KMVETin uusi toimituspäällikkö haluaa tarttua maatalousmedian haasteisiin
Maatalous- ja metsätieteiden maisteri, agronomi Sari Järvinen aloitti KMVETin toimituspäällikkönä maaliskuussa. Hän on toiminut aiemmin Pellervo-Media Oy:ssä toimituspäällikkönä, viestintäpäällikkönä Suomen Metsästäjäliitossa ja HKScan Oyj:ssa sekä markkinointipäällikkönä HK Agri Oy:ssä ja Suomen Rehu Oy:ssä.
Toimit aiemmin isojen maatalousalan yritysten markkinoinnissa ja viestinnässä, mikä houkutteli sinut media-alalle?
Media on ollut osa työtehtäviäni oikeastaan aina. Heti valmistumisen jälkeen pääsin mukaan Suomen Rehun Kotieläin-lehden toimituskuntaan ja HKScanissa työ jatkui Jokasorkka- ja Kotitilalta-lehtien parissa. Myöhemmin toimin Jahti-lehden toimituspäällikkönä.
Lehtien tekeminen on antanut paljon myös viestintään ja markkinointiin, ja toisin päin. Yhteistä on pohtia, miten saada lukija tai asiakas kiinnostumaan ja miten asia kannattaa esittää. Onhan teksti niin hyvä, että lukija saa uusia oivalluksia ja on tyytyväinen käytettyään aikaansa lukemiseen?
Näiden asioiden pohdinta innosti minut opiskelemaan media-alaa ja se taas houkutteli hakeutumaan kokonaan median pariin.
Millaisena näet maatalousmedioiden tulevaisuuden ja miten se näkyy Agraari Oy:ssä?
Maatalousyrittäjien määrä laskee hurjaa vauhtia ja se varmasti kiristää myös maatalousmedian kilpailua. Yrittäjät ovat tänä päivänä koulutettuja ja kehittävät toimintaa tiloilla aktiivisesti. Siihen KM ja KMVET pystyvät tarjoamaan paljon apua, tietoa ja uusia ideoita.
Koko media-alan murroksen myötä myös kanavat ja tarjonta kehittyvät. Tavoitteena on olla siellä, missä lukijatkin. Tarjota kiinnostavaa sisältöä sopivaan aikaan.
Koko alan haasteena ovat paperi-, paino- ja postihintojen rajut korotukset, onneksi digi tarjoaa lisää vaihtoehtoja paperin rinnalle.
Mitä sanot kotieläinyrittäjille, jotka kamppailevat juuri nyt poikkeuksellisen suurissa taloudellisissa vaikeuksissa ja epävarmuudessa?
Toivottavasti muutos kääntyy mahdollisuudeksi. Ympäröivän maailman myllerrykset muistuttavat perustarpeiden kuten ruokavarmuuden tärkeydestä, ja sen myötä myös ruuantuotannon edellytyksiin on satsattava. Keskustelu ruuan ympärillä kiihtyy ja kiristyykin, ja siihen on niin median kuin yrittäjien tärkeää osallistua ja tuoda oikeaa tietoa. ◻
KMVETin pitkäaikainen toimituspäällikkö eläköityy ja kiittää lukijoita yli 20 yhteisestä vuodesta
Miten toimitustyö on muuttunut yli 20 vuoden toimittajan urasi aikana?
Kun aloitin journalistisen uran, lehden aineisto lähetettiin vielä painoon fyysisenä tavarana. Kuvat olivat enimmäkseen diakuvina, jokunen paperivedoskin saattoi olla mukana. Nykyisenlaisesta toimintatavasta, jossa koko lehti tehdään sähköisenä alusta loppuun saakka ei vielä ollut aavistusta.
Toimitustyön menetelmät ovat 2000-luvun aikana kokeneet suuren muutoksen. 20 vuotta sitten istuttiin toimituksessa Otavamedialla yhteisissä tiloissa Helsingin Pasilassa. Viimeiset kahdeksan vuotta Agraari Oy:n 6-henkinen toimitustiimi on tehnyt lehdet täysin etänä, siellä missä kukin on halunnut työnsä tehdä.
Nyt kaikki aineisto liikkuu sähköisenä, toimituspalaverit voidaan pitää Teamsilla, näytön näkymän voi milloin tahansa jakaa kollegan kanssa kuin olisimme saman työpöydän ääressä. Kuvat ovat sähköisiä, videoita käytetään kasvavassa määrin ja sosiaalisen median, verkkojulkaisujen sekä digilehden merkitys kasvaa joka vuosi.
Miten kotieläintuotanto on muuttunut 2000-luvulla?
Tuotanto on kehittynyt valtavasti. 2000-luvun alussa esimerkiksi suomalaislehmien keskituotos tuotosseurannassa oli alle 8 000 kiloa, kun nyt se on kymppitonnin paikkeilla.
Kun toimittajauran alkuvuosina kirjoitin siitä, että emakko voisi vuodessa tuottaa yli 30 porsasta, sain palautetta, jossa tätä pidettiin mahdottomana ja kirjoittajaa jokseenkin hulluna. Nyt nuo lukemat ovat suomalaisilla porsastuotantotiloilla arkipäivää.
Maatiloille on tullut paljon uutta tekniikkaa. Alkuvuosien mielenkiintoisimmat juttukeikat liittyivät automaattilypsyyn, joka tuli Suomeen vuonna 2001. Biologiasta ja eläimistä kiinnostuneena ihmisenä en ole kokenut syvällistä kiinnostusta koneisiin, mutta koska olen elämäni aikana lypsänyt paljon, lypsyrobotit ovat aina olleet kiehtovia laitteita. Niidenkin yleistymiselle oli 20 vuotta sitten paljon epäilijöitä, mutta nyt jo noin puolet suomalaisesta maidosta lypsetään automaattisesti.
Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin merkitys on kasvanut sitä mukaa, kun niistä on saatu uutta tietoa ja kuluttajat ovat tulleet tiedostavammiksi. 2000-luvun alkuvuosina eläintaudit eivät kiinnostaneet juuri ketään alan ulkopuolella, mutta viime aikoina afrikkalaisen sikaruton tai sika- ja lintuinfluenssan leviäminen maailmalla sekä antibioottiresistenssin kasvu ja viimeisimpänä koronaepidemia ovat saaneet paljon huomiota ja herättäneet muutkin kuin kotieläinyrittäjät ja eläinlääkärit eläinterveyden tärkeyteen.
Mikä toimittajan ja toimituspäällikön työssä on ollut parasta?
Vierailut maatiloilla ja erilaiset kohtaamiset kotieläinyrittäjien kanssa ovat kotieläintoimittajan työn suola.
Suomi ja maailma on täynnä osaavia ja ammattitaitoisia yrittäjiä, joilla on korkea moraali ja moniin muihin ammattilaisiin nähden uskomattoman laaja osaamisrepertuaari. On käsittämätöntä, miten ruuan ja sen tuottamisen arvostus on kadonnut liian monelta suomalaiselta. Ehkä nykyinen maailmantilanne muuttaa sen erittäin karulla tavalla.
On ollut erittäin kiinnostavaa seurata tuotantotekniikan kehitystä, eläinten hyvinvoinnin arvostuksen kasvua sekä maatilojen ja tuotantomenetelmien kehitystä.
Tutustuminen muiden maiden tuotantotapoihin on ollut äärimmäisen antoisaa, ja on ollut kiehtovaa nähdä, miten maitoa tai lihaa voi tuottaa niin monella tavalla ja monenlaisissa oloissa. ◻