Kevätkaudella tehtiin merkittäviä päätöksiä

Vuodet eivät ole veljeksiä ja sen on saanut taas jokainen viljelijä havaita. Meidän tilallamme toukotyöt aloitettiin huhtikuun lopulla ja saatiin päätökseen ennen toukokuun alkua. Viime vuonna toukojen jälkeen alkoivat helteet, mutta nyt on saatu sateita viikoittain ja sademäärä on kasvukaudella ennätyksellinen. Tätä kirjoittaessa alkoivat helteet ja toivotaan, että lämpösummaa alkaa kertymään ja valmistuminen etenee. Isossa osassa maata ovat sateet jo aiheuttaneet isoja vahinkoja. Toivotaan loppukaudelle kohtuullisia ilmoja.

Eduskunta on nyt kesätauolla ja ajattelin käsitellä tässä kolumnissa kahta merkittävää uudistusta, jotka ennen taukoa saatiin käsiteltyä. Nämä ovat metsävähennyksen korotus ja lunastuslainsäädännön muutokset.

Metsävähennys tuli lainsäädäntöön nykyisessä muodossaan 1990-luvulla, kun pääomaverotusta uudistettiin ja pinta-alaverosta luovuttiin. Hallitusohjelmassa esitettiin metsävähennyksen nostamista nykyisestä 60 prosentista 75 prosenttiin. Tämä on erinomaisen hyvä muutos. Se vastaa paremmin nykyistä tilannetta metsätilakaupoilla myös sen osalta, miten puuston arvo määrittää käytännössä koko tilan hintaa. Samalla se kannustaa aktiiviseen metsänhoitoon ja aktivoi puukauppaa. Venäjän raakapuun tuonti Suomeen on päättynyt ja teollisuus käytännössä elää suomalaisesta puusta. Samoin uudistus edistää metsätilojen sukupolvenvaihdoksia ja estää metsätilojen pirstoutumista, mikä on mielestäni todella tärkeää. Uudistuksella myös vahvistetaan metsien perheomistamista suhteessa metsärahastoihin.

Tässä ajan hetkessä tarvitaan nimenomaan aktiivista metsänhoitoa. Se edistää kaikkein parhaiten metsien kasvua, niiden terveyttä ja varmistaa myös metsien tulevaisuuden hakkuumahdollisuudet. Olen varma, että metsien merkitys koko biotalouden osalta kasvaa entisestään. Merkitystä nostaa varmasti lisääntyvä ymmärrys siitä, että näillä tuotteilla pystytään korvaamaan fossiilisesti tuotettuja raaka-aineita. Tässä on käytännössä Suomella, jos ei jo valmiiksi merkittävä vientikortti, niin entisestään vahvistuva sellainen.

Lunastuslainsäädäntö uudistuu ja tätä muutosta on yritetty viedä eteenpäin useammalla hallituskaudella. Uudistus on todellakin tarpeen ja siis käytännössä koskee yhtä perustavanlaatuista kysymystä: yksityisen omaisuuden suojaa suhteessa julkisen vallan tarpeisiin. Asia ulottuu syvälle oikeusvaltion ja omaisuudensuojan käsitteisiin.

Lunastusoikeus on ollut käytössä Suomessa jo pitkään. Menettely käynnistyi jo 1800-luvulla, kun valtiovallan ja yhteiskunnan kehitystarpeet edellyttivät mahdollisuutta hankkia maata yksityisiltä. Nämä tarpeet liittyivät rauta- ja maanteiden sekä myöhemmin energiainfrastruktuurin rakentamiseen. Edellisen kerran tätä lakia päivitettiin 1970-luvulla. Alusta lähtien lunastukseen on suhtauduttu varauksella. Se on nähty poikkeuksena, ei normaalina menettelynä. Tämä linja on perustunut syvään ymmärrykseen siitä, että maata ei omisteta hetkessä vaan sukupolvien ajan.

Uusi laki nykyaikaistaa lunastuslainsäädäntöämme. Se tekee sen tavalla, jota on mielestäni helppo kannattaa. Se selkiyttää lunastuksen edellytyksiä, tarkentaa yleisen tarpeen käsitettä ja sitoo viranomaiset tiukemmin oikeusvaltioperiaatteeseen. Samoin se määrittää lunastuskorvauksen määrittämiselle selkeän toimintamallin. Hinnan määrittäminen pitää tehdä sillä menetelmällä, joka johtaa korkeimpaan markkina-arvoon ja sen päälle tehdään 25 prosentin korotus. Tämä on keskeinen tarkennus.

Erityisen tärkeinä pidän kahta asiaa. Ensinnäkin uudistus parantaa merkittävästi maanomistajan oikeusturvaa, ja maanomistaja saa lunastuksen yhteydessä oikeudenmukaisen korvauksen. Näin ei ole nyt aina ollut. Toisena on perustuslaillisen omaisuudensuojan kunnioittaminen. Uudistus muistuttaa, että julkisen vallan oikeus lunastaa on poikkeustapaus. Se on rajoitettu, perusteltu ja viimekätinen väline, jota on käytettävä harkiten ja vain silloin, kun muuta keinoa ei ole. Neuvottelemalla kauppojen kuuluu tietenkin syntyä. Meillä on Suomessa ollut vahva maan omistamisen kulttuuri. Omistaminen on liittynyt vastuuseen, perintöön ja pysyvyyteen. Se, että lunastus kohdistuu tällaisiin arvoihin, tekee siitä aina painavan toimenpiteen. Siksikin tämä lakiuudistus on tervetullut. Se ei muuta perusasetelmaa, mutta se päivittää menettelyt oikeudenmukaisemmiksi ja varmistaa sen, etteivät maanomistajan oikeudet jää sivuun yhteiskunnallisten hankkeitten edessä.

Nyt kesällä, kun eduskunta on istuntotauolla, ehdin osallistua enemmän tilamme ja yrityksemme töihin ja tapahtumiin. Viime lauantaina oli Hämeessä Avoimet maatilat -tapahtumapäivä ja meidän tilamme oli yksi kohteista. Päivän aikana meillä vieraili yli 600 vierasta ja maatilan koneet, hevoset, sekä poniratsastus kiinnostivat monia. Samoin sain käydä lukuisia keskusteluita maataloudesta ja suomalaisen ruoan tuottamisesta. Nämä tapahtumat ovat tärkeitä, sillä isoin osa suomalaisista ei maatilan ja maanviljelijän arkea tunne ja näillä tapahtumilla parannetaan kuluttajien ymmärrystä. ◻

Toivotan kaikille oikein hyvää ja rentouttavaa loppukesää!