Pelloille mentiin poikkeuksellisessa hintaepävarmuudessa
Kevättöiden aloittaminen on aina viljelijälle toivorikasta aikaa. Tänä keväänä kuitenkin epävarmuus tulevista tuottajahinnoista on suurinta pitkään aikaan. Moni viljanviljelijä vaihtoi perinteiset viljat erikoiskasveihin tai tukijärjestelmän sallimiin maanparannus- ja saneerauskasveihin.
Korkeat lannoitteiden hinnat pakottavat myös nurmien viljelijät miettimään tarkoin kesän lannoitussuunnitelmia.
Tänä keväänä myös erot viljelijöiden välillä ovat isoja. Jotkut ovat ostaneet tuotantopanokset kalleimpaan aikaan eivätkä ole kiinnittäneet tulevan syksyn hintoja ollenkaan. Toisessa ääripäässä saattaa olla viljelijä, joka onnistui ajoittamaan lannoiteostot oikein ja sitoi merkittävän osan sadon hinnasta jo viime vuoden lopulla.
Joka tapauksessa on selvää, että tuotantopanosten hintojen nousu koskee kaikkia viljelijöitä. Suorien tuotantokustannuksien kattavan sadon vaatimus on paljon totuttua suurempi puhumattakaan siitä, että sadon avulla katettaisiin sijoitetun pääoman sekä oman työn kustannukset ja tehtäisiin vielä tulosta.
Viljamarkkinoiden epävarmuutta lisäävät myös laajemmat tekijät. Ukrainan viljantuotanto ja viljan viennin jatkuminen on edelleen suuri arvoitus ja nyt Ukrainasta tuotu vilja on tukkinut itäisen Euroopan maiden varastoja. Myös Suomessa viljoja on varastossa runsaasti. Toisaalta eteläistä Eurooppaa on vaivannut alkukeväästä lähtien kuivuus ja kuumuus, joten siellä viljasato voi jäädä merkittävästi normaalia pienemmäksi. Espanja on kärsinyt kuivuudesta eniten ja kun muistaa, että Espanja on muun muassa Euroopan suurin sianlihan tuottajamaa, voi rehuviljojen markkinatilanne muuttua nopeastikin.
Viljojen markkinatilanne vaikuttaa suoraan myös kotieläintilojen toimintaan. Väkirehujen hintojen nousu sai nautatilat siirtymään karkearehuvaltaisempaan ruokintaan, mutta jos viljan hinta laskee, noussee väkirehujen käyttö takaisin aiempiin lukemiin, varsinkin jos maidon tuottajahinta pysyy nykylukemissa. Paineet maidon tuottajahinnan laskuun ovat kuitenkin melko isot, sillä muualla maailmalla ja EU:ssa maidon hinta on jo laskenut voimakkaasti.
Tulevan kesän olosuhteisiin, syksyn satoon ja tuleviin tuottajahintoihin kohdistuu poikkeuksellisia paineita ja uuden ohjelmakauden tukiratkaisut ja markkinatilanne eivät helpota tilannetta. Voimakkaimmin tämä näkyy luomutuotannossa, jossa tukiehtojen heikennykset ja markkinoiden sulaminen iskivät yhtä aikaa.
päätoimittaja
Ilmasto- ja hiilinieluvääntö jatkuu
Hallitusneuvotteluissa ilmastoasiat ovat olleet yksi vaikeimmista aiheista. Tätä kirjoitettaessa (ennen helatorstaita) asetelma oli varsin selkeä. Perussuomalaiset haluavat irtautua aiemmasta Suomen hiilineutraalisuustavoitteen aikataulusta eli vuodesta 2035, kun erityisesti kokoomus ja RKP haluavat pitää siitä kiinni.
Hiilineutraalisuus on tavoitteena hyvä, vaikka sen mittaamiseen ja todentamiseen liittyy edelleen paljon haasteita. Olennaista on kuitenkin se, että tavoitteen saavuttamiseksi on tehtävä toimenpiteitä ja juuri se on varsinainen riidan aihe.
Perusasioista ollaan yksimielisiä eli fossiilisista energianlähteistä tulevia hiilidioksidi- ja metaanipäästöjä pitää vähentää, hiilen sidontaa lisätä ja hiilinieluja vähintäänkin ylläpitää tai kasvattaa. Kysymys kuuluukin missä suhteessa ja tuleeko ratkaisujen olla Suomen omia vai globaaleja? Maiden rajat ovat poliittisia päätöksiä, mutta ilmakehä on yhteinen. Päätökset, jotka vain siirtävät hiilivuotoja oman maan rajojen ulkopuolelle, ovat ilmakehän kannalta yhdentekeviä.
Suomessa keskustelussa korostuvat hiilinielut ja -varastot, mutta pitää muistaa, että luonnossa hiilen kierto on jatkuvaa. Vain fossiilisten energianlähteiden käyttö tuo kiertoon uutta hiiltä. Silloin loogista on, että suurin vähennystarve kohdistuu nimenomaan siihen osaan tuotantoa, joka lisää hiiltä ilmakehään.
Suomessa metsätaloudella on merkittävä rooli koko yhteiskunnan kannalta. Metsien käyttöön ja hakkuisiin kohdistuvat rajoitukset pienentäisivät suomalaista metsätaloutta ja -teollisuutta, mutta globaali kysyntä metsätalouden jalosteille tuskin supistuisi vaan tuotanto muualla lisääntyisi.
Kärjistäen kysymys on siitä, mikä on ilmaston kannalta järkevämpää, suomalainen normaalisti hoidettu sekametsä, jota hoidetaan ja uudistetaan, vaiko sademetsien hakkuut ja eukalyptusta kasvavat puupellot.