Nopea netti syrjäkylille
Elisan lte-verkko oli kirjoitushetkellä haja-asutusalueiden osalta selvästi laajempi kuin DNA:n ja Soneran vastaavat. Kuuluvuusaluekartalta näkee summittaisesti, osuuko oma osoite peittoalueelle. Kartan tarjoama tieto on kuitenkin melko summitaista, sillä etenkin erilaiset maastoesteet voivat vaikuttaa kuuluvuuteen arvaamattomilla tavoilla.
800 megahertsin taajuudella toimiva lte- eli 4g-verkko vaikuttaisi vihdoin päästävän monet haja-asutusalueet hitaiden nettiyhteyksien pinteestä. Operaattorien verkkopeittoa laajennetaan juuri nyt nopeasti. Joko olisi aika hypätä uuden sukupolven tekniikkaan?
Gsm-matkapuhelinverkkojen ajoista lähtien puhelimet ja niiden mahdollistamat tietoliikenneyhteydet ovat toimineet useilla eri taajuuksilla. Ensimmäiset gsm-verkot Suomessa rakennettiin toimimaan 900 megahertsin taajuusalueella. Käyttäjien lisääntyessä ja verkon tällöin ruuhkautuessa rakennettiin tiheämmin asutuille alueille 1 800 megahertsin täydentävä verkko.
Suuremman taajuuden etuna on radioliikenteessä se, että taajuusalueella pystytään välittämään enemmän informaatiota, esimerkiksi useampi puhuttu puhelu yhtä aikaa. Heikkona puolena matalampaan taajuuteen nähden on lyhyempi kantama tukiaseman ja käyttäjän laitteen välillä sekä se, että signaali läpäisee huonommin esteitä. Tyypillisiä esteitä ovat paitsi maaston muodot ja rakennusten seinät, myös puiden lehvästöt ja jopa ilmassa olevat sadepisarat.
Kun gsm-verkon seuraajaa, 3g- eli umts-verkkoa, ryhdyttiin rakentamaan, käytettiin taajuusalueita päinvastaisessa järjestyksessä. 3g-verkon todellinen etu olivat huomattavasti gsm:ää suuremmat datasiirtonopeudet, jotka haluttiin saada nimenomaan kaupungeissa sijaitsevien käyttäjämassojen ulottuville.
Niinpä 2 100 megahertsin umts-verkot, jotka avattiin yleiseen käyttöön vuosina 2004–2005, rakennettiin ensin. 900 megahertsin taajuusalueella toimivat, laajempia alueita palvelevat umts-verkot tulivat käyttöön ensimmäistä kertaa vuosina 2007–2008.
Myös uusimmat neljännen sukupolven eli 4g:n matkaviestinverkot, joiden tekniikasta käytetään lyhennettä lte, on rakennettu samalla periaatteella. Aluksi käyttöön tulivat kaupungeissa toimivat 1 800 ja 2 600 megahertsin taajuusalueet.
800 megahertsin lte-verkkoja rakennetaan parhaillaan, ja ne laajenevat jatkuvasti palvelemaan uusia alueita tiheimmin asutuilta seuduilta alkaen.
Huikeita nopeuseroja
4g-termin alle luetaan Suomessa kaksi erillistä yhteysteknologiaa, joista toinen, hsdpa-dc, on todellisuudessa kolmannen sukupolven umts-verkkojen tekninen laajennus. Parhaimmillaan se tarjoaa useiden kymmenien megabittien siirtonopeuksia sekunnissa, mutta ei toimi 900 megahertsin taajuusalueella. Harvaan asutuilla seuduilla hsdpa-dc:stä ei siis ole iloa. Varsinainen uusi radiotekniikka, lte, on suunniteltu toimimaan myös 800 megahertsin taajuuksilla.
Matkaviestinverkkoon pätevät samat lainalaisuudet tarkemmasta toteutustekniikasta riippumatta. Yhden tukiaseman alueella olevat käyttäjät jakavat tukiaseman tarjoaman tiedonsiirtokapasiteetin keskenään: jos siis useampi käyttäjä lataa tietoa samaan aikaan maksimivauhtia, putoaa yksittäisen käyttäjän näkemä nopeus selvästi.
800 megahertsin lte-verkon teoreettinen maksiminopeus Suomen operaattoreilla on toistaiseksi 75 megabittiä sekunnissa käyttäjälle päin ja 25 megabittiä verkkoon päin, lyhyemmin 75/25 Mbps. Tämä nopeus on kokeilujen perusteella myös mahdollista saavuttaa, mutta vain optimaalisissa olosuhteissa eli kun etäisyys tukiaseman ja laitteen välillä on riittävän lyhyt, eikä samalla tukiasemalla ole monta tietoa täydellä nopeudella lataavaa käyttäjää.
900 megahertsin taajuusalueella toimivan 3g-yhteyden teoreettinen maksiminopeus on noin 20 megabittiä sekunnissa, mutta tällaiseen nopeuteen päästään todellisuudessa ani harvoin. Lte-yhteydellä kyseinen vauhti rikkoutuu hyvässä kentässä helposti, mutta käyttäjämäärän lisääntyminen verottaa aikanaan nopeuksia.
Tulevaisuutta suunniteltaessa tämä kannattaa ottaa huomioon: ruuhkattomana aikana käytettävissä voi olla jopa teoreettinen maksiminopeus, mutta muutaman vuoden kuluessa kaikkien kynnelle kykenevien käyttäessä verkkoa yhtä aikaa tulevat saavutetut nopeudet todennäköisesti laskemaan selvästi. Operaattoreilla on tosin aina luonnollisesti mahdollisuus päivittää verkkoaan ruuhkan muodostuessa pysyväksi asiantilaksi, mutta tukiasemien lisääminen haja-asutusalueille on erittäin kallista.
Vaikka 4g:n tarjoamat nopeusluokat vaikuttavat langalliseen adsl-yhteyteen verrattuina houkuttelevilta, on langallisen yhteyden luotettavuus silti edelleen ylivoimaista luokkaa verrattuna radioyhteyksiin, ainakin mikäli kaapeloinnin kunto on hyvä. Siksi lankaverkosta luopumista kannattaa miettiä tarkkaan ja mieluiten testata yhteyksiä rinnakkain, jos sellainen on mahdollista ennen lopullisiin ostopäätöksiin sitoutumista.
Lue koko juttu KM:stä.
Aleksi Vähimaa