Hallitusohjelma – lakimuutoksilla maatalouden asema vahvemmaksi?

Petteri Orpon johdolla muodostetun hallituksen hallitusohjelma julkaistiin kesäkuun puolivälissä. Hallitusohjelma on poikkeuksellisen pitkä ja paikoin hämmentävän yksityiskohtainen. Tuttuun tapaan myös maatalous on hallitusohjelmassa esillä. Maatalouteen liittyvät kirjaukset ovat kuitenkin suhteellisen yleisiä, eikä niitä voi pitää kovinkaan yllättävinä. Yksi syy tähän on varmasti se, että hallitusohjelma nojaa etenkin markkinoihin liittyvissä asioissa maaliskuun lopussa työnsä päättäneen parlamentaarisen maatalouden kannattavuutta pohtineen työryhmän raporttiin.
Hallitusohjelmaan sisältyviä menoleikkauksia ohjataan maataloustukien sijaan maaseudun kehittämisen rahoihin.

Hallitusohjelman visiossa todetaan, että hallitus haluaa turvata huoltovarmuuden sekä puhtaan kotimaisen ruuantuotannon. Varsinaisesti maataloutta käsitellään hallitusohjelman luvussa 6 Kasvun kaava. Talouskasvuun liittyvässä visiossa ruuantuotanto Suomessa on kannattavaa ja elintarvikevienti on vuonna 2031 kaksinkertaistunut. Tilannekuvana todetaan, että kotimainen maatalous kärsii heikosta kannattavuudesta kustannusten noustessa. Varsinainen maatalouteen liittyvä tavoite on kirjattu muotoon ”vahvistetaan maatalouden kannattavuutta ja kansallista metsäpolitiikkaa”.

Maataloutta tukevia kirjauksia

Maatalousasioiden lisäksi maatalouteen ja maaseutuun liittyviä kirjauksia löytyy esimerkiksi ympäristöön, investointeihin ja liikenneinfraan liittyen. Ohjelmassa todetaan, että maaseudun ja saariston elinvoimaisuudesta huolehtiminen on edellytys omavaraisuuden ja huoltovarmuuden turvaamiselle. Tähän vastatakseen hallitusohjelman tavoitteena on edistää koko Suomen mahdollisuuksia, maaseudun elinvoimaisuutta ja huoltovarmuutta sekä torjua alueiden eriarvoistumista.

Nopeita toimia ja pitkäjänteistä työtä

Maataloutta lähestytään alalle ominaisesti kriisikylki edellä. Hallitusohjelmassa todetaan, että ”syventyneen maatalouskriisin ratkaisemiseksi tarvitaan nopeita toimia ja pitkäjänteistä työtä. Ruoantuotanto on maatalouden tärkein tehtävä ja huoltovarmuuden perusta, minkä tulee näkyä myös maataloustukien kohdentamisessa. Suomalaisen ruoan vientipotentiaali on hyödynnettävä nykyistä paremmin”.

Maatalouden kannattavuuden parantaminen on kirjattu hallitusohjelmiin tavalla tai toisella käytännössä aina. Keinot kannattavuuden parantamiseksi ovat kuitenkin enimmäkseen poliitikkojen ulottumattomissa. Maatalouden kannattavuuden parantaminen vaatisi ennen kaikkea maatalouden tuottavuuden kasvua. Maatalouspolitiikan rakenne on kuitenkin luonteeltaan enemmän säilyttävä. Hallituskauden aikana rakenteen muuttamisella on verraten vähän mahdollisuuksia, koska EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tänä vuonna alkanut kausi jatkuu kotimaisen vaalikauden yli.

Kärkenä maatalouden kannattavuus

Maatalouden kannattavuuteen liittyvät kirjaukset ovat kohtuullisen ympäripyöreitä. Hallitusohjelmassa todetaan, että ”maatalouden kannattavuus on edellytys suomalaisen ruoantuotannon jatkumiselle. Kotimaisen elintarviketuotannon kestävyys ja kilpailukyky kulkevat käsi kädessä. Kannattavuuden parantamiseksi ja kassakriisin ratkaisemiseksi tehdään niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä vaikuttavia toimenpiteitä. Hallituskaudella ei tehdä kansallisesti sellaisia päätöksiä, jotka lisäävät maatalouteen kohdistuvia kustannuksia”.

