Nauta, aikamme ilmastopaholainen

Maatalouden kannattavuustilanne on ollut näkyvästi esillä eduskunnassa. Kuulun parlamentaariseen maatalouden kehitys- ja tulosnäkymien arviointiryhmään, jonka tehtävä on selvittää pitkän aikavälin keinoja maatalouden toimintaedellytysten ja suomalaisen ruoantuotannon turvaamiseksi muuttuvassa toimintaympäristössä. Ryhmän kuulemiset ovat juuri päättyneet. Tarkoituksenamme on tehdä tammikuussa esityksiä seuraavan hallitusohjelman kirjauksiksi maatalouden kannattavuuden parantamiseksi.

Joulukuun alussa eduskunnassa puolestaan keskusteltiin opposition välikysymyksestä maatalouden akuutista kriisistä ja kotimaisen ruoantuotannon turvaamisesta.

Hallitukselta odotetaan pikaisia toimia tilanteen parantamiseksi. Maatalouden pitkään jatkunut heikko kannattavuus on kärjistynyt viimeisen vuoden aikana. Hyvin ei mene kenelläkään, mutta kaikista hälyttävin tilanne on investoineilla kotieläintiloilla. Tuottajahintoja on nostettu, mutta tuotantopanosten hinnat harppovat kaukana edellä. Nyt näyttää siltä, että merkittävä osa suomalaisia tiloja varautuu ensi vuoteen niin kustannustehokkaasti, että tuotannon määrä on vaarassa laskea. Lannoitteet ja muut tuotannontekijät painetaan minimiin.

Kotieläintuotanto on merkittävä sektori kotimaisen ruoantuotannon, ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden kannalta. Välikysymyskeskustelussa oli ilo huomata, että kotieläintuotannon tärkeys tiedostetaan yli puoluerajojen. Esimerkiksi vihreät mainitsivat ryhmäpuheenvuorossaan, että tilat, jotka eivät ole olleet niin riippuvaisia fossiilienergiasta ja lannoitteista, ovat pärjänneet ennen tätä kriisiä ja sen aikana suhteellisen hyvin. Esimerkkinä mainittiin luomutilat ja niistä olisi vihreiden mukaan syytä ottaa nyt mallia.

Puolueen maatalouspoliittisessa ohjelmassa sen sijaan tavoitellaan eläinperäisten tuotteiden käytön puolittamasta vuoteen 2030 mennessä. Järjellä ajateltuna tämä johtaisi myös kotieläintuotannon rajuun vähenemiseen – harvalla meistä on mahdollisuus pitää lehmää tai sikaa lemmikkinä.

Jos samanaikaisesti pyrimme vähentämään riippuvuutta tuontilannoitteista, ottamaan mallia luonnonmukaisesta viljelytekniikasta ja vähentämään karjataloutta, olisi hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, mistä lannoitteet luomukasvien viljelyyn tulevat.

Luomuviljelyssä käytetty lannoite on pääosin karjanlantaa. Toki on olemassa muitakin luomuviljelyssä sallittuja lannoitteita, mutta valtaosa niistä on eläinperäisiä. Kasvipohjaiset lannoitteet näyttelevät tällä hetkellä pientä osaa kokonaisuudessa.

Oma lukunsa ruoantuotantojärjestelmässämme on nurmi, jonka aika parrasvaloissa on valitettavan vähäinen sen erinomaisuuteen nähden. Haavekuva siitä, että voisimme läpi Suomen viljellä elintarvikekelpoisia yksivuotisia viljelykasveja ja ruokkia niillä kansan, on nimensä mukaisesti haavekuva. Meillä on paljon pelkästään nurmen viljelyyn soveltuvaa peltoalaa ja mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä haastavampaa viljely on.

Sen lisäksi, että nurmi kasvaa vaikeammissakin olosuhteissa, on sillä muitakin hyviä puolia. Monivuotinen nurmi sitoo hiiltä aina maan jäätymiseen saakka ja sen esikasvivaikutukset ovat moneen muuhun verrattuna paremmat.

Nurmesta kiittää siis ilmasto, luonto ja viljelijä kasvinsuojeluainekaupoilla. Kaupan päälle nurmen hyödyntää ravinnoksi nauta, joka palauttaa orgaanisen aineen lantana maaperään.

Kotieläinten ruokinnassa olemme kuitenkin riippuvaisia tuonnista ja valkuaisomavaraisuudessa on kehitettävää. Valkuaiskasvit ovat nurmen ohella tärkeässä osassa monipuolista viljelykiertoa. Haastetta tuovat kuitenkin viljelyolosuhteet ja satoriski.

Lähtökohtana ruoantuotannossa pitää olla kestävyys. Globaalisti karjatalouden päästöistä ja luontokadosta on syytä olla huolissaan. Ylilaidunnus tai sademetsän raivaaminen karjan kasvatukseen ei ole millään tavoin kestävää.

Maaseudun Tulevaisuus uutisoi huhtikuussa tutkimuksesta, jonka mukaan ylilaidunnus on ongelma paikoin Euroopassakin. Suomessa laidunpaine on kuitenkin kestävällä tasolla ja laidunnusta olisi ympäristönäkökulmasta paikoin mahdollista jopa lisätä.

Karjankasvatus ei ole kestävää sellaisillakaan alueilla, joilla on puutetta makeasta vedestä. Suomi vesipitoisena alueena tarjoaakin kestävän ympäristön karjataloudelle.

Julkisessa keskustelussa yleinen sävellaji kotieläintuotannosta puhuttaessa tuntuu olevan haittojen korostaminen. Eläinten ja ympäristön hyvinvointi on kuitenkin suomalaisille maatalousyrittäjille sydämen asia.

Perheviljelmillä eläimet ovat paljon muuta kuin rivi korvamerkkiluettelossa. Eläimet ovat työkavereita, joiden hyvinvointi menee muun edelle kelloon katsomatta. Kun pikkujouluihin lähtiessä hieho alkaa poikia tai ruokin hälyttää, siirtyy lähtö tai pahimmassa tapauksessa peruuntuu kokonaan.

Vierailin kesällä eteläpohjalaisella maitotilalla. Tilaa on viime vuodet kehitetty, investoitu ja panostettu eläinten hyvinvointiin. Tilan strategiassa tavoitteena on, että sekä eläimet että ihmiset voivat hyvin. Navetassa sain havaita eläinten olojen olevan varsin mallikkaat. Yrittäjäparin viesti oli, että lisääntyvien vaatimusten vastapainoksi investoinnit eläinten hyvinvointiin soisi näkyvän tulojen muodossa. Se on kohtuullinen toive.

Aikamme ilmastopaholainen nauta taitaakin olla monessa suhteessa aivan kelpo kaveri. ◻

Turvallista joulua ja hyvää uutta vuotta!