Johan nyt on markkinat!

Valta vaihtui Amerikassa. Donald Trump tuli uskomattomalla tavalla takaisin presidentiksi. Hän osoitti, että vaalit voitetaan keittiön pöydän ja äänestäjien kukkaron kautta.

Trump toisti vanhaa, mutta toimivaa slogania ”drill, baby, drill”. Yksinkertaista ja valintaa ajatellen nerokasta. Tuollaista lausetta ei kukaan voi väärin käsittää. Ehdokas halusi alentaa öljyn ja kaasun hintaa ja sitä kautta elvyttää perinteistä teollisuutta.

Ennen kuin tässä muuttuneessa geopoliittisessa ajassa ollaan mitään mieltä energiapolitiikasta, liikenteen päästökaupasta, ennallistamisasetuksesta, biodiversiteettistrategiasta, kestävästä rahoituksesta ja lukuisista muista EU:n aloitteista, on hyvä tehdä edes alkeellinen taloudellinen vertailu, missä mennään.

Euroopan talousveturin Saksan teollisuustuotanto oli viime heinäkuussa jopa 13 prosenttia vuoden 2019 keskimääräistä tuotantoa pienempi. Kiinassa teollisuustuotanto oli saman vertailujakson puitteissa lähes 30 prosenttia suurempi ja jenkit suurin piirtein samalla tasolla.

Saksa sinänsä ei ole koko Eurooppa, mutta kun sen talous yskii, tauti leviää varmasti euroalueen muihinkin maihin. Mistä talouden alakulo Euroopassa johtuu?

Vaikka työllisyys on euroalueella kohentunut, silti tehdyt työtunnit laskevat. Saavutettu elintaso ja lisääntynyt vapaa-ajan arvostus alkavat näkymään makrotalouden tunnusluvuissa ja työn tuottavuudessa. Tämä kilpailukykyä haittaava trendi ei valitettavasti käänny nopeasti.

Eurooppa kärsii kalliista energiasta ja kipuilee edelleen ydinvoiman kanssa. Sähkön ja kaasun tuottajahinnat ovat euroalueella kasvaneet vuoden 2021 jälkeen selvästi muita päätalousalueita nopeammin. Vaikka hinnoissa on tultu alaspäin, olivat edelleen sähkön ja kaasun tuottajahinnat viime kesänä euroalueella lähes 70 prosenttia korkeammat kuin vuonna 2019. Saksassa hinnat olivat jopa kaksinkertaiset!

Jollakin tavalla Euroopan on kyettävä vastaamaan mannerten väliseen teollisuuskilpailuun, jos haluamme säilyttää elintasomme. Jotakin on tehtävä toisin. Loputon säätely ja raportointi heikentää väistämättä työn tuottavuutta ja edistää vain jälkeenjääneisyyttä. Kenen tehtävä on lopettaa pilkuntarkka sääntely ja johtaa muutosta yksinkertaisempaan suuntaan? Kyllä se on EU:n komission puheenjohtajan ja kunkin jäsenmaan poliittisen johdon tehtävä.

Oli suorastaan pakko edes pintapuolisesti avata Euroopan makrotalouden nykykuva ennen varsinaista asiaa. Se on Suomen loppuun asti vastustama ennallistamisasetus, joka Itävallan vihreän takinkäännön avulla saatettiin voimaan viime elokuussa. Mitä asetus ja sen toimeenpano voi tarkoittaa?

Luonnonvarakeskuksen ensimmäisen arvion mukaan Suomessa tulee ennallistaa luontotyyppejä 2–6 miljoonaa hehtaaria vuoteen 2050 mennessä. Ennallistamisen kustannukset olisivat kumulatiivisesti noin 13–16 miljardia euroa. Valtion mailla sijaitsevan boreaalisen luonnonmetsän osalta Metsähallituksen vuotuinen tuloutus vähenisi useilla kymmenillä miljoonilla euroilla ja hakkuut 25–40 prosenttia.

Jokainen, joka ei ole syyntakeeton, ymmärtää, että tällaiset luvut ovat puolustusbudjettiaan kasvattavalle Suomelle täysin mahdottomia.

Suomen on laadittava syksyyn 2026 mennessä ennallistamissuunnitelma, jonka vastuutahona toimii ympäristöministeriö. Se on vaaran paikka talousmetsien kannalta. Siksi suunnitelman jokaisessa vaiheessa on välittömästi käytävä ehdotusten toiminnalliset ja taloudelliset vaikutusarviot läpi. Muuten koko suunnitelma erkaantuu arkitodellisuudesta ja sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys jää toteutumatta.

Valmisteluun ryhdyttäessä on tarkoin tutustuttava myös perustuslakivaliokunnan kahden vuoden takaiseen ennallistamisasetusta koskevaan lausuntoon. Perustuslakivaliokunnan mukaan ennallistamistoimenpiteiden ehdotettu laajuus johtaa suomalaisessa maanomistusjärjestelmässä väistämättä siihen, että ennallistamisen vaikutus kohdistuu merkittävällä tavalla myös yksittäisiin maanomistajiin ja maa- ja metsätalouden harjoittajiin.

Elinkeinovapautta, omaisuuden suojaa ja työllisyyden edistämisvelvoitetta ei voi virkavalmistelussa siis mitenkään sivuuttaa. Talousmetsät on pidettävä sääntelystä vapaana, joskin monimuotoisuutta tukevan metsänhoidon piirissä. Aikanaan kun metsähallituslakia säädettiin, nousivat kansalaiset adressilla vaatimaan, ettei Suomen luontoa saa myydä. Näin ei tietenkään tehty, sillä arvostelun kohteeksi joutuneella Metsätalous Oy:lla ei ollut hehtaariakaan maata omistuksessaan. Mutta ollaanko luontoa sittenkin myymässä?

Ennallistamisasetuksen velvoitteita yritetään parhaillaan vierittää yksityisten harteille luontoarvokaupan nimissä. Näin valtion kustannustaakka ei kasvaisi liian isoksi. Ympäristöministeriössä on suunnitteilla luonnonsuojelulain muutosesitys, jossa ennallistamisasetukseen liittyvän niin sanotun heikentämiskiellon perusteella avataan luontoarvomarkkinat. Se tarkoittaa sitä, että jos heikennät jossakin ennallistamisasetuksen alle kuuluvaa luontotyyppiä, joudut sen toisaalla korvaamaan.

Kansanedustajien pitää nyt olla tarkkana, jotta talousmetsiä ei ajaudu pakkokompensaation alle asetuksen sisältämien joustojen ja markkinanimikkeen varjolla. Sitä ei Suomen saha- ja metsäteollisuus kestä. Huonoimmat teot syntyvät aina parhaimmissa tarkoituksissa. Johan nyt on markkinat! ◻