Maataloustoimittajat ry:n kirjoituskilpailun voittajajuttu: Hanhipiina ei hellitä

Vuosittainen valkoposkihanhiongelma ei näytä helpottamisen merkkejä itärajan maatiloilla. Aiempien vuosien tapaan karkotuskokeiluja ei enää tänä vuonna tehty, mutta pahimmin kärsineille lintupelloille on nyt mahdollista saada ympäristökorvauksen mukaista tukea. Tukibyrokratia vaatii kuitenkin viljelijöiltä aktiivisuutta keväällä juuri kiivaimpaan kylvöaikaan.

Pahimmillaan tuhansien valkoposkihanhien laumat syövät keväällä itärajan pinnassa kaiken vihreän. Hanhiongelmaan ei näytä löytyvän mitään ratkaisuja, sillä valkoposkihanhi on luonnonsuojelulain ja EU:n lintudirektiivin nojalla erittäin tiukasti suojeltu. Tänä vuonna pahimpia tuhoalueita voi ilmoittaa tukihakemuksissa lintupelloksi ja niille luvataan 600 euron hehtaarikorvausta.

Kestoriesaksi itärajan pinnassa muodostunut valkoposkihanhien invaasio alkoi tänä vuonna tavallista aikaisemmin. Kiteellä Koivikon Kartanon pelloilla ensimmäiset hanhiparvet valtasivat sijaa poikkeuksellisesti jo viileän sään aikana toukokuun alkupuoliskolla.

”Hanhia tuli vaikka vihreää ei ollut vielä missään. Ilmeisesti ne tulivat odottamaan, että pohjoisessa lämpiäisi”, sanoo Koivikon Kartano Oy:n Pekka Partanen.

Luomumaitoa tuottavalla Koivikon Kartanolla on karut kokemukset hanhituhoista, ja vuosien mittaan hanhien aiheuttama rahallinen tappio lasketaan jo useissa sadoissa tuhansissa euroissa. Kartanon nurmilohkoilla kasvaa paljon apilapitoisia nurmia, jotka maistuvat pohjoisen muuttomatkalla levähtäville valkoposkihanhille.

Hanhia ei enää säikytellä ampumalla

Koivikon Kartano Oy:n pelloilla Kiteen Puhoksessa hanhet ruokailevat säännöllisesti sekä keväällä että syksyllä. Paalirivit pelottavat lintuja sen verran, että niiden vieressä ruoho on normaalin vihreää. Edes lietelannan levittäminen ei näytä pitävän hanhia poissa nurmilohkoilta.

Rajan tuntumassa on vuosien saatossa kokeiltu monenlaisia karkotuskeinoja, mutta pysyvää apua niistä ei ole saatu. Valkoposkihanhi nauttii vahvaa suojelustatusta, sillä se luokitellaan uhanalaiseksi lajiksi, ja se on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla.

Valkoposkihanhi on lisäksi Euroopan Unionin byrokratiakoneiston erityisessä suojelussa, sillä se on mainittu lintudirektiivin I liitteessä tärkeänä lajina. Riistalinnuksi maallikon silmiin varsin runsaslukuiselta näyttävää valkoposkihanhea ei ole voitu säätää missään EU:n alueella, sillä sitä ei mainita lintudirektiivin liitteessä II, joka määrittelee EU:n alueella hyväksytyt riistalajit.

Aiemmin hanhia on voitu karkottaa pelloilta esimerkiksi ampumalla, ja vielä viime vuonna jotkut tilat saivat lupia hanhien ampumiseen, tiukoin ehdoin tosin. Luvat hanhien karkottamiseen myönsi Varsinais-Suomen ELY-keskus, mutta viime syksylle ampumalupia ei enää myönnetty.

Tänä vuonna kiellettiin myös valkoposkihanhien karkottaminen kovaäänisillä menetelmillä eli ampumalla säikyttelykään ei enää tule kyseeseen.

Lintupelloille korvausta

Rautatie ja maantie näyttävät toimivan parhaina hanhikarkottimina. Tänä keväänä hanhet tulivat jo viileällä säällä ja söivät nurmet sitä mukaa, kun vihreää versoa alkoi nousta. Vielä kesäkuussa monet lohkot olivat ruskeina hanhien jäljiltä.

