Monipuolinen rehustus tasaa satoriskejä
Vuodet eivät koskaan ole olleet veljeksiä, ja viime vuosina satokausien välinen vaihtelu on vain lisääntynyt. Satoriskien pelätään edelleen kasvavan ilmaston muuttuessa. Köyliöläistilalla vaihteluun varaudutaan viljelemällä ja ruokkimalla karjaa harvinaisen monipuolisella rehuvalikoimalla. Tavoitteena on myös mahdollisimman kotoinen ja kotimainen sekä mahdollisimman edullinen ruokinta.
Kolmannes nurmea, kolmannes maissia ja kolmannes kokoviljasäilörehua on Säkylän Köyliössä maitoa tuottavien Jani Välilän ja Jaana Järvisen ratkaisu karkearehuruokintaan ja vaihteleviin satovuosiin. Omilla pelloilla viljeltävät kasvit on valittu sen mukaan, että hehtaarilta tulee mahdollisimman paljon tavaraa, viljelijäpari perustelee.
”Joka vuosi yksi kasvi epäonnistuu. Jos 90 prosenttia alasta on nurmella ja 10 suojaviljalla, ei haittaa vaikkei suojaviljasta saisi mitään, mutta nurmen epäonnistuminen harmittaa todella”, Välilä sanoo.
”On eri asia, jos vain kolmannes alasta ei tuota satoa kuin jos 90 prosenttia epäonnistuu.”
Vaikka nurmi on Suomessa, erityisesti Nurmi-Suomessa, riskien ja satovarmuuden kannalta hyvä kasvi, sekin on altis sekä liialliselle märkyydelle että kuivuudelle.
Länsi-Suomessa kuivuus voi haitata nurmen kasvua, varsinkin vuosi 2018 oli erittäin kuiva. Lisäksi leudot talvet ja lumettomuus lisäävät talvituhojen riskiä.
Korjattavia nurmihehtaareja on Välilän ja Järvisen tilalla tänä vuonna 24, josta 14 on pelkkää säilörehua ja loput kuivaa heinää ja säilörehua. Niiltä otetaan kolme satoa. Myös nurmissa on sääriskit otettu huomioon.
”Niissä on melkein kaikki mahdolliset lajit, mitä löytyy”, Järvinen sanoo.
”Timoteitäkin on useaa eri lajiketta. Tänä vuonna erityisen hyvin on menestynyt rehukattara.”
Säilörehumaissia kasvaa vajaalla 20 hehtaarilla, ja siitä saadaan yhteensä noin 300 tonnia kuiva-ainesatoa vuodessa. Muutaman vuoden kokemuksen perusteella maissi on tullut tilalle jäädäkseen. Nurmen ja maissin lisäksi tilan pelloilla kasvaa kevätvehnää, ohraa ja seosviljaa, jossa on härkäpapua ja vehnää. Seosvilja ja ruisvehnä korjataan kokoviljasäilörehuksi, ohra, syysruisvehnä ja kevätvehnä puidaan. Viljasta noin puolet ja lisäksi hernettä ostetaan tilan ulkopuolelta.
Rehun rahtikustannus ei anna tuotosvastetta
Maissi-, nurmi- ja kokoviljasäilörehuja Järvinen ja Välilä täydentävät viljalla, tuoreleikkeellä ja perunarehulla. Myös teollisia rehuja tarvitaan, mutta niiden määrä pyritään minimoimaan.
Rehujen toimittajat on valittu niin, että rehu tulee läheltä. Finnamylin perunajauhotehdas on naapurikunnassa Kokemäellä. Tuoreleike syntyy Säkylässä Sucros Oy:n sokeritehtaalla.
Sokerin valmistuksesta ylijäävää puristeleikettä kuivataan raeleikkeeksi Hankkijan rehutehtaalla ja osa leikkeestä valmistetaan tuoreleikkeeksi.
”Rahtikustannus on rehuissa merkittävä, eikä rahdista saa yhtään tuotosvastetta”, Välilä perustelee.
Tuoreleikettä otetaan aina, kun sitä vain saadaan. Alkavalle sisäruokintakaudelle sitä on tilattu 80 tonnia. Jos sitä ei saada tuoreena, käytetään kuivaa leikettä, joka on periaatteessa samaa tavaraa, mutta kuivattua, ja voi olla myös muualta Suomeen tuotua.
Perunarehua saa vuosittain, ja se on edullista. ”Sillä saa ostorehujen keskihinnan alas.”
Vuotuinen käyttömäärä on 300–400 tonnia. Perunarehu on helppo varastoida, koska se säilyy ilman muovia, ja sitä voidaan käyttää muiden rehujen päällä painona. Se on seosrehuruokinnassa myös hyvä tuote estämään muiden jakeiden lajittumista, koska se sitoo seoksen komponentteja.
Viljaa ja hernettä ostetaan lähitiloilta. Tänä vuonna herneestä on saatu Köyliön suunnalla hyvä sato, mutta puitava härkäpapu ei ole onnistunut.
Vihantahärkäpapu sensijaan onnistui. Sitä Välilä ja Järvinen viljelevät itse seoskasvustona vehnän kanssa, ja se säilötään kokoviljasäilörehun tavoin.Välilä sanoo, ettei tykkää puitavasta härkäpavusta.
”Se on liian riskialtista.”
Lue koko juttu KM:stä.
Teksti ja kuvat: Pirjo Mälkiä