Laatu esiin lajittelijalla
Viljan lajittelu mielletään joskus yksinomaan siemenviljaa koskevaksi asiaksi. Oikein kohdennettuna myös muun viljan lajittelu antaa viljelijälle taloudellista hyötyä. Tilalla tehtävän lajittelun mahdollisuuksia kannattaisi pohtia entistä tarkemmin.
Jonkinlainen viljan lajittelija löytyy monelta tilalta. Jopa viisikymmentä vuotta vanha lajittelija voi olla edelleen käyttökelpoinen.
Ongelmaksi voi muodostua lajittelijan käytettävyys. Vanhoissa lajittelijoissa ei esimerkiksi ole vikatilanteilta suojaavaa automatiikkaa. Sähkökatkon sattuessa vilja pahimmillaan tulvii yli ja valuu lattioille.
Uudellamaalla Myrskylässä sijaitseva, vuodesta 1995 alkaen luomua tuottanut Tattarin tila käy hyvästä tilalla lajittelun esimerkistä. Vielä jokunen vuosi sitten lajittelukalusto koostui vuosikymmeniä vanhasta Petkus-tasolajittelijasta. Varsin pian kuitenkin huomattiin, ettei lajittelua voi rakentaa heikosti toimivan tekniikan varaan.
”Lajittelijalle ei ollut ensinnäkään järkevää paikkaa. Aamupäivä meni lajittelijan käyttökuntoon kasaamisessa, ja yöksi kapistus oli kerättävä pois”, Tattarin tilan isäntä Tapio Anttila muistelee.
Luomutuotannon vuoksi lajittelulle oli kuitenkin tarvetta. Viljaa myytäessä varsinkin rikoista johtuneet vähennykset kävivät sekä kunnian että kukkaron päälle. Työläs vanha lajittelija ei ratkaissut ongelmaa ainakaan taloudellisesti.
”Jos lajittelija sitoo viereensä yhden työntekijän tarkkailemaan, että kaikki sujuu, ei lajittelussa ole mitään järkeä. Työkustannukset syövät silloin lajittelusta saatavan hintahyödyn”, Anttila toteaa.
Samoja pohdintoja on käyty monella muullakin tilalla. Mikäli vanha lajittelija on edelleen käytössä, sitä käytetään lähinnä oman siemenen lajitteluun.
Asiaan perehtymättömälle asia saattaa vaikuttaa siltä, ettei lajittelusta ole oikeasti hyötyä kuin oman siemenen käytössä. Näkemykseen törmää satunnaisesti jopa viljelijöiden suosimissa netin keskusteluryhmissä.
Tilakokoluokassa ei liikaa tarjontaa
Myös luomuun erikoistunut Harri Laine oli aikoinaan elintarvikejalostukseen liittyvän lajitteluun ja kuorintaan liittyvien haasteiden edessä. Uudellamaalla Pornaisissa vaikuttavan luomuyrittäjän tarpeet täyttävää, mutta riittävän pientä konelinjaa ei tahtonut löytyä mistään. Aluksi valinta kallistui kiinalaiseen kokonaisuuteen.
”Kiinalaiskoneet saapuivat, mutta yrityksistä huolimatta emme saaneet niitä toimimaan koskaan kunnolla”, Laine kertoo.
Etsintä jatkui, ja halutun kaltainen lajittelija löytyi kuusi vuotta sitten kuin puolivahingossa Tsekinmaalta. JK Machinery -yhtiön valmistaman kuorintakoneen ja tasolajittelijan hankinta johti lopulta saman valmistajan lajittelijoiden maahantuontiin Agrola-toiminimellä.
”Maatilakokoluokan tasolajittelijoiden verottomat hinnat alkavat 6 690 eurosta. Edullisimman JCC 05 -yleisviljanlajittelijalla teho on tarkassa puhdistustyössä kauralla 1–1,5 tonnia tunnissa ja vehnällä 1,5–2 tonnia. Noin 9 500 euron hintainen JCC 08 puolestaan kauppakunnostaa vehnää jopa kuusi tonnia tunnissa. Tarkassa vehnänsiemenen kunnostuksessa päästään noin neljään tonniin tunnissa”, Laine kertoo.
