan Juha-Pekka Mäkiselle ja jälki on mielestämme hieno.”
Keittiö ja kiintokaapit taloon tulivat paikalliselta toimijalta Puusepänliike T.Metsoila/Miia-keittiöistä.
”Tuija Metsoila kävi meillä monta kertaa ja antoi hyviä neuvoja”, Elina kiittää.
Sisustusta on rakennettu ja sommiteltu vanhan ympärille.
”Rakastamme esimerkiksi vanhoja puu-esineitä, joten olemme hyödyntäneet niitä valaisimissa. Kuistin lampunkupuna on tiskikooli ja ruokapöydän päällä taikinatiinu. Yksi valaisin on tehty heinäseipäistä. Samun jo edesmenneen Lyyli-isotädin virkkaamien pöytäliinojen pitsejä on pingotettu plafondien päälle. Valaistussuunnitelman teki ilmajokinen Armi Ahovaara, jolta saimme myös sisustukseen paljon ideoita ja apua”, Elina kertoo.
Monet vanhoista rakkaista kalusteista ovat tilalta, kuten renginkaappi vuodelta 1839. Lähes yhtä vanha on häkilä vuodelta 1862, josta myös tehtiin valaisin. Sen on saanut ilmeisesti rippilahjakseen Anna Äijälä, suvun ensimmäinen tilalla syntynyt lapsi.
Talossa on myös Samun äidin isän tekemiä huonekaluja, kuten toimistopöytä, keinutuoli ja vanha astiakaappi, joissa ajan patinan on annettu jäädä kauniisti näkyviin. Vanha keittiön ruokapöytä on löytänyt paikkansa sivupöytänä.
Ulkorakennuksessa oli odottamassa sivustavedettävä sohva, joka maalattiin. Yksi kaappi saatiin lakkautetulta naapurikylän koululta ja toinen yrittäjäystäviltä.
Kuistissa tulijoita tervehtii puuveistos nimeltä Suuri Malspiikki, jonka Äijälän perheelle lahjoitti heidän sittemmin jo edesmennyt, alavutelainen kuvanveistäjäystävä Voitto Kantokorpi.
Elinan käsityötaitaja-äiti ”pätkötti” talon kauniit matot ja on tehnyt muun muassa monia poppanaliinoja. Elina vitsailee olevansa itse suvun musta lammas, koska ei tee mitään käsitöitä.
”Ehkä joskus sitte, ku kerkiän istua sohvalla. Mutta naisena ja äitinä haluan, että vieraskin heti erottaa, tuleeko tilalla päärakennukseen vai sikalan eteiseen. Tykkään kaikesta kauniista, mutta en suinkaan ylimääräisestä tilpehööristä. Haluan, että siivoaminen on mahdollisimman helppoa”, Elina tiivistää sisustusfilosofiaansa.
Arki toimii ja perhe viihtyy
Elina, Samu, Venneri, (12 v), Vilippus (10 v) ja Vilhelmi (9 v) ovat nyt asuneet uudessa kodissaan kuusi vuotta.
Neliöitä kaksikerroksessa talossa on Elinan mukaan sinänsä riittämiin.
Alakerrassa on kolmen sisäänkäynnin, kodinhoitohuoneen, saunan ja pesuhuoneen lisäksi tupakeittiö, päämakuuhuone ja toimisto.
Ylistupa on Elinan mukaan oikeastaan eräänlainen miesluola, poikien valtakunta biljardi- ja pingispöytineen. Niiden lisäksi on myös tv ja sohva. Jalkapalloa harrastavat pojat voivat pelailla siellä, jos sää ei suosi pihapelejä.
Yläkerrassa on myös neljä makuuhuonetta, tekninen tila, vessa, suihku ja komerotilaa.
Elina sanoo, että perhe viettää enimmäkseen aikaa tupakeittiössä. Paperihommia tehdään toimistossa. Pojat tekevät läksynsä keittiönpöydän ääressä, mutta muuten viihtyvät yläkerrassa.
Pitkään odotetusta kodista tuli oikeastaan juuri sellainen kuin Elina ja Samu halusivat.
Näin jälkikäteen ajatellen sikaporstuan Elina olisi suunnitellut suuremmaksi, samoin keittiön.
”Onko kenelläkään keittiössä liikaa kaappitilaa”, hän kysyy.