Maatalouden kannattavuutta pohtineen työryhmän ehdottamista toimenpiteistä pääpaino on lainsäädännön tarkastelussa. Hallituskauden aikana selvitetään ainakin elintarvikemarkkina-, kilpailu- ja hankintalakeihin liittyvät muutostarpeet. Lisäksi vahvistetaan elintarvikemarkkinavaltuutetun tiedonsaantioikeuksia. Lainsäädännön tarkasteleminen on varmasti tarpeellista ja muutospaineitakin on. Maataloussektorin kannattavuuteen muutokset tuskin vaikuttavat, etenkään lyhyellä aikavälillä.

Markkinainformaatiota paremmin saataville

Elintarvikemarkkinoiden toiminnan ja seurannan vahvistamisen kannalta markkinainformaation saatavuuden parantaminen on avainasemassa. Hallitusohjelman mukaan ”alkutuottajien sopimusasemaa parannetaan avoimella, elintarvikeketjun eri osien kustannuksia kuvaavalla tilastoinnilla ja edistämällä kustannusindeksien käyttöönottoa osapuolten välillä elintarvikemarkkinavaltuutetun ehdotuksen mukaisesti sopimusvapautta loukkaamatta”.

Sektorin tilastot ovat viime vuosina kehittyneet hyvään suuntaan, mutta etenkin rahamääräiset tilastot teollisuuden tuottajahinnoista ja tuotantopanosten hinnoista olisivat ehdottoman tärkeitä markkinoiden läpinäkyvyyden vahvistamiseksi.

Elintarvikevienti halutaan taas tuplata

Myös elintarvikeviennin kasvattaminen on ollut jo useammassa hallitusohjelmassa mukana. Tavoitteisiin ei tähän mennessä ole päästy. Orpon hallitusohjelmassa elintarvikeviennin tuplaamiseen tähdätään uudella kasvuohjelmalla. Tätä kasvuohjelmaa ei hallitusohjelmassa kuitenkaan tarkemmin kuvata. Lisäksi osa tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin osoitetun rahoituksen kasvusta kohdennetaan elintarvikealan innovaatioihin ja investointeihin.

Cap-valmistelu alkaa hallituskauden aikana

Hallitusohjelman kirjauksen mukaan ”Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan tulee keskittyä ruokaturvan parantamiseen. Tukijärjestelmää on kehitettävä ja yksinkertaistettava siten, että maataloustuet kohdistuvat nykyistä paremmin varsinaiseen ruoantuotantoon. Hallitus sitoutuu toimimaan tämän periaatteen mukaisesti sekä nykyisen cap-ohjelmakauden välitarkasteluissa että uuden kauden valmistelussa”.

Seuraavan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen valmistelu käynnistyy viimeistään ensi vuoden aikana. Tammikuussa alkaneen kauden välitarkastelun toteutumisesta ei sen sijaan ole varmuutta.

Toiveet ja toimenpiteet

Näiden laajempien maalailuiden jälkeen hallitusohjelma listaa erilaisia toiveita ja toimenpiteitä esimerkiksi valkuaiskasvien viljelyn lisäämisestä, kasvu- ja kuiviketurpeen strategisesta tärkeydestä, biokaasutuotannon rahoituksen huolehtimisesta sekä eläinten hyvinvointilain toteutumisen seurannasta. Tuottajien hyvinvointiin kohdennettu Välitä viljelijästä -ohjelma vakinaistetaan. Tähän asti ohjelma on toiminut hankepohjalta, ja sen rahoituksen jatkuminen on ollut katkolla tasaisin väliajoin.

Kirjaukset turvepelloista ympäripyöreitä

Maatalouden ympäristötoimenpiteissä korostetaan toimenpiteiden kannustavuutta ja kustannustehokkuutta. Varsinaisten maatalouden ympäristötoimenpiteissä hallituksen kädet ovat sidoksissa kansalliseen cap-suunnitelmaan, mutta linjaukset vaikuttavat esimerkiksi maataloudelta jatkossa vaadittaviin ilmastotoimenpiteisiin.

