Elämä jatkuu – konkurssin jälkeenkin
Vielä Suomessa ei eletä maatilojen konkurssi- tai velkasaneerausaaltoa, vaikka taloudellinen tilanne on monella tuotantosuunnalla heikentynyt. Konkurssi on kova henkinen koettelemus, mutta samalla tuo helpotuksen jatkuvaan stressiin.
Markkinamuutokset, markkinahäiriöt ja poikkeukselliset sääolosuhteet ovat koetelleet maatilojen kannattavuutta ja maksuvalmiutta jo vuosia. Vuonna 2014 Venäjän elintarvikkeiden tuontikielto, vuoden 2015 maitokiintiöiden poistuminen ja viimeisten vuosien satoja kurittaneet kesät ovat hankaloittaneet tilojen mahdollisuuksia selviytyä juoksevista kustannuksista ja velkojen lyhennyksistä.
Vuonna 2018 annetussa hallituksen esityksessä maatilojen valtiontakauksista (HE 316/2018) on arvioitu, että vuosien 2007–2017 aikana konkurssiin on ajautunut vuosittain noin 31 maatalousyritystä. Kymmenen vuoden aikana taloudellisten vaikeuksien vuoksi pelikentältä on siis poistunut yhteensä yli 300 maatalousyrittäjää.
Samainen esitys on arvioinut, että viime vuonna eniten apua maksuvalmiuden kanssa tarvitsevat lypsy- ja nautakarjataloutta sekä viljan viljelyä harjoittavat maatilat Etelä-Suomen AB-tukialueella. Myös monen turkistaloutta harjoittavan tilan on arvioitu olevan maksuvalmiusongelmissa. Heikot satovuodet ovat kuitenkin vaikuttaneet laajasti tilojen toimintaan koko maassa kaikilla tuotantosuunnilla.
Menestyjiäkin löytyy
”Meidän näkemyksen mukaan Suomessa on paljon vaikeuksissa olevia maatiloja, mutta mistään konkurssiaallosta en silti puhuisi. 1990-luvun laman aikaan tilojen taloudellinen tilanne oli selvästi huonompi, vaikka talous onkin kiristynyt tiloilla viime vuosina”, arvioi Jarmo Keskinen ProAgria Etelä-Suomesta.
Keskisen mukaan on toki olemassa maantieteellisiä eroja. Pohjanmaalla ja Savon suunnalla lienee kannustettu aktiivisemmin rakentamaan uusia isoja kotieläinyksiköitä, jolloin suuri kotieläinyritysten lukumäärä voi näkyä konkurssi- ja velkasaneeraustilastoissa. Saattaa myös olla, että Etelä-Suomessa sekä neuvonnalla että rahoittajapankeilla on ollut tarkempi seula investointien tukemisessa ja eteenpäin viemisessä.
”Ainakaan Etelä-Suomessa konkurssiin tai velkasaneeraukseen hakeutuvien tilojen määrä ei ole oleellisesti kasvanut viimeisen kolmen vuoden keskiarvosta. Varovaisempi rahoituslinja on varmasti vaikuttanut siihen, ettei merkittävästi vaikeuksissa olevien tilojen määrä ole lisääntynyt.”
Vaikka talousvaikeuksissa olevista tiloista puhutaan nyt paljon, haluaa Keskinen muistuttaa kuitenkin kolikon kääntöpuolesta.
”On paljon maatiloja kaikissa kokoluokissa ja tuotantosuunnissa, jotka pärjäävät varsin hyvin, kehittävät toimintaansa ja investoivat. Mitään korrelaatiota ei tilakoon tai tuotantosuunnan välillä ole, sillä kaikista ryhmistä löytyy sekä hyvin menestyviä että pahoissa vaikeuksissa olevia.”
Keskisen arvion mukaan viljatilojen talous on kiristynyt viime vuosina suhteessa kotieläintiloja enemmän. Viljatiloilla taloutta on kuitenkin helpompi paikata esimerkiksi muulla yritystoiminnalla tai palkkatöillä. Riskit kotieläintilojen investoinneissa ovat huomattavasti suurempia verrattuna lisämaakauppaan tai kuivuri-investointiin.
”Järkevästi toteutettu navettainvestointikin on parhaimmillaan hyvin kannattava ja velat on saatu nopealla aikataululla kuitattua pois. Suurempikin investointi on perusteltu ja kannattava, kunhan ensin selvitetään tilakohtaiset edellytykset riittävän tarkasti. Ei saa olla liikaa vanhaa velkaa, peltoa on oltava riittävästi, tuotos kohdallaan, ja yrittäjäperheestä pitää löytyä ainakin yksi aito ”lehmäihminen”.”
Epävirallinen velkajärjestely on yksi mahdollisuus
Tilojen joukko on kuitenkin moninainen ja valitettavan paljon myös pahoissa taloudellisissa vaikeuksissa olevia yksiköitä löytyy. Keskisen mielestä paljon puhutut konkurssi ja velkasaneeraus ovat kuitenkin vain jäävuorenhuippuja.
”Hyvin paljon tehdään myös epävirallisia velkajärjestelyjä, joissa neuvotellaan yrittäjän, velkojan ja talousasiantuntijan kesken sopivasta ratkaisusta. Vapaaehtoisia maatiloista luopumisia tehdään näiden menettelyjen kautta paljon, vaikka se onkin vaikea päätös.”
Jos valittavana kuitenkin on enää konkurssi tai velkasaneeraus, on ratkaiseva tekijä maatilayrityksen toiminnan elinkelpoisuus. Jos tuotantoedellytykset ovat olemassa ja riittävän hyvän tuloksen tekeminen mahdollista, on perusteltua hakea mahdollisuutta maatilayrityksen velkasaneeraukseen. Saneerausmenettelyyn pääseminen ei kuitenkaan ole varmaa, koska vain noin puolet käräjäoikeuksille jätetyistä hakemuksista hyväksytään.
Jos tuotantoedellytyksiä ei enää ole olemassa, kallistuu Keskinen jopa mieluummin konkurssin puoleen. Saneerausta hän kuvailee työlääksi kaikille osapuolille ja elinikäiseksi prosessiksi yrittäjälle.
”Prosessi on pitkä ja henkisestikin raskas. Maatiloilla velkasaneerausohjelma laaditaan yleensä 10 vuodeksi ja onnistumisprosentti on lopulta aika huono. Saneerausta haetaan käräjäoikeudelta ja vain noin puolet ylipäätään hyväksytään.”
Velkasaneeraus voi tulla myös yllättävän kalliiksi. Ulkopuoliselle selvittäjälle voi kertyä jopa 20 000 euron hintalappu.
”Konkurssissa on tavallaan jo annettu periksi ja hyväksytty se tosiasia, että maatilasta luovutaan nyt, omaisuus realisoidaan ja yritystoiminta päättyy siihen.”
Lue koko juttu KM:stä.
Teksti: Katri Ala-Kleemola
Kuva: Arto Takalampi