Maatalouden investoinneissa huolestuttava suunta
Maatalouden kehittäminen ja investoinnit vähenivät edelleen viime vuonna, etenkin karjataloudessa. Vuosien mittaan maatalous on entisestään polarisoitunut, sillä vain puolenkymmenen Ely-keskuksen alueella investoidaan laajemmin. Muualla investoinnit ovat varsin vähäisiä.
Myönnettyjen maatalouden investointiavustusten ja tilanpidon aloitustukien alenevan trendin perusteella Suomen maatalouden tulevaisuus näyttää huolestuttavalta, mikäli sama kehitys jatkuu. Tämä selviää Ruokaviraston yhteenvedosta Ely-keskusten myöntämästä rahoituksesta.
Kaikkiaan investointeihin ja aloitustukiin myönnettiin viime vuonna avustusta 81 miljoonaa euroa, josta aloitustukien osuus oli 8,5 miljoonaa euroa. Summa on noin neljänneksen pienempi kuin vuonna 2022, jolloin vastaava avustusmäärä oli vielä 106 miljoonaa euroa, ja vain hieman yli puolet huippuvuoden 2019 noin 150 miljoonan euron avustuksista.
Jo vuonna 2021 käytiin 91 miljoonassa eurossa. Yhtä alhaalla kuin viime vuonna ei kokonaissummissa ole käyty kertaakaan vuoden 2016 jälkeen. Suurin syy laskuun on kotieläinrakennusinvestointien romahtaminen.
Keskimääräisellä 35 prosentin avustuksella laskettuna maataloudessa investoitiin vuonna 2019 kaikkiaan 400 miljoonaa euroa, mutta viime vuonna vain 200 miljoonaa euroa.
Investoinnit polarisoituneet
Maatalousinvestointien laskun lisäksi ongelmana on niiden epätasainen alueellinen jakautuminen. Maatalouden investointiavustusten Ely-keskuskohtaiset euromäärät vuosina 2015–2023 tai pelkästään viime vuonna havainnollistavat, minkä Ely-keskuksen alueella Suomessa maataloutta kehitetään ja missä ei.
Vuosina 2015–2023 investoitiin maatalouteen ja aloitustukiin myönnettyjen avustusten perusteella eniten Etelä-Pohjanmaan Ely-keskuksen alueella 155 miljoonaa euroa, Varsinais-Suomessa ja Pohjanmaalla vajaat 140 miljoonaa euroa ja Pohjois-Pohjanmaalla 115 miljoonaa euroa.
Alimmat luvut löytyvät Kaakkois-Suomen, Kainuun, Keski-Suomen, Lapin ja Pohjois-Karjalan Ely-keskuksista, joiden alueella kokonaissummat ovat molemmin puolin 20 miljoonan. Niissä vuotuiset investoinnit jäävät alimmillaan vain miljoonaan euroon.
Viime vuonna samaiset Etelä-Pohjanmaan, Varsinais-Suomen, Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskukset erottuivat vielä selkeämmin aivan omilla avustusmäärillään. Kolmella edellisellä ne olivat noin 12 ja Pohjois-Pohjanmaalla 10 miljoonaa euroa.
Muualla jäätiin alle neljään miljoonaan euroon, ja Kaakkois-Suomessa, Kainuussa ja Lapissa miljoonaan euroon tai sen alle. Pohjois-Karjalan avustusmäärää nostivat satunnaisesti kolme viime vuoteen osunutta lypsykarjanavettainvestointia.
”Suomen maatalouden kehittämisessä on jo jonkin aikaa tapahtunut selkeää polarisoitumista. On oikeasti neljä isoa Ely-keskusta, joiden alueella investoidaan, sitten muutama keskisuuri ja viidestä seitsemään pientä Ely-keskusta, joiden alueella investoidaan käytännössä hyvin vähän”, tulkitsee lukuja erityisasiantuntija Aulis Kuusela Ruokavirastosta.
Kuusela on seurannut työssään keskeiseltä paikalta maatalouden investointikehitystä ensin Maaseutu- ja sitten Ruokavirastossa 10 vuoden ajan.
Kehityksen jatkuessa vaarana onkin hänen arvionsa mukaan, että niiden Ely-keskusten alueella, joissa on muutenkin vähän investointeja, etenkin kotieläinpuolen investoinnit vähenevät suhteessa eniten.