Rakentamisaika oli luonnollisesti raskas, sillä lapset olivat pieniä, päivätyöt sikalassa ja yötyöt maalatessa verottivat voimia.
Elina ei kuitenkaan muista sitä sellaisena, sillä oma koti oli ollut haaveena jo niin pitkään. Toisaalta Samu sanoi jo 2018 loppuvuonna rakennusmiehille, että tämä talo vielä tehdään, mutta seuraavana vuonna; vaikka soittaisin, niin älkää tulko!
Tosin ovat he olleet sen jälkeenkin rakentamassa kaikenlaista, kuten 2025 kesällä viljanvastaanottojärjestelmää. Myös ainakin piharakennuksien remonttia on suunnitelmissa.
”Meillä oli taloa suunniteltaessa johtoajatuksena, että koti on meille turvasatama, josta ei välttämättä tarvitse lähteä kauas lomailemaan voidakseen rentoutua. Eipä se tämän äärimmäisen sitovan työn vuoksi edes ole kovin usein mahdollista.”
Talo on myös rakennettu kestämään isältä pojalle ja pitempäänkin.
”Olemme sanoneet pojille jo kehtoon päin, että saatte tehdä elämällänne mitä haluatte. Mutta tässä on ainakin talo, missä asuminen onnistuu, jos tänne haluaa jäädä.” ◻
Elina ja Samu Äijälän taloprojekti
Kaupat talopaketista: heinäkuu 2018
Rakennusluvan hakeminen: kesäkuu 2018
Rakennuslupa: syyskuu 2018
Maatyöt valmiit: lokakuu 2018
Perustukset valmiit: marraskuu 2018
Sokkelikivien asennus: maaliskuu 2019
Hirsitoimitus saapuu tontille: toukokuu 2019
Eurohongan työntekijät poistuvat työmaalta: kesäkuu 2019
Muuttolupa: joulukuu 2019
Muuttopäivä: 20.12.2019
Lopputarkastus: huhtikuu 2020
Perinnepohjalaista massiivihirrestä
Naapurikylässä Liedenpohjassa sijaitsevalle Eurohonka-hirsitaloille Elina ja Samu Äijälän kodin valmistaminen oli mieluinen haaste. Yritys valmistaa räätälöityjä hirsitalopaketteja, perinteisiä hirsitaloja ja -mökkejä. Nykyiset omistajat, Sari Vainionpää ja Aki Maskonen ovat vuonna 1965 perustetun talotehtaan toinen omistajasukupolvi ja kaverukset jo ala-asteajoilta.
Hirsiomakotitalot ovat nykyisin hyvin suosittuja, mutta ne toteutetaan enimmäkseen lamellihirsistä. Aki Maskosen mukaan massiivihirsitaloon päätyvät usein joko ekologisesti ajattelevat tai perinnepihapiiriin rakentavat asiakkaat.
”Massiivihirsiasiakaskunta on alle 10 prosenttia omakotitalomarkkinasta.”
Massiivihirsisiä isoja taloja ei tule eteen kovin usein. Eurohonka ole koskaan toimittanut toista Äijälän talon kokoista.
Maskonen kertoo, että massiivihirsirakennukset ovat yksi yrityksen päätuotantohaaroista. Valmistajia ei Suomestakaan kovin montaa löydy. Pohjalaisista perinnetaloista yhdelläkään talotehtaalla ei ole talokuvastoa. Ne valmistetaan siis mittatilauksena, yksilöllisesti suunniteltuna ja asiakkaalle valmistettuna.
Eurohonka-hirsitalojen massiivihirsiaihiot tulevat metsähoitoyhdistyksiltä esimerkiksi Päijänteeltä. Se saa myös ylisuuria tukkeja lähialueen sahoilta. Leimikoita se ei pysty ostamaan, sillä yrityksellä ei ole omaa sahaa.
Elinalla ja Samulla oli ensimmäisellä käynnillään mukanaan ruutupaperille tehtyjä hahmotelmia kodilleen. Niiden ja keskustelun pohjalta Maskonen teki heille ensimmäisen luonnoksen ja tarjouksen. Se ei vielä velvoita mihinkään eikä Maskosen mukaan maksa mitään. Kun hintaluokka alkoi olla kohdallaan, luonnosta hiottiin vielä muutamia versioita.
