Lämpö talteen sikalan lietekuiluista
Erilaiset energiaa säästävät ratkaisut ovat yleistyneet myös maatilarakentamisessa. Sikalarakentamisessa kiinnostusta on viime vuosina herättänyt energian talteenotto lietekuiluista, ja järjestelmän jo asentaneilla tiloilla kokemukset ovatkin olleet hyviä. Maalämmöstä ja lämpöpumpuista omakotitaloissa on kokemuksia jo useamman vuosikymmenen ajalta, mutta kotieläinrakennuksiin asennetuista järjestelmistä on vielä melko vähän tietoa ja käyttökokemuksia. Uusissa kotieläin-rakennuksissa lämmönkeruuputkisto asennetaan betonivaluun jo rakennusvaiheessa, mutta putket voidaan asentaa myös vanhaan rakennukseen jälkiasennuksena lietekuilun pohjalle.
Sikalassa energiaa kuluu erityisesti lattioiden ja rehun lämmittämiseen sekä karsinoiden pesuun. Liete on kuiluissa joka tapauksessa sikalan alla, joten lietteen energian hyödyntäminen on taloudellisesti järkevää.
Lämpöpumppujärjestelmää voidaan hyödyntää myös lantakourujen viilentämisessä, jolloin lietekuilusta nousevan ammoniakin ja hiilidioksidin määrä pienenee merkittävästi. Tällöin ilmanvaihdon tarve ja ulospuhalletun lämmön määräkin vähenee. Ilmanlaadun paraneminen hyödyttää sikojen lisäksi sikalassa työskenteleviä ihmisiä.
Toimintaperiaate kuten maalämmössä
Lämmön talteenotto lietekuiluista toimii samalla periaatteella kuin maalämpöjärjestelmä. Kun tiedetään tehon tarve ja materiaali, josta energiaa irrotetaan, saadaan laitteistot mitoitettua erilaisiin kohteisiin oikein.
Järjestelmässä on kolme erillistä kiertoa. Ensimmäisenä on lämmönkeruupiiri, joka kerää lämpöä tuotantorakennuksen lantakourusta. Lämmönkeruuneste kiertää keruuputkistossa ja siirtää keruupiirin ympäriltä lämpöenergiaa höyrystimelle.
Seuraavaksi on itse lämpöpumppu, jossa on suljettu kylmäainekierto. Lämpöpumpussa kiertävä kylmäaine muuttaa olomuotoaan kaasusta nesteeksi ja päinvastoin. Höyrystimessä lämmönkeruuneste kohtaa maalämpöpumpun jääkylmän kylmänestepiirin, jolloin kylmäaine lämpenee muutamia asteita ja höyrystyy. Kompressori puristaa kaasuuntuneen kylmäaineen korkeaan paineeseen, jolloin lämpötila nousee jopa sata astetta.
Kolmas kierto on lämmönjakokierto, joka vie tuotetun lämmön lämmitettävän rakennuksen lämmitysjärjestelmään. Kuumentunut kylmäaine johdetaan lämmönvaihtimelle, jossa kylmäaine luovuttaa lämpöenergiaa ohivirtaavalle lämmityspiirin vedelle ja muuttuu olomuodoltaan takaisin nesteeksi. Kylmäaineen kierto jatkuu vielä paisuntaventtiiliin, jossa sen paine laskee, jolloin myös lämpötila laskee. Prosessi alkaa uudestaan, kun kylmä kylmäaine kohtaa keruupiirin lämpimän lämmönkeruunesteen.
Järjestelmästä riippuen käyttöveden lämmittäminen tapahtuu joko varaajassa olevalla sähkövastuksella tai maalämpöpumpussa olevalla tulistimella. Tulistin käyttää noin 20 prosenttia kompressorin puristamasta kuumasta kylmänestekaasusta käyttöveden kuumennukseen.
Maalämpöpumppu soveltuu parhaiten niin sanotun matalan lämmön lämmönlähteeksi, kuten lattialämmitykseen, jossa kiertoveden lämpötilaa ei tarvitse nostaa korkeaksi.
”Päätoimisena lämmitysjärjestelmänä se yleensä vaatii rinnalleen varajärjestelmän, mutta lihasikalassa se riittää pelkästään”, kertoo järjestelmiä Virosta maahantuova Timo Routakangas Timotek Trading Oü:stä.
Lue koko juttu KM:stä.
Teksti: Anne Nieminen
Kuva: Tuulia Nelimarkka