”Käykö niin, että jossain vaiheessa Suomessa on vain viisi–kuusi Ely-keskusta, joiden alueella on oikeasti merkittävää kotieläintuotantoa”, hän pohtii.
Kotieläinrakennuksia aiempaa vähemmän
Avustusmäärien väheneminen parina viime vuonna johtuu siis kotieläinrakennusinvestointien romahtamisesta. Huippuvuonna 2019 kaikkien kotieläintuotantosuuntien yhteenlasketut avustukset olivat noin 95 miljoonaa euroa.
Pudotus vuodesta 2020 vuoteen 2021 oli erittäin raju ja avustukset ovat olleet sen jälkeen erittäin alhaiset. Viime vuonna ne olivat enää 22 miljoonaa euroa.
Siitä Pohjois-Pohjanmaan avustussumma oli kuusi miljoonaa euroa, Etelä-Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen reilut 2,5 miljoonaa euroa sekä Pohjois-Savon, Pohjanmaan ja Etelä-Savon avustukset noin kaksi miljoonaa euroa. Muista poiketen Varsinais-Suomen investoinnit olivat sikatalouden laajennus- ja etenkin peruskorjausinvestointeja.
Kaakkois-Suomen, Kainuun, Lapin, Satakunnan ja Uusimaan kotieläininvestoinnit olivat viime vuonna lähes nollassa.
Kaikkein eniten ovat avustusmäärien perusteella pudonneet kolmena viime vuonna lypsy-, mutta myös lihakarjanavettainvestoinnit.
Kun myönnetyt lypsykarjanavettojen investointiavustukset nousivat huippuvuonna 2019 yli 55 miljoonaan euroon, parina viime vuonna mentiin jo 20 miljoonan alle.
”Vuonna 2022 avustussumma oli 17,1 miljoonaa euroa ja viime vuonna enää 16,5 miljoonaa euroa eli alin vuodesta 2015 lähtien. Alhainen investointihalukkuus johtuu useasta eri syystä”, Kuusela sanoo.
Niitä ovat koronaepidemia, Venäjän hyökkäys Ukrainaan, lihakarjanavettojen laajennusten tuen loppuminen vuonna 2020 sekä Valion tuotantosopimusten vaikutukset.
Samalla myös navettainvestointien kappalemäärä on laskenut. Kun vuonna 2019 rahoitettiin yli 300 investointia, viime vuonna jäätiin kolmasosaan siitä. Lisäksi viime vuonna rahoituksen saaneet navetat olivat keskimääräistä pienempiä.
Kuusela huomauttaa, että saatu avustus ja investointi osuvat entistä useammin samalle vuodelle, sillä investoinnin on voinut aloittaa omalla vastuulla hakemuksen jättämisen jälkeen. Aiemmin eri tukiehdot viivästyttivät aloittamista.
Kolmen volyymiltaan matalan investointivuoden 2021–2023 lypsykarjanavettainvestoinneissa Pohjanmaa on ykkösenä 62 avustuksen kappalemäärällä. Seuraavina ovat Pohjois-Pohjanmaa (51), Etelä-Pohjanmaa (49) ja Pohjois-Savo (45).
”Etelä-Pohjanmaalla lypsynavettainvestointeja tehtiin aikaisemmin selvästi eniten Ely-keskuksittain, mutta nyt kolmena viime vuonna voimasuhteet ovat muuttuneet”, Kuusela sanoo.
Viiden Ely-keskuksen alueella kappalemäärä oli kyseisinä vuosina alle 12:n.
Ei ainoatakaan broilerikasvattamoa
Myös lihakarjanavettojen investoinneissa avustusmäärän lasku on ollut jyrkkä, mikä johtuu jo edellä mainitusta tukipolitiikan muutoksesta. Lihakarjanavettojen laajennusten tuki loppui vuoden 2020 lopussa eikä laajennuksia ole tuettu vuosina 2021, 2022, 2023 eikä alkuvuodesta 2024.
Vuoden 2018 lihakarjanavettojen 18 miljoonan euron avustusmääristä pudottiin vuonna 2022 1,9 ja viime vuonna 1,2 miljoonaan euroon. Investointien uskotaan lähtevän nyt nousuun, kun laajennusten tuki avattiin ja ensimmäinen haku on maaliskuussa.
Sikataloudessa alenevat sianlihan tuotanto ja kulutus sekä tuotannon heikko kannattavuus ovat hidastaneet voimakkaasti investointeja. Vuoden 2019 lähes 12 miljoonan euron avustussummasta pudottiin vuoden 2023 neljään miljoonaan euroon.