Muiden valmistajien, kuten Bühlerin ja Damasin lajittelijoissa kokoluokka näyttäisi karkaavan jo suurempaan mittakaavaan. Nettitietojen mukaan esimerkiksi Bühlerin tasolajittelijoissa kapasiteetit alkavat 12:sta ja Damasilla peräti 30 tonnista tunnissa.
Oriplan Oy:n maahantuoman Cimbrian lajittelijamallistosta näyttäisi sen sijaan löytyvän kapasiteetiltaan sopivia vaihtoehtoja. Lajittelijoiden rakenne ja tarkkuus on kauppakunnostukseen kuitenkin ylimitoitettu. Markkinat löytyvät enemmän siemenviljan pakkaajien puolelta.
Rumpulajittelijoilla kapasiteetti vaikuttaisi taas jäävän kauppakunnostuksessa hieman pieneksi. Esimerkiksi Mepu 2000 Major -lajittelijan kerrotaan yltävän parhaimmillaan hieman reiluun tonniin tunnissa. Kyse on siis enemmän tilan omasta siemenlajittelijasta.
Yksinkertaisuus etuna
Agrola on noin neljän vuoden aikana myynyt Suomeen satakunta lajittelijaa. Mallistosta löytyy myös järeämpää myllymittakaavan kalustoa.
Siemenpakkaajia ja myllyjä varten on tarjolla JCM -mallisto, jonka teholuokka on 10–100 tonnia viljaa tunnissa. Myydyimpiä ovat kuitenkin olleet jo mainitut tilakokoluokan mallit JCC 05 ja JCC 08.
”Lajittelijan mukana tulee kaksi seulaa. Kaikkiaan saatavilla on noin 60 erilaista verkkoseulaa. Esimerkiksi vehnän kunnostuksessa käytetään yleensä ylhäällä 4,0 millin pitkänomaisella reiällä varustettua seulaa ja alaseulana 2,2-millistä. Erikseen ostettuna seulojen veroton hinta on pienempään lajittelijaan 195 ja suurempaan 368 euroa kappaleelta. Seulan vaihto kestää pari minuuttia”, Laine kertoo.
Lajittelijat ovat luonnollisesti jatkuvatoimisia, eivätkä ne tarvitse normaalikäytössä huoltoa. Seulojen tukkeutuminen on perinteisten harjojen sijaan estetty seulatasossa olevilla vinyylikuulilla. Ratkaisu edustaa teollisten nykylajittelijoiden valtavirtaa.
”Esimerkiksi JCC 08 -mallin seulatasossa on 140 kuulaa, jotka ovat periaatteessa uusittavissa. Noin euron kappaleelta maksavien kuulien uusimisen tarvetta ei ole kuitenkaan vielä tullut eteen”, Laine kertoo.
Seulatyypin suhteen alalla on koulukuntaeroja. Osa valmistajista käyttää reikälevyseuloja. JK Machineryn lajittelijoissa on kuitenkin verkkoseulat.
”Valmistaja käyttää verkkoseuloja siksi, että niiden tehollinen hyötypinta on reikäseuloja suurempi. Myös tukkeutumistaipumus on vähäisempi. Reikälevyistä tehdas luopui 1990-luvun lopussa”, Laine toteaa.
Keveimpien roskien poistoa varten lajittelijoissa on imuri. Ilmavirtauksen tuotto muodostaakin lajittelijan sähkönkulutuksesta valtaosan.
”Seulatasojen kaksi vibramoottoria ovat teholtaan 300 wattia kappaleelta. Imurien tehot ovat puolestaan mallista riippuen 1,5–2,2 kilowattia. Tonnikohtaiset käyttökulut jäävät siis vähäisiksi. Vastineeksi voidaan yltää merkittäviin laatulisiin. Luomupuolella voidaan puhua 10–12 eurosta tonnilta.”
Lue koko juttu KM:stä.
Teksti ja kuva: Kyösti Isosaari