Vuosittainen valkoposkihanhiongelma ei näytä helpottamisen merkkejä itärajan maatiloilla. Aiempien vuosien tapaan karkotuskokeiluja ei enää tänä vuonna tehty, mutta pahimmin kärsineille lintupelloille on nyt mahdollista saada ympäristökorvauksen mukaista tukea. Tukibyrokratia vaatii kuitenkin viljelijöiltä aktiivisuutta keväällä juuri kiivaimpaan kylvöaikaan.

Kestoriesaksi itärajan pinnassa muodostunut valkoposkihanhien invaasio alkoi tänä vuonna tavallista aikaisemmin. Kiteellä Koivikon Kartanon pelloilla ensimmäiset hanhiparvet valtasivat sijaa poikkeuksellisesti jo viileän sään aikana toukokuun alkupuoliskolla.

”Hanhia tuli vaikka vihreää ei ollut vielä missään. Ilmeisesti ne tulivat odottamaan, että pohjoisessa lämpiäisi”, sanoo Koivikon Kartano Oy:n Pekka Partanen.

Luomumaitoa tuottavalla Koivikon Kartanolla on karut kokemukset hanhituhoista, ja vuosien mittaan hanhien aiheuttama rahallinen tappio lasketaan jo useissa sadoissa tuhansissa euroissa. Kartanon nurmilohkoilla kasvaa paljon apilapitoisia nurmia, jotka maistuvat pohjoisen muuttomatkalla levähtäville valkoposkihanhille.

Hanhia ei enää säikytellä ampumalla

Rajan tuntumassa on vuosien saatossa kokeiltu monenlaisia karkotuskeinoja, mutta pysyvää apua niistä ei ole saatu. Valkoposkihanhi nauttii vahvaa suojelustatusta, sillä se luokitellaan uhanalaiseksi lajiksi, ja se on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla.

Valkoposkihanhi on lisäksi Euroopan Unionin byrokratiakoneiston erityisessä suojelussa, sillä se on mainittu lintudirektiivin I liitteessä tärkeänä lajina. Riistalinnuksi maallikon silmiin varsin runsaslukuiselta näyttävää valkoposkihanhea ei ole voitu säätää missään EU:n alueella, sillä sitä ei mainita lintudirektiivin liitteessä II, joka määrittelee EU:n alueella hyväksytyt riistalajit.

Aiemmin hanhia on voitu karkottaa pelloilta esimerkiksi ampumalla, ja vielä viime vuonna jotkut tilat saivat lupia hanhien ampumiseen, tiukoin ehdoin tosin. Luvat hanhien karkottamiseen myönsi Varsinais-Suomen ELY-keskus, mutta viime syksylle ampumalupia ei enää myönnetty.

Tänä vuonna kiellettiin myös valkoposkihanhien karkottaminen kovaäänisillä menetelmillä eli ampumalla säikyttelykään ei enää tule kyseeseen.

Lintupelloille korvausta

Uutta sen sijaan on se, että pahimmat hanhituholohkot voidaan maataloustukihakemuksissa ilmoittaa tänä vuonna ns. lintupelloiksi. Edellytyksenä on, että tuenhakija on sitoutunut uuteen ympäristökorvausjärjestelmään, ja että lintupelloksi ilmoitettavalle peltolohkolle on maksettu vuosina 2017–2022 vähintään kaksi kertaa ELY-keskuksen korvausta rauhoitettujen lajien aiheuttamasta satovahingosta.

Lintupelloksi ilmoitettavan erillisalan on oltava vähintään 10 hehtaaria, mutta tukiehtojen mukaan se voi koostua useammasta alle kahden kilometrin säteellä toisistaan sijaitsevasta peruslohkosta. Korvauksen määräksi on tukiehdoissa mainittu 600 euroa hehtaarilta, ja sitä voidaan maksaa enintään puolelle tilan korvauskelpoisesta alasta.

Korvauseurot eivät kuitenkaan napsahda tilille ilman työtä. Hanhien aiheuttamat tuhot on dokumentoitava Vipu-järjestelmään Vipu-mobiilin kautta otettavilla lohkokohtaisilla kuvilla.