Uutta sen sijaan on se, että pahimmat hanhituholohkot voidaan maataloustukihakemuksissa ilmoittaa tänä vuonna ns. lintupelloiksi. Edellytyksenä on, että tuenhakija on sitoutunut uuteen ympäristökorvausjärjestelmään, ja että lintupelloksi ilmoitettavalle peltolohkolle on maksettu vuosina 2017–2022 vähintään kaksi kertaa ELY-keskuksen korvausta rauhoitettujen lajien aiheuttamasta satovahingosta.

Lintupelloksi ilmoitettavan erillisalan on oltava vähintään 10 hehtaaria, mutta tukiehtojen mukaan se voi koostua useammasta alle kahden kilometrin säteellä toisistaan sijaitsevasta peruslohkosta. Korvauksen määräksi on tukiehdoissa mainittu 600 euroa hehtaarilta, ja sitä voidaan maksaa enintään puolelle tilan korvauskelpoisesta alasta.

Korvauseurot eivät kuitenkaan napsahda tilille ilman työtä. Hanhien aiheuttamat tuhot on dokumentoitava Vipu-järjestelmään Vipu-mobiilin kautta otettavilla lohkokohtaisilla kuvilla.

”Tämä on tällä hetkellä minun tärkein hommani”, Partanen naurahtaa toukokuun puolessa välissä juuri muokkaus- ja kylvötöiden alussa.

Käytännössä hanhien on annettava ensin tehdä tuhoa lohkolla ennen lohkon ilmoittamista lintupelloksi.

”Aina kun ajan paikalle kuvaamaan lintuja, lähtevät ne karkuun. Kuvaajan on oltava aina kyseisellä lohkolla, sillä kuvaan on saatava paikkamerkintä mukaan.”

Ne lohkot, jotka eivät täytä lintupellon kriteerejä ovat puolestaan perinteisen tuhokorvauksen varassa. Menetetty sato korvataan hakemuksesta vertaamalla korjattua satoa ohjeelliseen hehtaarisatoon.

Ennakkoon ilmoitettua 600 euron hehtaarikorvausta lintupelloille Pekka Partanen pitää tyydyttävänä, mutta aika näyttää toteutuuko se.

”En usko ennen kuin näen rahat tilillä. Usko tähän yhteiskuntaan alkaa horjua”, hän naurahtaa lakonisesti.

Koivikon Kartanon tuhokorvaukset ovat vuosittain olleet reilusti yli sadan tuhannen euron luokkaa. Pellot ovat luomuviljelyssä ja Partanen sanoo kuulleensa, että luomuviljely huomioitaisiin jatkossa nykyistä paremmin korvauksissa. Varmuutta tästä ei kuitenkaan ole.

Viime syksynä Koivikolla kylvettiin optimistisesti jopa syysrypsiä, mutta hanhituho alkoi jutun tekohetkellä toukokuun puolessa välissä olla niillä lohkoilla totaalinen, ja iso osa lohkoista jouduttiin kylvämään uudelleen.

”Kaikki näyttää menevän hanhien suihin”, Partanen huokaa.

Tilat jäämässä yksi ongelman kanssa

Tuholohkojen kuvaus ja kuvien siirto Vipu-järjestelmään tuntui olevan Pakka Partasen päätyö toukokuussa parhaaseen peltotyöaikaan. Kuvan syysrypsilohko on kokenut totaalituhon ja sen sadon menetykseen ja uusintakylvöön ei 600 euron lintupeltotuki hehtaarilta tule riittämään.

Koivikon Kartanolla valkoposkihanhien säännöllinen vierailu keväisin ja syksyisin tarkoittaa suuremman peltoalan varaamista nurmirehutuotantoon.

”Meillä on 100 hehtaaria ylimääräistä nurmialaa. Ensimmäinen sato menetetään osin ja sitä yritetään paikata isommalla pinta-alalla. Mutta eihän se luomumaidon tuotannossa korvaa menetystä, sillä ensimmäinen satohan lypsättää lehmät.”

Käytännössä eläinmäärä on Koivikolla pysähtynyt nykyiseen noin 500 eläimeen, joista lypsylehmiä on noin 170. Peltoa on viljelyssä reilut 700 hehtaaria ja hanhet kurittavat nimenomaan tehokkaimmassa viljelyssä olevia isoja lohkoja. Pienet lohkot eivät lintuja jostain syystä kiinnosta.

