Luonnonsuojelussakin on tunnustettava omaisuudensuoja

Hallitus antoi 12.5.2022 eduskunnalle esityksen uudeksi luonnonsuojelulaiksi. Nykyinen vuodelta 1997 oleva samanniminen laki kumottaisiin. Esitys siihen liittyvine lakeineen on 464-sivuinen järkäle. Esityksellä on tarkoitus toteuttaa pääministeri Sanna Marinin hallituksen tavoitetta pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen Suomessa.

Lain muutokset tulisivat voimaan 1.6.2023. Maanomistajat eivät olisi kaivanneet ympäristöministeriössä valmisteltua uudistusesitystä. Nykyinen laki on maa- ja metsätalouden näkökulmasta verrattain toimiva.

Lainsäädännön arviointineuvoston mukaan uudistusesitys on sirpaleinen kokonaisuus. Sen vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen jäävät epäselviksi. Vaikutuksia maanomistukseen tulisi tarkentaa ja myös selventää vaikutusten mittaluokkaa. Juha Sipilän johtamalla eduskunnan ympäristövaliokunnalla on tässä suuri vastuu.

Muutosten tekeminen hallituksen esitykseen edellyttää hallituspuolueiden yksimielisyyttä eduskunnassa. Esityksen keskeisiä keskustelun aiheita ovat olleet luontotyyppien suojelu ja luonnonarvojen heikentymisen hyvittäminen vapaaehtoisella ekologisella kompensaatiolla. Avainsana on ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Uusi laki ei toisi sanottavia muutoksia luonnonsuojelulain mukaisia luonnonsuojeluohjelmia tai EU:n Natura 2000 -verkostoa koskevaan sääntelyyn.

Luontotyyppien suojelu

Luontotyyppien suojelu on toteutettava omaisuudensuojan ja oikeusturvan kannalta hyväksyttävällä tavalla. Se on toteutettava myös käytännön toiminnan kannalta sopivalla tavalla.

Nykyisessä laissa on omistajan oikeusturvan kannalta keskeistä oikeus täyteen korvaukseen, jos luontotyypin tai eliölajin suojelupäätöksestä aiheutuu merkityksellistä haittaa, eikä omistajalle ole myönnetty lain tarkoittamaa poikkeuslupaa tai sellaisen myöntämättä jättäminen on ilmeistä. Asiassa on merkityksellistä myös muutoksenhakumahdollisuus.

Perustuslakivaliokunnan vuoden 1997 luonnonsuojelulaista antaman lausunnon mukaan maanomistajan oikeusasema oli turvattu lakiin sisällytetyllä suojeltavien luontotyyppien kuvauksella, viranomaisen aluerajauspäätöksellä, poikkeamismahdollisuudella, mahdollisuudella täyteen korvaukseen ja mahdollisuudella muutoksenhakuun.

Hallituksen nyt antaman esityksen mukaan luontotyyppien suojelussa määriteltäisiin jatkossa uhanalaiset luontotyypit, suojellut luontotyypit ja tiukasti suojellut luontotyypit. Näistä suojellut luontotyypit perustuvat ELY-keskuksen päätökseen, jossa määritellään luontotyypin esiintymän rajat. Uhanalaiset luontotyypit samoin kuin tiukasti suojellut luontotyypit perustuisivat suoraan lakiin tai lain viittaussäännökseen, eikä niihin liittyisi nimenomaista rajauspäätöstä.

Uutta nykyiseen verrattuna on, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää uhanalaiseksi luontotyypiksi sellainen luontotyyppi, johon arvioidaan kohdistuvan luonnossa vähintään korkea häviämisriski. Lisäksi tietyt uhanalaiset ja harvinaiset luontotyypit säädettäisiin tiukasti suojelluiksi (ns. automaattisuojelu).

Uhanalaisuudella sinänsä ei saisi olla suoria eikä epäsuoria oikeusvaikutuksia. Säädöshierarkinen ratkaisu, jossa sisällöltään muuttuva uhanalaisten luontotyyppien luet-telo sijoitettaisiin luonnonsuojelulain viittaussäännökseen perustuen valtioneuvoston asetukseen, murentaisi omaisuudensuojaa ja oikeusturvaa. Samaa merkitsisi automaattisuojelua merkitsevä lainsäädäntöratkaisu, joka sekin olisi poistettava. Kumpikin suojelumekanismi johtaisi siihen, että uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä rajoittavien, korvaamatta jäävien tilanteiden määrä kasvaisi.

Nykyisen luonnonsuojelulain suojelluista luontotyypeistä suurin osa on jalopuumetsiä. Muita suojeltuja luontotyyppejä ovat pähkinäpensaslehdot, tervaleppäkorvet, hiekkarannat, merenrantaniityt, hiekkadyynit, katajakedot, lehdesniityt ja suuret maisemapuut ja -puuryhmät. Uudessa laissa lukumäärä on kasvanut yhdeksästä kolmeentoista ja termit ovat osittain hieman muuttuneet: hiekkarannat, jalopuumetsiköt, pähkinäpensaikot, tervaleppämetsät, merenrantaniityt, lehdesniityt, kedot, rannikon metsäiset dyynit, sisämaan tulvametsät, harjumetsien valorinteet, meriajokaspohjat, suojaisat näkinpartaispohjat ja kalkkikalliot.

Hallituksen esityksen perusteluissa on kunkin suojellun luontotyypin yksityiskohtainen määritelmä. Esimerkiksi merenrantaniityillä tarkoitetaan määritelmän mukaan muokkaamattomia, luontaisesti tai perinteisen maankäytön seurauksena pääosin avoimia ja matalakasvuisia, lähes puuttomia ja pensaattomia heinä- tai ruohovaltaisia Itämeren ranta-alueita. Vaikka suojelupäätöksestä aiheutuisi merkityksellistä haittaa, korvauksia ei makseta odotusarvoista. Tämä ns. nykyiskäytön mukaisen korvauksen periaate tuli voimaan jo 1970-luvun lopulla ns. maapaketin säätämisen yhteydessä.

Vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio

Yksityinen maanomistaja, yritys, kunta tai valtion liikelaitos voisi taloudellisena toimintana tuottaa luonnonarvoja, joilla heikennys luonnonarvoille voitaisiin hyvittää. Tällainen toiminta on sinänsä tietenkin mahdollista myös ilman lakiin kirjattuja säännöksiä.

Säännöksillä tarjottaisiin luonnonarvojen tuottamiseen halukkaille toimijoille ELY-keskuksen viranomaisvarmennus, joka takaisi tuotettavien luonnonarvojen yhteismitallisuuden ja niiden käytettävyyden vapaaehtoisena hyvityksenä esimerkiksi poikkeuslupamenettelyssä. Hyvityksenä käytettävä luontotyypin tai lajin elinympäristön esiintymä rajattaisiin alueeltaan viranomaispäätöksellä. ◻