Kun rahoitettuja sikalahankkeita oli viime vuonna kaikkiaan 15, yhtä hanketta kohti avustus jää varsin pienen peruskorjauksen rahoitukseksi, sillä mukana oli muutama isompi laajennus.
Broilerikasvattamojen investoinneissa oli vielä hiljaisempaa. Vaikka broilerinlihan kulutus on ainoana lihalajeista kasvussa ja sekä HK että Atria ovat panostaneet alan teolliseen tuotantoon investoinneillaan, viime vuonna ei rahoitettu ainoatakaan uutta kasvattamoa.
Broilerinlihantuotanto on täysin ketjutettua ja lihatalot päättävät kulutuksen mukaan tuotannon laajennustarpeen ja antavat sen perusteella tuottajalle luvan lähteä laajentamaan.
Vuosina 2019–2020 avustukset olivat neljässä miljoonassa eurossa ja 2021–2022 noin 2–3 miljoonassa eurossa, mutta viime vuonna kuuden hankkeen summa oli ainoastaan 240 000 euroa.
Kaikissa vuosittaisten euromääräisten avustusten vertailussa on pidemmällä aikavälillä otettava huomioon, että hyväksyttävät yksikkökustannukset ja kustannusarviot ovat nousseet.
Energiaan satsataan, jatkajat vähenevät
Energiantuotantoinvestointien avustusmäärä pysyi vuosina 2018–2021 tasaisesti 10 miljoonassa eurossa. Vuonna 2022 investoinnit hypähtivät 30 miljoonaan euroon, kun esimerkiksi hakelämpökeskuksiin investoitiin kallistuneen energian vuoksi selvästi aiempaa enemmän.
”Vuonna 2022 energiainvestointeja avustettiin 25 miljoonalla eurolla ja biokaasulaitoksia viidellä miljoonalla eurolla. Maatalouden biokaasulaitosten investoinnit lähtivät nousuun jo ennen kuin avustus nousi 50 prosenttiin, mutta viime vuonna ei tuettu yhtäkään hanketta”, Kuusela ihmettelee.
Viime vuonna energiainvestoinnit säilyivät edelleen huomattavana eli 20 miljoonassa eurossa. Energiahankkeita oli kaikkiaan 460 ja energiainvestoinneista avustettiin sekä hakelämpölaitoksia että aurinkopaneeleiden hankintaa kumpaakin kuudella miljoonalla eurolla. Energiainvestointeja rahoitettiin jo toisena vuonna enemmän kuin lypsykarjanavettojen investointeja.
Huolestuttava kehitys on myös maatilojen sukupolvenvaihdoksissa. Aloittavien viljelijöiden määrä on laskenut tasaisen varmasti vuodesta 2018, jolloin luopumistuki päättyi ja tilanpidon aloitti 446 aloitustukea saanutta maatalousyrittäjää.
Vuonna 2022 rahoitettavien sukupolvenvaihdosten määrä kävi jo alle 200:ssa, josta noustiin viime vuonna 230:een (korkeampia 210 kappaletta). Kuusela kuitenkin huomauttaa, ettei nousu käytännössä ole näin iso, koska luvut eivät ole täysin vertailukelpoisia.
”Aiemmin aloitustukea myönnettiin yksi jatkavaa tilaa kohti, mutta nyt myönnetään samalle tilalle useampi aloitustuki, jos sillä on useampi jatkajaperhe. Näitä ovat esimerkiksi sisarusten muodostamat maatalousyhtymät.”
Kuuselan mukaan varsinkin kotieläintilojen kannalta sukupolvenvaihdosten nykyinen määrä on riittämätön. Mikäli se pysyttelee jatkossakin vain 200:n kappaleen vuotuisella tasolla, vaarana on kotieläintilojen määrän puolittuminen viiden seuraavan vuoden aikana.
Paljon pienempiä avustuskohteita
Kun viime vuosina ei ole toteutettu kovinkaan paljon kotieläinpuolen isoja eikä edes keskikoisia hankkeita, niiden sijaan on sitten investoitu pienempiin ja halvempiin kohteisiin.
”Jos ei ole varaa tehdä uutta kotieläinrakennusta, sitten on salaojitettu, laajennettu kuivaamoa ja rakennettu varastoja tai toteutettu eri ympäristö- ja eläinten hyvinvointitoimenpiteitä. Yksittäin ne ovat muutamien kymppitonnien investointeja, joihin saa muutaman tonnin avustuksen”, Kuusela havainnollistaa trendiä.
