DONit viljanviljelijän riesana

Elintarvikeviljan laatuvaatimukset kiristyivät viime heinäkuussa. Enimmäisrajat punahomeen tuottamille toksiineille kiristyivät myös muilla viljoilla. Hometoksiinien mittaaminen kotikonstein on kuitenkin mahdollista ja edistyneimmät viljelijät ovat heränneet asiaan jo vuosia sitten. Moni vähemmän edistyksellinen heräsi DON-ongelmaan kuitenkin vasta syksyllä 2024 rekkakuskin soittaessa satamasta.

Aurinkoinen poutapäivä syyskuun alussa on lähtenyt mukavasti käyntiin. Viljarekka on tyhjentänyt aamulla siiloista kauroja sen verran, että viimeisetkin lohkot voi nyt huoletta puida, varastotilan pitäisi riittää. Puimurin anturiongelmakin on ratkaistu ja iltapäivä rullaa mukavasti Claasin ohjaamossa.

Sitten soi puhelin, rekkakuski soittaa satamasta ja kertoo, ettei jyväkuorma kelpaakaan laivaan, DON-arvot ovat liian korkeat. Nyt täytyy löytää nopeasti kippauspaikka rekalle, jonka pitäisi olla jo matkalla hakemaan kuormaa seuraavalta tilalta.

Tarina perustuu tositapahtumiin ja todennäköisesti sama koettiin monella muullakin tilalla viime syksynä. Jos juuri puidusta ja kuivatusta viljasta ei oltu tehty DON-mittauksia, oli vaarana, että koko kuorma päätyi hylkyyn vastaanotossa.

Maatiloilla on yleensä hyvät valmiudet täyttää viljarekka, mutta rekankokoinen kippauspaikka puuttuu melkoisella varmuudella. Jos viljarekka ei saa kippauslupaa liian korkeiden DON-pitoisuuksien vuoksi, on tiedossa työläs kippipaikan etsintä ja vähintään tuhansien eurojen menetykset.

DON

1980-luvulla televisiosta tulivat tutuiksi Don Camillo, Don Johnson ja Don Corleone. 2000-luvulla Donit ovat tehneet uuden tulemisen kauranviljelijöiden arkeen. Viljoissa lyhenne DON tarkoittaa deoksinivalenolia, joka on yksi viljojen hometoksiineista. Toksiineille on asetettu raja-arvot, joiden ylittäminen rajoittaa viljaerän käyttökohteita merkittävästi. Viljanostajille korkeiden DON-pitoisuuksien vilja ei kelpaa.

DONien mittaaminen on viljelijöille melko tuore asia ja se miellettiin aluksi vain myllykauran ongelmaksi. Rehukaurasta tai muista viljoista DONeja ei aluksi mitattu. Tilanne on kuitenkin muuttunut, sillä niin ohralle kuin vehnällekin on asetettu raja-arvot eikä korkean DON-pitoisuuden rehukaurakaan kelpaa ostajille.

Myllylaadun rajat ovat tiukemmat kuin rehuviljan. Elintarvikekäyttöön tarkoitetun kauran raja on 1 750 mikrogrammaa kaurakiloa kohti ja rehukauran 7 000–8 000 μg/kg. Pahimmillaan DON-pitoisuudet tekevät viljasta myyntikelvotonta ja joidenkin raporttien mukaan vuoden 2024 kaurasadosta elintarvikkeeksi olisi kelvannut suoraan vain kymmenesosa ja noin 15 prosenttia kaurasta ei kelpaisi edes rehuksi.

Jos kaurassa on reilusti DONeja, on viljelijällä käsissään yhtä haluttava tuote kuin alhaisen sakoluvun ruiserä täynnä torajyviä, ja todennäköisin loppukäyttäjä on lämpölaitos.

Totta se on

Moni viljelijä on suhtautunut DON-arvoihin lähinnä hämmentyneenä ja ihmetellyt mistä koko asia on vaivoiksi putkahtanut.

