Erikoiskasveja, luonnonhoitoa tai viherlannoitusta
Moni viljelijä arvioi, ettei perinteisten viljojen tuottaminen ole taloudellisesti järkevin vaihtoehto tällä hetkellä. Siitä huolimatta ennakkotietojen mukaan vilja-ala säilyy lähes ennallaan. Ohra-alan arvioidaan vähenevän, mutta kaura-alan kasvavan.
Erikoiskasveille on aina rajallinen kysyntä, mutta esimerkiksi öljykasvialaa olisi varaa kasvattaa reilusti. Öljykasvien viljelyn esteenä on osin viljelykiertovaatimukset eikä hintakaan tällä hetkellä houkuta. Ainakin paperilla sokerijuurikas, kumina ja öljyhamppu ovat nyt hyviä vaihtoehtoja viljalle. Toinen ja varsin yleinen vaihtoehto on sitten tukijärjestelmän tarjoamat vaihtoehdot eli esimerkiksi luonnonhoito- ja viherlannoituspellot. Niihin kuitenkin valikoituvat useimmiten tilan huonoimmat lohkot eli vaikutus viljasadon kokonaismäärään jää pienemmäksi kuin voisi hehtaarien mukaan olettaa.
Viljamarkkinalla on jo nyt nähtävissä se, että syksyn 2024 markkina on tukkoinen, vaikka 2024 sato on vielä täysi arvoitus. Sopimuksia on tehty nyt paljon ja osalla kauppiaista alkavat ostokiintiöt olla täynnä. Jotta syksyllä olisi kysyntää sopimuksettomalle viljalle, vientikauppoja on saatava lisää. Varmimmin kysyntää on vientikauralle.
Syksyn lopullinen tilanne riippuu luonnollisesti tulevasta sadosta niin meillä kuin muualla Euroopassa, mutta todennäköisyys sille, että viljasato on keskimääräinen ja viljaa tulee selvästi yli kotimaan käytön on varsin suuri. Nyt on viimeiset hetket tehdä sopimus syksyn sadosta, jottei joudu täysin markkinoiden armolle.
Viljojen hinnat ovat laskeneet koko EU:n laajuisesti ja samalla toistuu perinteinen ilmiö eli lannoitteiden hinnat seuraavat viljan hintaa. Todennäköistä on, että uusi lannoitekausi avautuu alemmilla hinnoilla kuin viime vuonna, varsinkin kun typpilannoitteiden hintaan ratkaisevasti vaikuttavan maakaasun hinta on halventunut selvästi. Kevätlannoituksiin ja -kylvöihin tämä ei valitettavasti ehdi vaikuttaa.
Vaikuttaa siltä, että koko EU:n viljamarkkina ja viljanviljelyn tuotantopanosmarkkina on hitaasti palaamassa tilanteeseen, joka oli ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.
Ukrainan viljantuotanto ei ole täysin elpynyt, mutta viljaa on saatu vietyä Ukrainasta enemmän kuin oletettiin ja varsinkin Puolassa, Unkarissa ja Romaniassa Ukrainan vientivilja on aiheuttanut markkinahäiriöitä.
Euroopassa on ollut isoja maatalousyrittäjien mielenilmauksia. Pääsyy on huonontunut markkinatilanne ja sitä kautta viljelijöiden heikentynyt taloudellinen tilanne, mutta jokaisesta maasta löytyy myös paikallisia kiistanaiheita.
Alankomaissa vastustetaan rajuja suunnitelmia kotieläintuotannon rajoittamiseksi, Saksassa protestoidaan energian ja erityisesti dieselin hinnan takia, Puolassa suurin kiista koskee nimenomaan Ukrainasta tulevaa viljaa. Ranskalaisten ja belgialaisten viljelijöiden protestit ovat jatkuneet jo pitkään ja ne ovat heille lähes elämäntapa.
Viesti on kuitenkin selvä, eurooppalainen maatalous elää vaikeita aikoja.
päätoimittaja
Kuvaako investointien määrä tulevaisuudenuskoa?
Maatalouden isot investoinnit, erityisesti rakentaminen, on nyt pahasti alamaissa. Uusia kotieläinrakennuksia, kuivaamoita ja konehalleja tehdään poikkeuksellisen vähän. Ainoa valopilkku investoinneissa ovat energiainvestoinnit ja niissäkin lähinnä aurinkovoimalat korkean investointiavustuksen turvin.
Investointien määrää pidetään usein hyvänä indikaattorina yrittäjien tulevaisuudenuskosta. Tämä pitää paikkansa, mutta yhtä lailla kyse on maatalouden rakennemuutoksesta. Maataloustuotanto, erityisesti kotieläintuotanto keskittyy rajusti ja yksittäiset investoinnit ovat entistä harvinaisempia, mutta toisaalta entistä isompia. Maatalouden investoinnit ovat usein luonteeltaan sellaisia, että niitä voi lykätä muutamalla vuodella ilman, että se aiheuttaa suurempia ongelmia tuotantoon. Parin vuoden notkahdus ei vielä vaaranna tulevaisuutta, mutta jos investointilama jatkuu yli viisi vuotta, tilanne on jo huolestuttava.
Isojen investointien varjoon kuitenkin jää merkittävä määrä pienempiä investointeja.
Moni viljelijä satsaa nyt erityisesti peltojen kunnostamiseen ja sitä tehdään useimmiten ilman investointitukia omarahoitteisesti. Vain isoimmat salaojitushankkeet tehdään investointituen turvin.
Peltolohkojen yhdistämiset, pellon nurkkien oikomiset ja peruskalkitukset ovat viljelijöille jokapäiväisiä investointeja, samaten satsaukset koneiden ja rakennusten ylläpitoon ja automaatioon. Jokainen jatkava maatila investoi koko ajan, mutta se ei välttämättä näy tilastoissa.