Maskonen on koulutukseltaan rakennusinsinööri ja teki myös lupapiirustukset. Varsinainen suunnittelu- ja luonnosvaihe oli vauhdikas. Siihen kului vain muutamia viikkoja.
”Alavuden rakennusvalvonta on erittäin palveleva. Luvan saanti sujuu yleensä nopeasti, kun rakennusoikeutta on riittävästi ja tontti maa- ja metsätalousalueella”, Maskonen sanoo.
Eurohonka-talojen toimitukseen kuuluu täysi suunnittelupaketti, mukaan lukien perustuksen mittapiirrokset ja ohjeet perustusten tekemiseen, rakennuslupakuvat ja rakentamiseen tarvittavat suunnitelmat. Sähkö- ja LVI-suunnitelmat asiakas tilaa itse.
Toimitukseen eivät kuulu maatyöt eivätkä perustukset, jotka asiakas teettää itse.
Eurohonka-talojen urakka alkaa hirsi- ja puuosatoimituksella. Asennusryhmä pystyttää hirsirungon ulkoa valmiiksi, asentaa kantavat rakenteet sisäpuolelta, välikaton palkiston ja kantavat väliseinäpalkit sekä pilarit paikoilleen. Äijälän talotoimitus sisälsi peltikaton, ovet ja ikkunat sekä yläpohjaeristeet paikoilleen asennettuna. Sisäseinien, lattioiden ja sisäkattojen materiaalit sekä portaat sisältyivät myös toimitukseen, mutta ne asensi asiakkaan timpuriporukka.
Maskonen kertoo, että hirsirunko oli alakatosta vesikatossa noin kolmessa viikossa. Kun ikkunat ja ovet olivat paikoillaan ja täydentävät työt tehtynä, oli kulunut noin kaksi kuukautta.
Vaikka ulkopuolelta tarkasteltaessa talo näyttääkin olevan 99-prosenttisesti valmis, sisältä se on vasta puolivalmis.
”Sähkö- ja putkitöistä, keittiö- ja kiintokalusteista, kodinkoneista ja märkätilojen pinnoituksista tarvikkeineen ja töineen muodostuu itse asiassa suuremmat kustannukset kuin meidän osuudestamme”, Maskonen muistuttaa.
Mitä talotoimitukseen kuuluu?
Suomalainen omakotirakentaminen perustuu sisällöltään erilaisiin talopaketteihin ja talopaketti kattaa valmiista talosta 20–95 prosenttia. Uusista omakotitaloista yli 70 prosenttia rakennetaan erilaajuisista talopaketeista.
Pienteollisuus PTT ry on laatinut alalle yläkäsitteet, joihin talotoimittajien eri laajuiset toimitussisällöt perustuvat. PTT:n sivuilta löytyy tietoa mm. sopimuksista ja talopakettien toimitussisällöistä.
Lue lisää:
pientaloteollisuus.fi/valitse-itse-talotoimituksen-laajuus/
Uusi asuinrakennus vanhaan pihapiiriin
Uuden asuinrakennuksen rakentamisen tarve voi tulla eteen monesta syystä. Ehkä päärakennuksessa ei ole tilaa useamman sukupolven asua, eikä siihen ole välttämättä haluakaan. Rakennuksen ikä ja kunto myös määrittää, kannattaako sitä alkaa laajemmin remontoida ja kumman sukupolven kotina se jatkossa paremmin palvelee.
Elina ja Samu Äijälän talon tuli istua tilan olemassa olevaan rakennuskantaan. Se onkin tavallista, kun uusi asuinrakennus rakennetaan vanhaan pihapiiriin. Rakennuksen suunnittelussa on otettava huomioon monenlaisia reunaehtoja. Haja-asutusalueella ajatellaan usein, että omakotitalon saa rakentaa miltei minkälaiseksi haluaa. Julkisivuvärille tai -materiaalille, harjamuodolle tai kerrosmäärälle ei kaavassa aseteta rajoituksia tai määräyksiä, kuten taajamissa.
Historiallisessa tilan pihapiirissä täysin muista rakennuksista arkkitehtuuriltaan poikkeava uudisrakennus voi näyttää hyvin oudolta.
Hieman sivuun pihapiiristä modernia tyyliä edustavia uudisrakennuksia nuorelle polvelle kyllä rakennetaan.
Arkkitehti SAFA Maija Tolmunen Arkkitehtuuritoimisto Taso Oy:stä korostaa, että hyvin vanhojen tilapihapiirien rakennuksilla on oma karaktäärinsä.