Vaikka viljojen hometoksiinit on tiedetty jo pitkään haitallisiksi, ei niiden rutiininomaisella mittaamisella ole kovinkaan pitkää historiaa.

Silti innokkaimmatkin kaurapuuron kuluttajat ovat todennäköisesti kuolleet johonkin muuhun kuin kaurojen homemyrkkyihin. Sama juttu tuotantoeläinten kanssa, kauran syömiseen on harvemmin kuoltu, mutta sen puutteeseen kylläkin.

Omakin suhtautuminen toksiinien mittaamiseen oli aluksi epäileväinen. EU:n taholta tulleet uudet määräykset eivät aina tunnu käyvän järkeen tai maalaisjärkeen. DON:ien mittaaminen tuntui jatkolta viljelijän elämää hankaloittavien turhien säädösten sarjaan, yleisen maajussitiedon mukaan kun toksiinit vähenevät huomattavasti kauran kuorinnan yhteydessä. Todennäköisesti myllykauran toksiinit jäävät kuoreen eivätkä päädy ihmisten elimistöön.

Hometoksiinit ovat kuitenkin oikeastikin myrkyllisiä ja esimerkiksi sikojen ruokinnassa ne aiheuttavat potentiaalisesti pitkän listan terveyshuolia. Hometoksiineja on muuallakin kuin viljassa ja esimerkiksi säilörehussa ne voivat aiheuttaa ongelmia lypsykarjalle. Viljoilla ongelma korostuu erityisesti porsastuotannossa, sillä emakkosikalassa DON-viljoja syöttämällä saa todennäköisesti aikaan reilun tukun ongelmia.

Oma laboratorio pelastaa

Koska viljanostajat mittaavat nykyään hometoksiineja ja niitä on viime vuosina esiintynyt varsin runsaasti, on viljelijöiden pakko reagoida asiaan omassa toiminnassaan.

Hometoksiineja sisältävät viljaerät pitäisi pystyä tunnistamaan jo ennen viljan varastointia siten, että toksiinivilja pystyttäisiin pitämään erillään.

Toksiineja sisältävää viljaa ei kannata sekoittaa puhtaaseen, sillä vaarana on hylkytuomio koko erälle, tai vähintäänkin elintarvikekelpoisuus voi vaarantua.

Toksiineja sisältävät erät kannattaakin varastoida erilleen, jonka jälkeen toksiinipitoisuutta voi yrittää laskea esimerkiksi viljaa kierrättämällä ja/tai lajittelemalla.

Vaikka hometoksiinien määrää voi toki arvioida viljasta ns. näppituntumalta ulkonäön perusteella, on mittaaminen ainoa varma ratkaisu.

Esimerkiksi jokaisesta kuivaamoon päätyvästä viljaerästä tehdyt mittaukset varmistaisivat, ettei DON-viljaa päädy väärään varastoon.

Aivan näin tiheä mittaaminen ei välttämättä ole tarpeen, jos kasvukausi ei ole ollut toksiineille otollinen. Esimerkiksi yksi näyte lohkolta varmasti riittää, jos sen tulokset ovat puhtaat.

Perinteisesti viljelijät ovat tottuneet mittailemaan viljoistaan kotikonstein kosteusprosenttia, hehtolitrapainoa ja mahdollisesti jyväkokoa, muut analyysit on suosiolla jätetty viljanostajan vastuulle.

Viljojen hometoksiinilaboratorio omalla tilalla voi kuulostaa etäiseltä ajatukselta. Pystymetsästä laboratorion kasaaminen ja analyysien opiskelu olisikin sulaa hulluutta. Onneksi tarjolla on kaupallisia ratkaisuja, joissa laboratorion vaatimat tarvikkeet on kasattu valmiiksi paketiksi ja analyysien tekokin opastetaan niin, että jokainen peruskoulun kemiantunnit hengissä läpäissyt osaa ne tehdä. ◻