”Kun pienempien tukikohteiden avustukset lasketaan yhteen, niissä päästään helposti jo 10 miljoonan euron kokonaisavustuksiin.”
Myös niiden kappalemäärä lisääntyi selvästi viime vuonna ja paikkasi kotieläininvestointien laskua. Viime vuonna jätettiin kaikkiaan yli 2 000 avustushakemusta, joista Kuuselan laskelmien mukaan harvinaisen paljon, noin kolmasosa, koski juuri pieniä investointeja.
Avustusta saivat esimerkiksi salaojitus (382 hankkeeseen), ympäristön tila (192), varastot (177), työympäristö ja tuotantohygienia (166), eläinten hyvinvointi (144), kuivaamot (77) ja kasvihuoneet (31).
Kuivaamoiden euromääräinen avustus on pysynyt useita vuosia 3–4 miljoonassa eurossa lukuun ottamatta vuotta 2022, jolloin investoitiin selvästi aiempaa enemmän. Tuolloin avustus nousi kuuteen miljoonaan euroon.
Vuonna 2019 avustusten kokonaismäärästä puolet meni nautapuolen investointeihin, mutta viime vuonna niiden osuus oli enää vajaa kolmannes. Samalla pienten hankkeiden euromääräinen osuus kasvoi ja oli reilu kolmannes avustusten kokonaispotista. ◻
Maatalousinvestoinnit pähkinänkuoressa
- Maatalouden investoinnit ovat keskittyneet entisestään 4–5 Ely-keskuksen alueelle samalla, kun 5–7 Ely-keskuksen alueella investoidaan hyvin vähän.
- Ely-keskukset myönsivät viime vuonna avustusta maatalouden investointeihin ja aloitustukiin 81 miljoonaa euroa, joka on vain hieman yli puolet vuoden 2019 noin 150 miljoonasta eurosta.
- Lypsykarjanavettojen investointiavustukset laskivat vuoden 2019 56 miljoonasta eurosta viime vuoden 16,5 miljoonaan euroon eli alimmilleen vuoden 2015 jälkeen.
- Lehmäpaikkojen määrä vähenee koko ajan, kun uusia paikkoja rakennetaan vähemmän kuin niitä poistuu noin 400 maitotilan lopettaessa vuosittain. Samalla maidontuotanto laskee.
- Energiainvestointien avustusmäärä pysyi viime vuonna edelleen suurena, 20 miljoonassa eurossa. Se on toisena vuonna peräkkäin suurempi kuin lypsykarjanavettainvestointien avustukset.
- Aloitustuen määrä on pudonnut vuoden 2019 yli 400 sukupolven-vaihdoksesta ja jämähtänyt noin 200 vuotuiseen jatkajaan.
- Viime vuonna ei rahoitettu ainoatakaan uutta broilerikasvattamoa eikä biokaasulaitosta.
Energiainvestointien tukitasoa vähennetään
Maatilojen energiainvestointien tukitaso laskee 10 prosenttiyksikköä 40 prosenttiin lukuun ottamatta biokaasulaitosinvestointeja. Kaikkien energiainvestointien avustus oli aiemmin 50 prosenttia hyväksytyistä tukikelpoisista yksikkökustannuksista.
Tätä koskeva Valtioneuvoston asetuksen muutos tuli voimaan 16.3.24 alkaneen tukijakson alusta.
Muutoksen taustalla on rahoituksen turvaaminen. Viime vuoden ensimmäisen hakujakson hakemuksiin jouduttiin tekemään kielteisiä päätöksiä varojen puutteen vuoksi. Energiainvestointiavustuksia myönnettiin viime vuonna 20 miljoonaa euroa, kun koko cap-rahoituskaudelle 2023–2027 niihin on varattu 68 miljoonaa euroa.
40 prosentin tuki mahdollistaa lukumääräisesti useampien energiainvestointien tukemisen ja varmistaa paremmin varojen riittävyyden koko rahoituskaudelle. Kyseinen tuki on myös yhtenäinen muiden rakenneinvestointien avustusten kanssa.
Maatilan biokaasuinvestoinneissa säilyy 50 prosentin avustus, koska ne ovat tilojen talouden kannalta kalliita ja siksi niiden rakentamiseksi halutaan säilyttää tietty tukiporkkana. Sama avustus on käytössä myös maaseutuyritysten biokaasuinvestoinneissa.
