Lakoa kisaruuduilla
Kuivan ja kuuman heinäkuun jälkeen alkoivat sateet, ja kisaruudut lakoontuivat erityisesti kahdesta ensimmäisestä kerranteesta. Kolmas kerranne valmistui jo ennen elokuun puoliväliä, ja minimilannoitusruudun sato korjattiin 12. elokuuta. Tässä vaiheessa lämpösummaa oli kasassa 1 200 astetta.
Ruutukisassa kävi kuten monen muunkin pellolla – sateet alkoivat silloin, kun satoa piti ryhtyä korjaamaan.
Kisaruudut olivat nätisti pystyssä heinäkuun lopun sateisiin saakka. Sen jälkeen ensimmäinen ja toinen kerranne alkoivat lakoontua.
Kolmannen kerranteen kehitys oli jo sen verran pitkällä, ettei se lakoontunut yhtä pahasti.
Kolmannen kerranteen maalaji on kovempaa kuin kahdessa ensimmäisessä kerranteessa, ja se valmistui selkeästi nopeammin. Siinä myös sadot jäänevät selvästi kahta ensimmäistä kerrannetta pienemmäksi.
Käsittelyjen ja lajikkeiden välillä oli eroa tuleentumisnopeudessa.
Elokuun 12. päivä kolmannen kerranteen ruudut olivat tuleentuneita WehnäWeijareita, Viljelijän Avena Berneriä ja Leidi Borealia lukuun ottamatta.
Leidi näyttää olevan tämän kisan myöhäisin lajike.
WehnäWeijareiden linjan SJ 19 SW111 kasvuaika on KWS Mistralin luokkaa, mutta useat lannoitus-, kasvunsääde- ja tautiainekäsittelyt näkyvät sen kasvurytmissä ja kasvusto pysyi vihreänä pitkään.
Kisan aikaisimman linjan pitäisi olla ProAgrian joukkueen SJ 18 SW028. Se vastaa kasvuajaltaan ja laadultaan Quarnaa.
KWS Mistral -minimilannoitusruutu valmistui kuitenkin aikaisemmin, koska sillä loppuivat eväät kesken.
Sadonkorjuu alkoi 12.8.
Ruutukisan sadonkorjuu aloitettiin torstaina 12. elokuuta minimilannoitusruudulla.
Se oli ollut valmiina jo pitkään. Minimilannoitusruudun lisäksi puitiin pois yksi suojaruutu. Molemmat ovat KWS Mistralia.
Minimilannoitusruudun sadon puintikosteus oli 21,3 prosenttia ja tuorepaino 6 819 kg/ha. Ruutusadot punnitaan sekä märkinä että kuivattuina.
Sadonkorjuuta oli tarkoitus jatkaa heti seuraavalla viikolla, mutta viikon aikana tuli 80 mm sateet ja puinnit lykkääntyivät.
”Saadaan kerrankin kunnon sakolukuvertailu”, Saviseurun Sankareiden Martti Tytykoski kommentoi.
Valmis vilja itää näillä keleillä pystykasvustossakin helposti, joten toiveet leipävehnästä joudutaan ehkä unohtamaan.
17.8. suurin osa ruuduista oli lakoontunut. Ainoastaan Hankkijan Leijona ja WehnäWeijareiden SJ 19 SW111 olivat täysin pystyssä. Myöskään minimilannoitusruudut eivät lakoontuneet.
Ruuduilla oli pistelaikkua
Kuuman ja kuivan kesän ansiosta vehnällä ei ollut juurikaan tauteja. Ensimmäiset pistelaikkuhavainnot teki Kasvinsuojeluseuran joukkueen Marja Jalli ennen juhannusta.
Jalli kahlasi kisaruudut läpi systemaattisesti kahteen kertaan 23. ja 30.7. tehden tautihavainnot samaan tapaan kuin virallisista lajikekokeista tehdään.
23.7. ruuduilta löytyi vain pistelaikkua. Ylimmät lehdet olivat puhtaat, mutta pistelaikkua oli toiseksi ylimmillä lehdillä.
WehnäWeijareiden linjasta, Leijonasta ja Sibeliuksesta löytyi myös fysiologisia laikkuja.
30.7. pistelaikku oli jo ylimmällä lehdellä asti.
Vähiten pistelaikkua oli Karjalasta kajahtaa-, Kasvinsuojeluseura-, NSL Koetoiminta- ja WehnäWeijarit -joukkueilla.
Karjalasta kajahtaa ja Kasvinsuojeluseura kisaavat Sibeliuksella, joka kestää pistelaikkua paremmin kuin KWS Mistral ja Leijona.
Samoin NSL Koetoiminnan Calispero on kestävä. Linjojen taudinkestävyydestä ei ole vielä riittävästi tietoa.
Joukkueilla on myös eroja tautitorjunnassa, joka sekin selittää pistelaikun määrää.
Sateiden myötä myös ruskolaikun voi olettaa heränneen henkiin. Mutta kasvustot olivat jo sen verran tuleentuneet, että tautien erottaminen ruskeista lehdistä meni turhan vaikeaksi. ◻