”Ympäristöä on katsottava paljon herkemmällä silmällä. On mietittävä, mikä tukee jo olemassa olevaa. Varmemmalla pohjalla ollaan, kun poimitaan aiheita ja mittasuhteita, materiaaleja ja värejä pihapiirin rakennuskannasta.”
Tolmunen sanoo, ettei uuden asuinrakennuksen tarvitse vanhassakaan tilapiirissä sentään olla kopio vanhoista rakennuksista. Vanhoissa kauniissa kylämiljöissäkin on eri aikakausina rakennettuja, erilaisia taloja, jotka kuitenkin sulautuvat kauniisti kokonaisuuteen ja toisiinsa.
Yhdistävät piirteet
Jos siis toiveissa on ilmeeltään moderni rakennus, se voidaan sovittaa vanhaan pihaan, kunhan niiden arkkitehtuurissa on yhdistäviä piirteitä, jotka sitovat rakennukset toisiinsa. Tällaisia voivat olla kattomuoto, mittasuhteet, pintamateriaali ja väritys.
”Silti räystäät voivat olla modernin lyhyet ja ikkunat suuret.”
Rakennusten hierarkia on kuitenkin aina pidettävä mielessä.
”Pitää tietää, ollaanko suunnittelemassa uutta päärakennusta vai kakkosasuntoa. Päärakennus on edelleen fokuksessa ja kakkosrakennus saa sijoittelussa arvoisensa tilan ja sisäänkäynnin.”
Mikäli vanha päärakennus ei ole varsinaisesti 1700-luvun arvorakennus, vaan se on tarkoitus joskus tulevaisuudessa purkaa ja uudesta rakennuksesta tuleekin uusi päärakennus, se tulee ottaa huomioon. Mitä vanhan päärakennuksen tilalle tässä tilanteessa mahdollisesti rakennetaan?
”Ja rakennetaanko nuorelle parille pysyvää kotia vai vaihtavatko he mahdollisesti perheen kasvaessa koteja vanhan emännän ja isännän kanssa?”
Uuden rakennuksen sijaintiin vaikuttavat myös liikennejärjestelyt, varsinkin, jos nuoripari haluaa asua hieman sivussa. Onko uuden rakennuksen roolia tontille ajettaessa mahdollista korostaa myöhemmin liikennejärjestelyillä?
Kuva: Sami Reivinen
Arjen toimivuus
Tolmunen sanoo, että maataloissa korostuu arjen toimivuus. Tulevat asukkaat tuntevat rutiininsa ja ovat miettineet tarkkaan, miten tilat palvelevat pellolta tai eläintiloista sisään tultaessa ja mitä keittiöltä vaaditaan.
Tavalliseen omakotitaloon saattaa riittää yksi sisäänkäynti, mutta maatalon päärakennuksiin tarvitaan kaksi tai jopa kolme sisäänkäyntiä. Talossa on ns. paraatisisäänkäynti ja yksi tai useampia toiminnallista eteistä.
Työvaatteiden riisumiselle ja huollolle tarvitaan tilat erillään varsinaisesta kodinhoitohuoneesta. Kuraisten saappaiden ja koirien pesupiste on tärkeä. Peseytymismahdollisuuksia voi olla useita. Varsinainen sauna ja pesuhuone halutaan nykyisin usein pitää erillisenä rentoutumistilana.
Maataloissa on nykyisinkin suuri tupakeittiö, joka sijaitsee yleensä lähellä pääsisäänkäyntiä. Tila on avoin, vaikka keittiö sijaitsisikin hieman suojassa nurkan takana.
Erillinen sali ei ole enää nykypäivää.
Tupa on tapahtumien keskiössä. Siellä järjestetään juhlat ja eletään arkea. Suuren pöydän ääressä ruokitaan talkoolaiset ja tehdään läksyjä. Nykyisin huoneessa on yleensä myös televisio. Tolmunen neuvoo miettimään tilan jäsentelyä. ”Onko kaiken keskipiste tv vai ehkä sittenkin näkymä pelloille?
Talon laajentamisessa tulisi välttää ns. elintasosiipivaikutelmaa. Laajennuksen pitäisi noudattaa alkuperäisen talon tyyliä ja näyttää siltä, kuin se olisi aina ollutkin paikallaan. DL