Kalkituksen hyödyt tunnetaan
Kalkitusurakoitsija Jyrki Kujala on havainnut pitkän työuransa aikana yhden selkeän muutoksen viljelijöiden suhtautumisessa kalkitukseen: kalkitusta ei enää kyseenalaisteta, vaan sen hyödyt tunnetaan.
Isokyröläisellä Jyrki Kujalalla tuli toukokuussa täyteen 40 vuotta kalkitusurakoitsijana Kyrönmaan alueella Pohjanmaalla. Hänellä onkin vankka kokemus viljelijöiden suhtautumisesta kalkitukseen vuosien varrella.
”Ollessani nuori urakoitsija piti kalkituksen hyötyjä todistella viljelijöille selvästi enemmän kuin nykyisin. Enää ei tarvitse, sillä kalkitus puhuu jo itse itsensä puolesta. Sen tarve ja hyödyt on tunnistettu ja se nähdään tiloilla kannattavana investointina.”
Kujalan mukaan tämä korostui entisestään lannoitteiden taannoisen hinnannousun seurauksena.
Yleistymiseen monta syytä
Kujalan uran aikana on aina ollut viljelijöitä, jotka ovat kalkinneet peltojaan säännöllisesti. Lisäksi viime vuosien ja vuosikymmenten aikana kalkituksen yleistymiseen ovat vaikuttaneet myös monet yksittäiset asiat, joista hänellä on useita esimerkkejä.
”Kun viljavuustutkimuksen tekeminen viiden vuoden välein tuli pakolliseksi, se lisäsi ja vakiinnutti kalkitusta. Eikä aikaisemmin vuokramaita kalkittu juuri lainkaan, mutta pari vuosikymmentä sitten se alkoi kuitenkin yleistyä.
”Vuokrapellon viljelijät näkivät kalkituksen hyödyt kustannuksia suuremmiksi varsinkin pitkissä vuokrasopimuksissa”, hän perustelee.
Myös tilusvaihdot ja peltokaupat ovat vauhdittaneet kalkitusta. Yleensä oston kohteena ovat olleet jäähdyttelevien viljelijöiden lohkot, joilla perusparannuksiin ei ole enää välitetty panostaa ja pH on ollut alhainen.
Kun tällaisen lohkon ostaneilla viljelijöillä on kokemusta vain kalkituista pelloista, he ovat nähneet lohkojen kasvuerot ihan omin silmin. Siksi ostopeltoihin on haluttu Kujalan mukaan heti panostaa.
Hänestä ei olekaan harvinaista, että pelto saa alkushokiksi ensin 10 tonnin hehtaariannoksen ja kyntämisen jälkeen vielä toisen mokoman. Kynnys kalkita peltoja isommalla kertamäärällä onkin yleistynyt.
”Kalkin halutaan vaikuttavan nopeasti niin pH:hon kuin Kyrönmaan savikkojen muokkaantuvuuteenkin.”.
Kuivatus ja kalkitus toistensa tukena
Kyrönmaan alueet pellot voi jakaa viljaviin Kyrönjokivarren peltoihin ja ylempänä oleviin larva- eli latvamaihin. Jokivarressa pellot on pääosin laitettu jo kuntoon, mutta larvamailla on ollut vielä kunnostettavaa: peltokuvioita on oikaistu, kivikoita poistettu ja peltoja ojitettu. Nämä kaikki edellyttävät täsmäkalkitusta.
Kujalan mukaan tiloilla on muutenkin parannettu ahkerasti peltojen vesitaloutta uudissalaojittamalla sekä täydennys- ja uusintasalaojittamalla peltolohkoja. Lisäksi valtaojia on perattu ja samalla liittymiä levennetty.
”Peltojen peruskunnostuksessa on kaksi perustekijää: kuivatus ja kalkitus. Tiloilla onkin huomattu, ettei märkä pelto toimi, joten kalkitustakaan ei pystytä silloin hyödyntämään”, hän muistuttaa.
Suosituin kalkitusaika vaihtelee Kujalan kohteilla kelien ja viljelijöiden mukaan. Kyrönmaalla syksy on aina osattu hyödyntää kelien sen salliessa. Maaliskuu on myös edelleen suosittu, ja nytkin tilauskantaa alkaa hyvin kertyä sinne.
”Jotkut haluavat levityksen aivan kylvöjen alle keväälle, mutta aikaikkuna on silloin hyvin rajallinen ja määrät vaihtelevat vuosittain. Joinain vuosina ei välttämättä päästä levittämään kuin muutama kuorma”, Kujala sanoo.
Lakeuksilla suurin ongelma kalkkiurakoitsijalle on hänen mukaansa lumituisku. Se painaa lumen metsänreunaan paksuiksi kinoksiksi samalla, kun viilujen harjat erottuvat peltolakeuden keskellä. Kokonaan metsän kainalossa olevan pellon tasaisesta lumivaipasta ei useinkaan ole haittaa.
Lue artikkeli kokonaisuudessaan Nordkalkin sivuilta