Energiainvestointien avustuksen lasku 40 prosenttiin tarkoittaa keskimääräisen hankkeen kohdalla noin 8 000–9 000 euroa pienempää avustusta.
Nautakarjataloudessa avustusta myönnetään tuen avauduttua 16. maaliskuuta peruskorjausten lisäksi myös uudisrakennus- ja laajennusinvestointeihin.
Viime vuosina nautakarjanavettainvestoinneissa on tuettu vain peruskorjausta eikä laajennuksiin ole myönnetty tukea vasikkapulan ja vallinneen kannattavuustilanteen vuoksi. Jo olemassa olevia kasvatuspaikkoja oli tyhjänä, eikä uusille kasvatuspaikoille nähty tarvetta.
Rakennekehityksen ja nautakarjatilojen tuotannon lopettamisten vuoksi tilanne on muuttunut ja uusille kasvatuspaikoille on paikoin tarvetta. Etenkin nuorten viljelijöiden tilojen kehittämis-edellytysten ja elinkelpoisuuden turvaamiseksi tuen myöntäminen on perusteltua. AT
Maidontuotannossa lehmäpaikat laskevat
Maidontuotannon yksi keskeinen tuotantomittari, lehmäpaikkojen lukumäärä, on vähentynyt huolestuttavasti kolmena viime vuonna. Taustalla on kehitys, jossa uusissa investoinneissa syntyvät lehmäpaikat eivät läheskään korvaa poistuneiden lehmäpaikkojen määrää.
Eritysasiantuntija Aulis Kuusela Ruokavirastosta laski myönnettyjen investointitukien perusteella, kuinka paljon rahoitetut lypsykarjanavettainvestoinnit ovat lisänneet lehmäpaikkoja viime vuosina.
Eniten uusia lehmäpaikkoja rakennettiin vuonna 2019 kaikkiaan 8 500. Kyseisenä vuonna navettainvestointien avustussummatkin olivat huipussaan, 56 miljoonaa euroa. Sen jälkeen uusien lehmäpaikkojen määrä väheni jyrkästi.
Vielä vuonna 2020 investoinneista syntyi 6 000 uutta lehmäpaikkaa, mutta siitä eteenpäin on oltu todella alhaisissa vuotuisissa kasvuluvuissa: 2 000, 1 600 ja viime vuonna 1 300 uutta lehmäpaikkaa.
Ongelman ydin on Kuuselan mukaan siinä, että maidontuottajien lopettaessa lehmäpaikkoja poistuu enemmän kuin niitä investoinneilla syntyy. Luken tilastojen mukaan vuosina 2021–2023 maidontuotannon lopetti vuosittain 400 tilaa eli tuottajien lukumäärä väheni keskimäärin kahdeksan prosentin vuosivauhdilla.
”Jos lopettavilla maitotiloilla on keskimäärin 20–25 lehmää, lehmiä ja samalla lehmäpaikkoja poistuu yli 8 000 kappaleen vuosivauhtia”, hän antaa karkean esimerkin.
Tämä kehitys näkyy myös Luken tilastoissa lehmämäärän laskussa. Vuosina 2021–2023 lehmiä väheni 2–3 prosentin ja 5 000–7 000 lehmän vuositahdilla. Samalla maidontuotanto on laskenut noin 90–20 miljoonan litran ja 4–1 prosentin vuosivauhdilla. Vuodesta 2020 viime vuoteen maidontuotanto laski 160 miljoonaa litraa (-7 prosenttia).
Kuuselan mukaan kolmena viime vuonna on menty aivan liian vähäisin investoinnin maidon kokonaistuotannon säilymisen kannalta.
”Jos vähintään nykyinen maidontuotantomäärä halutaan säilyttää ja parantaa maidontuotannon kannattavuutta, se edellyttäisi nopeasti investointien lisäämistä lähelle vuoden 2019 tasoa”, hän sanoo.
Kuusela pitää epätodennäköisenä, että karjanjalostuksella tai jatkavien tilojen keskituotoksen nostamisella saataisiin lehmäpaikkojen vajetta olennaisesti kavennettua. Jatkavien tilojen karjan keskituotos on useimmiten jo niin korkea, ettei sitä kovin helposti pystytä nostamaan tuhansilla litroilla. AT