Paremmalla lantatiedolla hyötyä lannan käytön tehostamiseen
Kotieläinten lannan hyödyt tunnistetaan aiempaa paremmin. Lannan käyttöä pyritään tehostamaan osana kiertotaloutta. Käytännön toimien ja politiikkaohjauksen tukena tarvitaan täsmällistä ja ajantasaista tietoa lannan määristä, ominaisuuksista ja sijainnista.
Suomi tavoittelee maailman kärkeä ravinnekierroissa. Kotieläinten lanta on merkittävin kierrätettävä ravinnerikas biomassa. Ravinnekierrätystä edistetään Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeissa. Samalla etsitään ratkaisuja lannan alueelliseen keskittymiseen.
Keinoina kehitetään esimerkiksi lannan prosessointia kierrätyslannoitteiksi. Niitä voidaan kuljettaa ravinneylijäämien tiloilta ja/tai alueilta muualla käytettäväksi.
Lannan käyttöä voidaan tehostaa ilman prosessointiakin esimerkiksi lantavarastojen kattamisella sekä lisäämällä kotieläin- ja kasvinviljelytilojen välistä yhteistyötä.
Lannan ravinteiden ja orgaanisen aineksen arvostus on nousussa. Ne ylläpitävät peltomaan hyvää kuntoa ja korvaavat mineraalilannoitteita. Parhaan hyödyn varmistamiseksi hävikit kannattaa minimoida.
Lantatiedolla monia käyttökohteita
Lannankäsittelyä ja hyödyntämistä ohjataan lainsäädännöllä ja tukitoimilla. Toimivien ohjauskeinojen valmistelussa tarvitaan valtakunnallista, ajantasaista lantatietoa, kuten paljonko, millaista ja missä lanta on, miten sitä nyt käsitellään, miten käsittelyä voidaan tehostaa ja mikä silloin muuttuu, sekä miten uudet käsittelytavat voidaan ottaa käyttöön.
Suomella on velvoitteita lannasta aiheutuvien päästöjen hallinnassa. Päästöarvioilla seurataan, miten päästöt kehittyvät ja päästövähennystoimet tehoavat. Laadukas tieto lannan käytöstä ja ravinteiden kohtaloista on näiden arvioiden tekemisessä välttämätöntä.
Lannan prosessoinnin kehittämisessä tarvitaan tietoa käytettävissä olevista lannoista.
Onnistuneiden laitosinvestointien taustalla on laaja ymmärrys sekä lannasta raaka-aineena että prosessitekniikoista ja lopputuotteiden laadusta käyttökohteineen.
Tilojen käytännöissä tarvitaan ymmärrystä muodostuvan lannan määrästä ja ominaisuuksista. Tietoa tarvitsevat myös lantaa vastaanottavat tilat. Täsmällisellä tietopohjalla voidaan suunnitella tehokkaimmat tilakohtaiset toimet.
Lannan ominaisuudet vaihtelevat
Eri eläimistä ja eläinten ikäluokistakin muodostuu erilaista lantaa. Eri eläinten lantojen sekoittaminen toisiinsa tai pitäminen erillään tuottaa erilaisia lantoja.
Eläinten erittämän sonnan ja virtsan määrä ja ominaisuudet riippuvat eläinten ruokinnasta sekä ravintoaineiden pidättymisestä eläimen kasvuun, lisääntymiseen ja tuotokseen.
Eläinsuojan toimet, kuten kuivikkeiden käyttö, pesuvesien johtaminen lantaan sekä lannanpoiston tekniikat, vaikuttavat lantaan. Eläinsuojassa määräytyy, muodostuuko lietelantaa, kuivikepohjalantaa, kuivikelantaa vai kuivalantaa ja virtsaa. Myös lannan varastoinnin ratkaisuilla on vaikutuksensa lantaan.
Eri toimissa tarvitun lantatiedon tuottamisessa onkin haasteensa. Tarvitaan niin täsmällistä tilakohtaista tietoa kuin valtakunnallisia yleistyksiä.
Lantatieto näytteenotolla ja analytiikalla
Suomessa lannalla lannoittamisen perustana on joko tilakohtainen lanta-analyysitulos tai lainsäädännön taulukkoarvot (VnA 1250/2014). Lanta-analyysi on teetettävä vähintään viiden vuoden välein.
Lanta-analyysi voi tarjota hyvän tilakohtaisen tiedon, mutta on altis virheille.
Näytteenotossa on oltava tarkkana, jotta näyte on edustava. Lanta-analyysiä tekevät laboratoriot tarjoavat ohjeita lantanäytteenoton tueksi, mutta ohjeiden noudattamisesta ei ole tarkempaa tietoa.
Laboratoriossa näytteen käsittelyyn on kiinnitettävä huomiota. Analyysiin vietävä näytemäärä on usein hyvin pieni eikä sen edustavuus ole itsestäänselvyys. Myös analyysimenetelmiä on erilaisia.
Taulukkoarvot ovat keskimääräistyksiä laajoista lanta-analyysien tulosaineistoista. Aineisto on kuitenkin haastava. Analysoidusta näytteestä on niukalti tietoa. Ei ole selvää esimerkiksi, kuinka monta lypsylehmää, hiehoa ja vasikkaa analysoitua lypsykarjan lantaa oli tuottamassa. Ei tiedetä, millainen lannankäsittely oli eläinsuojassa ja varastoinnissa. Aina ei tiedetä edes mistä eläimestä on kyse. Emolehmien, lypsykarjan ja sonnien lannat ovat erilaisia eikä nimike ”naudan lanta” kerro tarpeeksi.
Lantatieto laskennallisesti – Suomen normilanta
Lantaloita mitoitettaessa muodostuvan lannan määrää arvioidaan vähimmäislantalatilavuuksien avulla (VnA 1250/2014). Tieto on karkea laskennallinen arvio.
Sittemmin Luke ja SYKE ovat tuottaneet täsmällisemmän lantalaskennan työkalun nimeltään Suomen normilanta -järjestelmä.
Laskennallinen lantatieto on välttämätön lannankäsittelyä ohjattaessa ja päästöarvioissa. Se on tarpeen erityisesti alueellisten ja valtakunnallisten lannan määrien ja niiden ravinnesisältöjen arvioinnissa. Tällöin lantatieto yhdistetään tilastotietoon eläinten määrästä eri alueilla. Tilatason laskureitakin kehitetään.
Laskennan suurimpana haasteena ovat sen vaatimat laajat taustatiedot.
Järjestelmällä voidaan laskea vuosittaisen lannan määrän ja ominaisuudet yli 70 eläinluokassa, viidelle eri lantatyypille ja kolmessa lannankäsittelyn vaiheessa.
Lue koko juttu KM:stä.
Teksti: Sari Luostarinen, Maarit Hellstedt, Jouni Nousiainen, Juha Gröönroos, Joonas Munther
Kuva: Pirjo Mälkiä