Moni amerikkalaislehmän hoito- ja ruokintatapa on Euroopassa kielletty

Suomalaiskarjoihin on tuotu ulkomaanmatkoilta runsaasti hyviä käytäntöjä, mutta aivan kaikkea ei voida täällä sellaisenaan soveltaa. Monet lisä- ja raaka-aineet, joita voi Yhdysvalloissa sekoittaa rehuihin, eivät ole sallittuja EU:ssa. Toki myös Yhdysvalloissa kuluttajat ovat kiinnostuneita siitä, miten maitoa tuotetaan. Ympäristövaikutukset, eläinten hyvinvointi, tuotannon eettisyys, ruokinnan lisäaineet ja erityisesti antibioottien käyttö voivat tuoda Atlantin taaksekin jatkossa uusia rajoituksia. Nämä ja paljon muuta selvisi Maitoyrittäjien matkalla, jolla vierailtiin seitsemällä maitotilalla.

Yhdysvalloissa maidontuottajat ovat tällä hetkellä tiukoilla, sillä maidon hinnan alavireisyys jatkuu jo neljättä vuotta. Erityisesti “pienet” 200–500 lehmän perhetilat ovat haastavassa tilanteessa, jos hintakehitys ei muutu.

Jättimäiset megatilat ostavat lähialueiden pellot ja rehuntuotannon, joten pienemmät tilat eivät ilahdu niiden tulosta naapurustoon, elleivät aio myydä heille tilaansa. Kannattavuuden parantamiseksi on pakko edelleen tehostaa toimintaa kaikilla osa-alueilla niin pellolla kuin navetassa.

Investointeja harkitaan entistä tarkemmin. Nykyisestä navetasta halutaan ottaa kaikki irti, mikä näkyy osalla tiloista lypsävien ryhmien ylitäyttönä.

Vaikka tunnutettavien ja vastapoikineiden ryhmissä pitäisi olla vain 80 prosentin täyttöaste, se ei jokaisessa navetassa toteudu. Volyymin kautta pyritään paikkaamaan hinnan laskua. Tiloilla on runsaat tuotokset kovasta täyttöasteesta huolimatta, keskimääräinen päivätuotos on usein 40–45 kilon välillä.

Johtaminen ja tunnuslukujen hallinta tärkeää

Talousasioihin on amerikkalaistiloilla perehdytty ja tuotannon oleelliset tunnusluvut ovat hallinnassa. Maitoa syntyy, kun DIM-luku (päiviä poikimisesta) pysyy pienenä, lehmillä on hyvät olosuhteet ja ruokinta on tehokasta.

Eläinainekseen on satsattu, joten lehmissä on potentiaalia. Nopea lehmien tiineyttäminen vähentää vähämaitoisen tuotoskauden osuutta, jolloin rehujen hyväksikäyttö tehostuu ja tuotos nousee.

Hiehot kasvatetaan siemennyskokoon jo vuoden iässä. Keskipoikimaikä on monella tilalla 22–23 kuukautta. Näin saadaan uudistuskuluja pienemmäksi. Osa tiloista on kuitenkin palannut 24 kuukauden poikimaikään, koska näin saadaan suurempi tuotos.

Pääsääntöisesti lehmät lypsetään kolme kertaa vuorokaudessa. Lypsyasemat tykyttävät täysillä ympäri vuorokauden, sillä monella tilalla aseman kapasiteetti on alimitoitettu lehmämäärään nähden.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Merja Holma