Kasvinesteanalyysistä apua ravinteiden hallintaan
Suomessa on auringonvalon ja sadannan puolesta edellytyksiä yli 16 tonnin viljasatoihin. Miksi käytännössä jäädään murto-osaan kasvupotentiaalista? Onko lannoitus riittävä kaikkien kasvinravinteiden osalta? Löytyisikö vastausten etsimiseen apua tarkemmasta kasvien ravinnetilan analyysistä?
Kasvinravitsemus on pohjimmiltaan yksinkertaista: lannoituksen avulla pidetään kasvin ravinnepitoisuudet optimitasolla. Puutteet korjataan lannoituksella ja liian korkeat pitoisuudet lannoitusta vähentämällä.
Tämä on yksinkertaista teoriassa, mutta käytännössä tulee vastaan haasteita. Mistä tietää kasvin ravinnetilan? Kauanko täydennyslannoituksen vaikutus kestää?
Maa-analyysi on parhaimmillaankin vain ennuste ja jos jää odottamaan ravinteiden puutosoireita, noin puolet satopotentiaalista on jo menetetty.
Huippusatoihin pyrkivällä viljelijällä ei ole varaa odottaa puutosoireiden näkymistä, vaan ravinnepuutos on ennakoitava.
Uusia analyysimenetelmiä ravinnetilan mittaukseen
Kasvianalyysi (esim. Yara Megalab) on hyvä lisä kasvinravitsemuksen suunnitteluun. Se näyttää satokasvin ravinnetilan ja kertoo, paljonko kasvi on todella saanut ravinteita käyttöönsä. Viljan pensomisvaiheessa otettu näyte kuvaa kasvukauden alkuosan ravinteiden ottoa. Tässä vaiheessa mahdollisia puutteita voi vielä korjata ennen sadon muodostusta (ns. satoisuusikkuna). Viljan lippulehtivaiheessa otettu toinen näyte kuvaa ravinteiden riittävyyttä ja kasvuston ottamaa kokonaisravinnemäärää. Lippulehtivaiheen jälkeen alkaa jyvien täyttyminen, joten lippulehtivaiheen jälkeen annetulla lannoituksella voidaan vielä vaikuttaa jyväkokoon, valkuaispitoisuuteen ja itävyyteen.
Perinteisen kasvianalyysin tulos on summa kasvin ravinteiden otosta muutaman viikon ajalta, joten se ei kuvaa kasvin sen hetkistä kykyä käyttää ravinteita kasvuun. Vain osa vanhoihin kasvin osiin varastoituneista ravinteista on siirrettävissä uuteen kasvuun (lähinnä N, P, K ja Mg). Heikosti kasvissa liikkuvat ravinteet (S, Ca, Mn, Cu, Zn, B) ovat sitoutuneet vanhoihin kasvinosiin eivätkä ole enää käytettävissä sadonmuodostukseen.
Analyysiä voi täsmentää ottamalla näytteeseen vain uusia kasvinosia, mutta silloinkin analyysi kuvaa sitä ravinnetilannetta, joka kasvilla oli näytteen osien kasvaessa. Jos ravinteet ovat riittäneet alkukasvukaudelle, mutta ovat loppumassa juuri ennen korrenkasvua tai sadonmuodostusta, kasvianalyysi antaa liian ruusuisen kuvan ja sato jää heikoksi hyvistä analyysituloksista huolimatta.
Eräs ratkaisu kasvin ravinnetilan täsmämittaukseen on hollantilaisen NovaCropControl-yrityksen tuotteistama kasvinesteanalyysi (plant sap analysis).
NovaCropControl kehitti analyysin vastaamaan Hollannin laajan kasvihuonetuotannon ongelmiin. Kasvihuonetuotannossa kastelulannoitteita säädetään kasvin ravinnetilan ja valumaveden pitoisuuksien mukaan. Viiveet ravinteiden oton ja kasvianalyysin välillä aiheuttivat ongelmia lannoituksen säätöön ja kasvit kärsivät vuorotellen ravinnepuutteista ja ravinteiden ylimääristä.
Kasvianalyysistä poiketen kasvinesteanalyysi kuvaa sitä ravinnemäärää, joka liikkuu kasvin johtosolukoissa ja on välittömästi käytettävissä uuteen kasvuun. Yrityksen mukaan ravinnepuutteet näkyvät kasvinesteen pitoisuuksissa noin kaksi viikkoa aiemmin kuin perinteisessä koko kasvin analyysissä. Tämä mahdollistaa puutteiden korjaamisen ennen kasvun hidastumista.
Lue koko juttu KM:stä.
Teksti: Tuomas Mattila
Kuva: Annaleena Ylhäinen