Metsää riittää moneen tarkoitukseen

Eduskunnassa keskusteltiin marraskuussa Avohakkuut historiaan -kansalaisaloitteesta. Aloitteessa esitetään, että valtion metsien käyttöön liittyvää lainsäädäntöä muutettaisiin niin, että valtion omistamilla alueilla ei olisi pääsääntöisesti sallittua suorittaa metsälaissa tarkoitettuja uudistushakkuita.

Esitys tarkoittaisi siirtymistä avohakkuista ja tietyistä kasvatushakkuista jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen menetelmiin.

Avohakkuiden ei pitäisi lukujen valossa olla ongelma Suomessa. Viime vuosina valtion mailta on korjattu puuta noin kuusi miljoonaa kuutiometriä, joka käsittää kahdeksan prosenttia teollisuuden tarvitsemasta puumäärästä. Yleisin hakkuumuoto valtion mailla on harvennushakkuu 64 prosenttiosuudella, kun taas avohakkuiden osuus on ollut noin 25 prosenttia eli 18 000 hehtaaria.

Muut hakkuut mukaan lukien Suomessa avohakkuita tehdään vuosittain alle prosentilla metsäpinta-alasta.

Kun päätehakkuu on tehty, metsän tarina jatkuu. Parinkymmenen vuoden jälkeen samalla paikalla metsä hörppii taas ahnaasti hiilidioksidia. Metsä ei luontaisestikaan ole ikuinen. Uudistumista tapahtuu metsäpalojen, myrskyjen ja muiden luonnonilmiöiden johdosta eli itse asiassa päätehakkuulla jäljitellään luonnon omaa dynamiikkaa.

Avohakkuiden totaalikielto tietäisi ongelmia. Metsäalan tuotteiden osuus Suomen viennistä on 20 prosenttia. Siirtyminen vain jatkuvan kasvatuksen menetelmään vähentäisi puuntarjontaa, ellei hakkuualueiden määrää sitten kaksinkertaistettaisi. Suurimmat vaikutukset osuisivat Pohjois-Suomeen, jossa kärsittäisiin raaka-ainepulasta.

Käytännön metsätyöntekijä joutuisi myös pulaan. Kausivaihtelu pahenisi, joka johtaisi työn tuottavuuden ja konekohtaisen vuosityömäärän heikkenemiseen. Kone- ja kuljetusyrittäjien kannattavuus heikkenisi ja kuljettajien saaminen vaikeutuisi, kun ympärivuotinen työllistyminen ei olisi taattu.

Metsäalan tuotteiden osuus muodostaa viidenneksen Suomen viennistä. Osuus on merkittävä ja vaikuttaa suoraan suomalaisten hyvinvointiin maalla ja kaupungeissa. Uhkakuvien piirtäminen metsätalouden ylle saa viennin sakkaamaan ja haastaa elinkeinoa. Investointeja ei uskalleta tehdä ja toimitusvarmuuden heiketessä tilaukset saattavat suuntautua Suomen sijaan muualle. Kehityksen tulee metsäalalla olla päinvastainen.

Voi siis kysyä, edistetäänkö avohakkuukieltoa metsästä elävistä välittämättä?

On totta, että ympäristöstä on huolehdittava ja jatkuvasti peitteellinen metsikkö tarjoaa vakaat kasvuolosuhteet monille eläin- ja kasvilajeille. Toisaalta puuston lahoriski ja korjuuvaurioiden riski kasvavat ja esimerkiksi juurikäävän vahinkojen torjunta edellyttää avohakkuita ja puulajin vaihtoa.

Kaikissa hakkuumenetelmissä on puolensa ja vastakkainasettelu turhaa. Sen sijaan on mielekkäämpää puhua kokonaisuudesta, jossa valitaan aina parhaiten metsäkohteeseen ja metsänomistajan tavoitteisiin sopivat ratkaisut.

Tämä on ollut myös nykyisen metsälain lähtökohta, jonka valmistelussa olin mukana vuonna 2014. Laki mahdollistaa kasvatusmenetelmän valinnan varsin vapaasti. Hakkuumenetelmien yksipuolistaminen ei parantaisi ympäristön asemaa, sillä Suomessa asiat hoidetaan jo nyt mallikkaasti.

Suomalaisissa talousmetsissä monimuotoisuutta turvataan lainsäädännöllä ja noudattamalla hyvän metsänhoidon suosituksia sekä metsäsertifioinnin kriteerejä. Lainsäädäntö turvaa tärkeät elinympäristöt, erityisesti suojeltavien uhanalaisten lajien elinympäristöt sekä EU:n luontodirektiivin vaatimukset.

Metsäalaa tulisi arvostaa ja kehittää, ei lisätä vastakkainasettelua ihmisen ja luonnon kanssa. Kun Suomessa käytetään metsää, tilalle istutetaan aina uusi. Metsänomistajan tavoite eivät ole puuttomat erämaat, vaan tuottavat metsät. Ja mikä parasta: kasvava metsä sitoo hiiltä parhaiten.

Metsästä elävä saa olla rauhallisin mielin. Maamme on hyvinvoivaa metsää täynnä, puuvarantomme kasvavat, menestymme erilaisissa ympäristövertailuissa ja silti pystymme kilpailukykyisesti jalostamaan puuta tehtaissa. Metsää riittää moneen tarkoitukseen.

Se on hyvä lääke myös ilmastoahdistukseen. Erilaiset metsäjalosteisiin liittyvät ympäristöinnovaatiot ovat edelläkävijöitä esimerkiksi ilmastoystävällisten kulutus- ja rakennusmateriaalien saralla. Puusta voidaan tehdä paljon sellaista, mitä fossiilisistakin raaka-aineista.

Arkadianmäeltä tarkasteltuna kansalaisaloitteen tilanne on mielenkiintoinen. Toistaiseksi on ollut epäselvää, mikä on hallituksen kanta avohakkuisiin tai hakkuumääriin ylipäätään. Vihreiden puheenjohtaja, ministeri Maria Ohisalo on luvannut äänestää aloitteen puolesta, samoin monet muut hallituspuolueiden edustajat.

Pääministeri Sanna Marin on vuorostaan jo keväällä ennen hallitusneuvotteluja todennut, että metsähakkuisiin liittyvät kysymykset ovat haastavia. Aihe on puhuttanut pitkin vuotta ja uskon, että siihen palataan vielä. Mihin suuntaan pääministerin vaihtuminen vie hallituksen suhtautumista?

Keskustelu kaipaa talonpoikaisjärkeä. Sen vaalimisessa meillä kaikilla on vastuu. Julkisesta paineesta huolimatta voimme olla ylpeitä metsistämme ja niiden parissa työskentelevistä ihmisistä. Ei anneta metsänhoidosta tietämättömien määritellä tekemisiämme, vaan hoidetaan metsiämme samalla käytännön kokemuksella ja rautaisella ammattitaidolla, kuten tähänkin asti.

kasvatustieteen maisteri

kansanedustaja, Kokooumus