Koivikon Kartano on useana vuonna ollut mukana Luonnonvarakeskuksen ja ELY-keskuksen hanhien karkotuskokeiluissa, ja monia keinoja on voitu kokeilla ilman kustannuksia. Tänä vuonna ei kokeiluja enää tehdä, ja tilat ovat jäämässä omien neuvojen varaan.

Tälle vuodelle oli mahdollista hakea investointitukea karkotusvälineiden hankintaan ja vielä talvella tiloja kannustettiin hakemaan tukea. Kaikki tukea hakeneet tilat jäivät kuitenkin ilman investointitukea.

”Minäkin hain tukea käsilaserin hankintaan. Sillä pystyisi aika hyvin varsinkin pilvisellä säällä karkottamaan parvia jopa useamman sadan metrin päästä. Pohjois-Karjalassa niitä sai hankittua kuitenkin vain neljä metsästysseuraa.”

Näyttääkin, että itärajan tuntuman pahimmilla hanhituhoalueilla Etelä- ja Pohjois-Karjalassa ei näytä olevan käytännössä muuta mahdollisuutta kuin alistua ja sopeutua valkoposkihanhien tuhoihin. ◻

Hanhet jättävät karut jäljet viljellyille pelloille. Syysrypsi kelpaa ruuaksi siinä missä kaikki muukin vihreä kasvusto.

 

”Helpoin kevät viiteen vuoteen”

Valkoposkihanhien muutto meni viranomaisen silmin tänä keväänä varsin kivuttomasti ja syitä aiempia vuosia helpompaan tilanteeseen oli useita, sanoo Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen ylitarkastaja ja lajivahinkokoordinaattori Mika Pirinen.

”Muutto meni mukavasti ja hanhet itse auttoivat paljon.”

Hanhien muutto ajoittui nyt lyhyemmälle aikavälille eli hanhet olivat Itä-Suomen pelloilla keskimääräistä lyhyemmän ajan. Lisäksi osa isoista muuttoparvista lensi suoraan talvehtimisalueilta pesimäalueille.

”Viiden vuoden jaksolla tämä näyttäisi olleen helpoin kevät”, Mika Pirinen sanoo.

Vahvistusta arvelulle Pirinen löytää myös vahinkotilastoista. Valkoposkihanhien aiheuttamista vahingoista on tehty reilut 200 ilmoitusta, joista Pohjois-Karjalasta vajaat 150. Vahinkopinta-ala on Pohjois-Karjalassa ilmoitusten mukaan noin 2 300 hehtaaria, kun viime vuonna vastaava luku oli 7 600 hehtaaria.

Tämänvuotisten vahinkojen pinta-alaan on kuitenkin lisättävä ns. lintupeltojen pinta-ala eli noin 3 000 hehtaaria. Lintupellot ovat maataloustukihakemuksessa ilmoitettavia pellon käyttömuotoja, ja niiden kokonaispinta-ala varmistuu, kun tukihakemusten jättöaika umpeutuu 15.6.

”Pohjois-Karjalaan saatiin tosi hyvin lintupeltoja. Ja hanhia oli paljon nimenomaan näillä pelloilla.”

Pirinen sanoo, että myös hanhien karkotus onnistui tänä keväänä hyvin. Lintuja karkotettiin Pohjois-Karjalassa neljän metsästysseuran voimin ja apuna käytettiin ympäristöministeriön avustuksen turvin hankittuja karkotusvälineitä, muun muassa laserosoittimia.

Avustusta saatiin Pirisen mukaan vain reilu puolet anotusta summasta ja sen takia tukea ei riittänyt yksittäisille viljelijöille.

”Rahan puutteen takia teimme päätöksen, että tuemme laaja-alaisempia hankkeita. Yksi karkotushanke oli Tohmajärvellä ja kolme Liperissä”, Pirinen sanoo.

Hänen mukaansa karkotus onnistui erittäin hyvin ja osansa hyvällä tuloksella oli myös ProAgrian talvella tekemällä lintupeltosuunnittelulla.

”Karkotetut hanhet siirtyivät tosiaankin näille lintupelloille.” MT