Kukoistava kotieläinsektori on Euroopan maatalouden tukipilari

Eurooppalainen ja suomalainen maataloustuotanto on murrosvaiheessa. Kotieläintiloja lopettaa kiihtyvään tahtiin. Koko tuotanto ajetaan alas tai siirrytään kasvinviljelyyn. Syynä luopumiseen on usein kotieläintuotannon kuormittavuus, heikko kannattavuus tai palveluiden, kuten eläinlääkäreiden, teurastamoverkoston tai meijerien karkaaminen yhä kauemmaksi. Jatkajia ei sitova työ tässä toimintaympäristössä houkuta. Helpotusta tilanteeseen ei tuo kärjistynyt keskustelu eläinten hyvinvoinnista ja eläintuotannon päästöistä, mikä jo osaltaan vähentää lihankulutusta.

Kotieläintuotannon tilanteen parantamiseksi ja vihreän siirtymän lainsäädännön ylilyöntien tasoittamiseksi Euroopan komissio julkaisi kesällä kotieläinstrategian. Siinä tarkastellaan sektorin nykytilaa, arvioidaan sen haasteita ja mahdollisuuksia sekä listataan toimenpiteitä, jotta vuonna 2040 kotieläinsektori ei vain pärjäisi, vaan kukoistaisi Euroopassa. Kyse on tärkeästä tavoitteesta, sillä tällä hetkellä kotieläintalous vastaa noin 40 prosenttia EU:n maatalouden tuotosta, ollen liikevaihdoltaan noin 400 miljardia. Rahallinen arvo on vain osa kokonaisuutta, sillä sektorilla on vahva sosiaalinen ja alueellinen merkitys maaseutualueille. Kotieläinten vaikutukset paikallisiin ekosysteemeihin tai arvoketjuihin ovat huomattavia, sillä tuotanto onnistuu haasteellisissakin olosuhteissa, kuten meillä pohjoisessa nurmipohjaisen tuotannon ansiosta.

Komission strategia tunnistaa kolme suurinta haastetta: korkeat tuotantokustannukset, EU:n eläintuotannon korkeat tuotantokriteerit sekä viljelijöiden heikon neuvotteluaseman. Tilanne on haastava, sillä kuluttajien vaatimukset eläinten hyvinvointikriteerien korkeasta tasosta sekä ympäristö- ja ilmastotoimista eivät vastaa lopulta kaupassa tehtyjä ostopäätöksiä. Helposti ostoskoriin eksyy se edullisin, EU:n ulkopuolelta tuleva tuote. Ja vaikka valinta olisikin EU:ssa tuotettu liha, tiukkojen tuotantokriteerien myötä syntyvät korkeat tuotantokustannukset eivät näy lopputuotteen hinnassa. Tämä yhdistettynä viljelijöiden heikkoon neuvotteluasemaan ei paranna viljelijöiden markkina-asemaa.

Komissio vahvistaisi sektoria neljän pilarin kautta: häiriönsietokyky, kilpailukyky, kestävyys ja alueellisuus. Lainsäädännöllisesti yhteinen maatalouspolitiikka tulee jatkossakin olemaan keskeinen väline, jolla tuetaan niin investointeja kuin kannusteita. Se edellyttää sitä, että maatalouspolitiikan kehyksen on oltava tarpeeksi yksinkertainen ja joustava, eli eri jäsenmaiden tilanteet huomioonottava. Samalla on kuitenkin varmistettava tasapuoliset tuotantoympäristöt eri jäsenmaiden kesken.

Häiriönsietokyky on noussut maailmanlaajuisten kriisien keskellä entistä tärkeämmäksi. Se ei tarkoita vain mahdollisuutta toipua yllättävistä tilanteista, vaan myös kykyä ennakoida riskejä, vähentää heikkouksia ja vahvistaa sopeutumista rakenteellisiin muutoksiin samalla, kun turvallisen, kestävän ja kohtuuhintaisen ruoan tuottaminen pitää vaikeissakin olosuhteissa jatkua. On parannettava riskinhallintaa ja viljelijöiden rahoituksen saantia, jotta investoinnit tilatasolla mahdollistuvat. Ilmastonmuutoksen edetessä ja eläintautien levitessä uusille alueille tarvitaan myös ennaltaehkäiseviä toimia. Tukea on löydyttävä tutkimuksesta ja kehittämisestä, jotta esimerkiksi rokotteita voidaan tarjota epidemioiden ehkäisemiseksi.

Kotieläintuotannon tulevaisuuden varmistaa vain sen kilpailukyky EU:ssa ja maailmanlaajuisesti. On luotava ennakoitavampi ja pitkän aikavälin kehys investoinneille tilatasolla eläinten hyvinvointiin sekä sivutuotteiden arvoketjuun. Komissio arvioi, että koko kotieläinsektorilla on tällä hetkellä noin 18 miljardin investointikuilu. Rahoitusta on löydyttävä, eikä vastuu voi jäädä yksin viljelijän harteille. Erilaiset instrumentit yhteisestä maatalouspolitiikasta Euroopan investointipankin tarjoamiin lainoituksiin on käytävä läpi. Tämän rinnalla on luotava toimivat markkinat sivutuotteille muun muassa biokaasun tai muiden mahdollisten kiertotalousratkaisujen edistämiseksi.

Kestävyys löytyy usein alueellisista ratkaisuista, sillä kotieläintuotanto on aina paikallisiin olosuhteisiin sopeutuvaa. Vaikka meidän pohjoiseurooppalaisessa nurmipohjaisessa naudanlihantuotannossa ja itävaltalaisessa vuoristolaiduntamisessa on samoja piirteitä, ne eroavat toisistaan huomattavasti. Tällöin EU:n sisälle ei voida luoda vain yhtä kestävyyden kehystä, vaan paikallisia olosuhteita on kunnioitettava.

Nyt esitelty strategia on hyvä lähtökohta, jonka pohjalta lainsäädäntöä voidaan tavoitteiden saavuttamiseksi parantaa. Tulevan talven aikana odotamme EU:n eläinten hyvinvointilainsäädännön uudistusta, erityisesti sikojen ja broilereiden osalta. Vaikka viimeaikaiset, yksittäiset eläintenhyvinvoinnin laiminlyönnit Suomessa leimaavat vahvasti koko alaa, kokonaisuudessa eläinten hyvinvoinnissa on edetty parempaan suuntaan. Siksi näen, että suomalaisilla on paljon annettavaa tähän keskusteluun erityisesti kotieläintuotannon kestävyyden näkökulmasta. Toivoisinkin, että komission virkamiehet kävisivät tutustumassa käytännön ratkaisuihin ja ottamassa oppia meillä Suomessa, eläinten hyvinvoinnin edelläkävijämaassa. ◻