Hallitusohjelman kirjauksen mukaan ilmastopäästöjen vähentämisessä ”hyödynnetään turvepeltojen päästövähennyspotentiaali osana kustannustehokkaita toimia ruoantuotannon omavaraisuutta vaarantamatta ja maatalouden kannattavuutta heikentämättä. Maatalouden kehittämisessä luovutaan uusien raivaamattomien turvemaiden ojittamisesta pelloiksi silloin, kun se on mahdollista”. Tähän liittyvä kirjaus on myös se, että valmisteilla olevasta maankäytön muutosmaksusta tehdään vaikuttavuusanalyysi ennen toimeenpanoa. Ohjelmassa on myös kirjaus, että fosforiasetuksen karjanlantapoikkeuksesta tehdään pysyvä.

Tavoitteena ruuantuotannon pitkän aikavälin strategia

Suomen maataloudelta puuttuu selkeä tavoite. Tavoitteen puuttuminen johtaa siihen, että markkinoiden ja politiikan muutoksiin reagoidaan ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Tämä näkyy esimerkiksi erilaisten kriisipakettien toteuttamisessa, joiden ajoitus ja kohdentuminen ovat olleet verraten heikkoja.

Hallitusohjelmassa tähän pyritään vastaamaan parlamentaarisessa yhteistyössä tehtävällä kotimaisen ruoantuotannon pitkän aikavälin strategialla. Lisäksi hallituskauden aikana laaditaan maaseutupoliittinen selonteko sekä arvioidaan tarve perustaa kansallinen ruokapaneeli.

Leikkauksia maaseudun kehittämisrahoihin

Hallitusohjelman tavoitteena on pienentää valtion menojen ja tulojen välistä erotusta siten, että julkisen talouden tasapaino vahvistuu. Myös maatalouden ja maaseudun rahoitukseen kohdistuu leikkauksia. Kokonaisuudessaan sektorille osoitettu säästötarve on vuositasolla 78 miljoonaa euroa. Merkittävin leikkaus kohdistuu maaseudun kehittämisen rahoitukseen.

Kansalliseen cap-suunnitelmaan tehtävien muutosten kautta maaseudun kehittämisohjelman rahoitusta leikataan siten, että vuonna 2025 ohjelman kansallista rahoitusosuutta lasketaan 28 ja sitä seuraavilta ohjelmavuosilta 55 miljoonaa euroa suunnitelmassa asetettuun tasoon verrattuna. Rahoitusosuuden kohdistuminen yhteisrahoitteisiin maaseudun kehittämistoimenpiteisiin tarkoittaa samalla sitä, että EU:sta tuleva osuus pienenee. Lopputulokseen vaikuttaa se, mihin toimenpiteisiin leikkaus lopulta kohdistuu. Julkilausuttuna tavoitteena on, että leikkauksia ei kohdisteta viljelijätukiin.

Maataloudessa lisärahaa on osoitettu nuoren viljelijätuen aloitustuen yrittäjätulovaatimuksen keventämiseen, välitä viljelijästä -hankkeeseen, maataloustuotteiden kustannusindeksien tilastoinnin parantamiseen sekä ruokapaneelin perustamiseen.

Maatalouden oma toiminta ratkaisee

Maatalous on hallitusohjelmassa huomioitu vähintäänkin kattavasti. Hallitusohjelman kirjaukset ovat paikoin laajoja, strategiatasoisia lausumia ja paikoin konkreettisia lainsäädännöllisiä muutoksia.

Hallitusohjelmille tyypillisesti konkreettiset keinot loistavat poissaolollaan. Tämä on myös hyvä asia. Hallitus voi politiikallaan luoda ruoantuotannolle toimintaympäristön, joka mahdollistaa sektorin kokonaisvaltaisen kehittymisen.

Keinot maataloussektorin kannattavuuden parantamiseen ja esimerkiksi elintarvikeviennin kasvattamiseen täytyy löytyä toimijoilta itseltään. ◻

Kirjoittaja on maatalous- ja metsätieteiden tohtori ja toimii maatalouspolitiikan ja ruokamarkkinoiden asiantuntijapalveluita tarjoavana yrittäjänä.