”Tämä on tällä hetkellä minun tärkein hommani”, Partanen naurahtaa toukokuun puolessa välissä juuri muokkaus- ja kylvötöiden alussa.

Käytännössä hanhien on annettava ensin tehdä tuhoa lohkolla ennen lohkon ilmoittamista lintupelloksi.

”Aina kun ajan paikalle kuvaamaan lintuja, lähtevät ne karkuun. Kuvaajan on oltava aina kyseisellä lohkolla, sillä kuvaan on saatava paikkamerkintä mukaan.”

Ne lohkot, jotka eivät täytä lintupellon kriteerejä ovat puolestaan perinteisen tuhokorvauksen varassa. Menetetty sato korvataan hakemuksesta vertaamalla korjattua satoa ohjeelliseen hehtaarisatoon.

Ennakkoon ilmoitettua 600 euron hehtaarikorvausta lintupelloille Pekka Partanen pitää tyydyttävänä, mutta aika näyttää toteutuuko se.

”En usko ennen kuin näen rahat tilillä. Usko tähän yhteiskuntaan alkaa horjua”, hän naurahtaa lakonisesti.

Koivikon Kartanon tuhokorvaukset ovat vuosittain olleet reilusti yli sadan tuhannen euron luokkaa. Pellot ovat luomuviljelyssä ja Partanen sanoo kuulleensa, että luomuviljely huomioitaisiin jatkossa nykyistä paremmin korvauksissa. Varmuutta tästä ei kuitenkaan ole.

Viime syksynä Koivikolla kylvettiin optimistisesti jopa syysrypsiä, mutta hanhituho alkoi jutun tekohetkellä toukokuun puolessa välissä olla niillä lohkoilla totaalinen, ja iso osa lohkoista jouduttiin kylvämään uudelleen.

”Kaikki näyttää menevän hanhien suihin”, Partanen huokaa.

Tilat jäämässä yksi ongelman kanssa

Koivikon Kartanolla valkoposkihanhien säännöllinen vierailu keväisin ja syksyisin tarkoittaa suuremman peltoalan varaamista nurmirehutuotantoon.

”Meillä on 100 hehtaaria ylimääräistä nurmialaa. Ensimmäinen sato menetetään osin ja sitä yritetään paikata isommalla pinta-alalla. Mutta eihän se luomumaidon tuotannossa korvaa menetystä, sillä ensimmäinen satohan lypsättää lehmät.”

Käytännössä eläinmäärä on Koivikolla pysähtynyt nykyiseen noin 500 eläimeen, joista lypsylehmiä on noin 170. Peltoa on viljelyssä reilut 700 hehtaaria ja hanhet kurittavat nimenomaan tehokkaimmassa viljelyssä olevia isoja lohkoja. Pienet lohkot eivät lintuja jostain syystä kiinnosta.

Koivikon Kartano on useana vuonna ollut mukana Luonnonvarakeskuksen ja ELY-keskuksen hanhien karkotuskokeiluissa, ja monia keinoja on voitu kokeilla ilman kustannuksia. Tänä vuonna ei kokeiluja enää tehdä, ja tilat ovat jäämässä omien neuvojen varaan.

Tälle vuodelle oli mahdollista hakea investointitukea karkotusvälineiden hankintaan ja vielä talvella tiloja kannustettiin hakemaan tukea. Kaikki tukea hakeneet tilat jäivät kuitenkin ilman investointitukea.

”Minäkin hain tukea käsilaserin hankintaan. Sillä pystyisi aika hyvin varsinkin pilvisellä säällä karkottamaan parvia jopa useamman sadan metrin päästä. Pohjois-Karjalassa niitä sai hankittua kuitenkin vain neljä metsästysseuraa.”

Näyttääkin, että itärajan tuntuman pahimmilla hanhituhoalueilla Etelä- ja Pohjois-Karjalassa ei näytä olevan käytännössä muuta mahdollisuutta kuin alistua ja sopeutua valkoposkihanhien tuhoihin. ◻