Nyt ratkaisee ammattitaito
Tuottajahintojen laskun myötä maatalousyrittäjän ammattitaidon merkitys on korostunut. Järkevänkokoinen, hyvinhoidettu velaton maatila pärjää edelleen ihan kohtuullisesti. Mutta ylivelkaantuneella tilalla talous ahdistaa pätevälläkin viljelijällä. Velka on hyvä renki, mutta huono isäntä -sanonta pitää edelleen paikkansa.
Valtaosa maatalousyrityksistä pärjää kohtuullisesti, toteaa ProAgria Etelä-Suomen strategisen palvelun ja talousjohtamisen kehityspäällikkö Jarmo Keskinen.
”Toki kaikkien maatilojen tilanne on huonontunut, kun maidon hinta on laskenut 16 prosentilla ja viljan hinnat 30 prosentilla kahdessa vuodessa. Siitä huolimatta yhdeksän maatilaa kymmenestä pärjää vähintään kohtalaisesti ja pystyy tuottajahintojen laskuista huolimatta hoitamaan laskunsa ajallaan, maksamaan lainojen korot ja perheellekin jää rahaa kuten myös ylläpitoinvestointeihin ja velkojen maksuun.”
Taloudellisia vaikeuksia on noin kymmenellä prosentilla tiloista. Nämä eivät pysty maksamaan laskujaan ajallaan, koska tilillä ei välttämättä aina ole rahaa. Niinpä heiltä jäävät juoksevien kulujen jälkeen tulorahoituksen puutteessa ylläpitoinvestoinnit tekemättä.
”Taloudellisesti kriittisissä vaikeuksissa ProAgria Etelä-Suomen alueella painii noin 500 tilaa eli noin prosentti Suomen kaikista tiloista. Näillä suunnitellaan tilasta luopumista joko vapaaehtoisesti tai pakon edessä”, Keskinen kertoo.
Mies tuntee hyvin eteläisen Suomen tilojen taloudelliset haasteet, sillä hän on tehnyt talouslaskelmia, budjetteja, investointisuunnitelmia ja muita talouslaskelmia yli 25 vuoden ajan kaikkiaan yli tuhannelle maatilalle. Keskinen neuvoo työkseen Jyväskylän eteläpuolella sijaitsevia maatiloja. Asiakkaiden tilakoot vaihtevat kymmenestä jopa tuhanteen hehtaariin.
Yrittäjyydellä pärjää
Vaikka yleensä ihannoidaan suuria tiloja, ja suomalaiset virkamiehetkin vannovat rakennekehityksen nimeen uskoen, että suurempi tila kannattaa aina pienempää paremmin, on Keskinen eri mieltä.
”Ainakaan tuhannen maatilan kokemuksella se ei ole ollenkaan niin suoraviivaista”, Keskinen toteaa kokemuksen vahvalla rintaäänellä.
”Menestykseen ei ole yhtä ainoaa keinoa. Tai on sentään. Yrittäjän ammattitaito ja yrittäjämäinen persoona. Ne ratkaisevat, pärjääkö maatila vai ei.”
”Joku sanoikin, että tässä onnettomassa ajassa on jotain hyvääkin, sillä nyt tulee viljelijän ammattitaito näkyviin. Kuka tahansa pyörittää isoa maitotilaa, kun maidosta maksetaan 45 senttiä litralta, mutta kun maitolitrasta saa 35 senttiä, kannattavaan tuotantoon kykenee vain harva.”
Kun Suomessa esimerkiksi maitotilojen keskituotos oli yli 9 000 kiloa vuonna 2014, toimittivat valiolaiset tilat maitoa keskimäärin 7 700 kiloa vuodessa lehmää kohti.
”Ratkaisevaa on, kuka saa maidon meijerikelpoisena meijeriin ja kenellä siitä menee 1 500 litraa hukkaan.”
”Toinen viljelijä tekee sellaista säilörehua, että sillä saa maidon keskituotokseksi 10 000 kiloa. Ja toinen tekee mielestään viimeisen päälle hyvää säilörehua, mutta lehmät eivät lypsä kuin 8 000 kiloa. Sellaisista yrittäjän ammattitaidoista menestys lähtee”, Keskinen kuvailee.
Tärkeää on myös hahmottaa kokonaisuus.
”Sen lisäksi, että hallitsee tuotannon, yrittäjän pitää hallita se, kuinka paljon velkaa uskaltaa ottaa. Jos nyt ostaa lisämaata, milloin uskaltaa rakentaa navetan? Tai jos nyt rakentaa kuivurin, koska voi tehdä asuntoremontin?”
Yrittäjän on saatava myös myytyä tuotteensa järkevällä hinnalla, jotta tilalle saadaan riittävästi kassavirtaa. Samaan aikaan on pidettävä tuotantopanokset maltillisina, jotta saadaan katetta. Nämä ovat ne tuotannon ja talouden keinot, joilla tila menestyy.
”Johtamisen keinot ovat se toinen puoli eli tuotantosuunta on järkevä ja tilaa kehitetään viisaasti. Mennään eteenpäin ja mielellään laajennetaankin, muttei oteta liian isoja velkamääriä kerralla eikä liian isoja riskejä”, Keskinen tiivistää.
”Minulla alkavat aina hälytyskellot soida, jos nuori viljelijä sanoo, että hän rakentaa nyt niin ison navetan, ettei hänen tarvitse itse käydä navetassa. Hän palkkaa virolaiset tekemään työt ja on itse vain toimitusjohtaja. Siitä ei yleensä koskaan seuraa hyvää”, Keskinen toteaa.
Yrittäjän työpanos on kuitenkin aina paljon enemmän kuin palkkatyöläisen panos.
”Pätevä yrittäjä tekee aina itse ydinliiketoiminnan eli maitotilalla navettatyöt ja viljatilalla kasvinsuojeluruiskutukset ajallaan. Yrittäjän pitää olla itse etulinjassa. Ei riitä, että antaa jonkun muun hoitaa etulinjan. Se ei vaan toimi.”
Palkkatyöläisiä voi toki pitää, ja varsinkin jos työntekijä on pätevä. Talouden pitää kuitenkin aina olla niin hyvällä mallilla, että se kestää palkkamenon.
”Hyvin pärjäävillä tiloilla, vaikka on palkattua työvoimaa, yrittäjä itse on navetalla kokeilemassa ovatko lehmän korvat lämpimät ja onko se terve vai ei”, Keskinen muistuttaa.
Lue koko juttu KM:stä.
Teksti ja kuva: Minna-Riitta Ketokulta