Basaaritaktiikalla Natoon

Kulunut kevät on ollut maailmanjärjestyksen mullistusten aikaa ja suomalaiset ovat joutuneet pitkän koronakauden jälkeen toteamaan, että sodan tuulet puhaltavat taas Suomen lähialueilla. Ukrainan sota muutti kertaheitolla myös kansalaisten käsitykset Suomen sotilaallisen liittoutumisen tarpeellisuudesta. Valtiojohto reagoi nopeasti tilanteeseen ja eduskunta päätti selkein 188-8 lukemin tukea jäsenhakemuksen lähettämistä puolustusliitto Natoon. Ruotsi reagoi tilanteeseen samalla aikataululla, mutta päätöstä punnerrettiin siellä selvästi Suomea tiukemmin. Ruotsissa on taustalla 200 vuoden perinteet puolueettomuudesta ja maa on hämmästyttävällä tavalla kyennytkin pysyttelemään pitkään suursotien ja selkkausten ulkopuolella. Putinin Venäjän häikäilemätön toiminta merkitsi kuitenkin puolueettomuuspolitiikan jatkon uudelleenarviointia Ruotsissa.

Tulevaisuudessa Pohjoismaat muodostavat ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhtenäisen kokonaisuuden, joka vakauttaa pohjois-Eurooppaa ja Itämeren alueen tilannetta. On selvää, että Suomen ja Ruotsin puolustusvoimat ja sotilaallinen osaaminen tuovat Natolle lisäarvoa ja täydentävät toisiaan. 700-vuotinen yhteiselo on molempien maiden ja kansalaisten muistissa. Yhteiset arvot ja perinteet ovat tärkeitä, kun Suomen ja Ruotsin kohtalonyhteyttä toisiinsa testataan aina aika-ajoin. Nyt ollaan selkeästi aseveljiä.

Venäjän reagointi on ollut verrattain vaisua. Saattaa olla, että kahden Nato-yhteensopivan maan päätös ei sittenkään ollut niin dramaattinen yllätys itänaapurille kuin etukäteen arvioitiin. Jäsenyysprosessin aikana on odotettavissa monenlaista harmia, mutta Venäjän intressit näyttävät olevan Ukrainan suunnalla. Aikaa ja resursseja ei riitä pohjoisen suunnan jokaisen liikkeen vahtimiseen.

Maailmanpolitiikka on monimutkaista. Siitä on pohjoismaisille aseveljille esimakua antanut Turkki, joka tällä hetkellä latelee erilaisia ehtoja Suomen ja Ruotsin jäsenhakemusten hyväksynnälle. Osa ehdoista on varmaankin toteutettavissa, osaan ratkaisun avaimet ovat lähinnä Yhdysvalloilla. Turkkilaisesta neuvottelukulttuurista minulla ei ole kokemusta kuin turistimatkoilta. Näissä neuvotteluissa tuotteista pyydetty hinta muuttui aina merkittävästi, kun vain jaksoi neuvotella ja vääntää. En tiedä kuinka basaaritaktiikka turvallisuuspoliittisissa neuvotteluissa toimii, mutta se on selvää, että ensimmäinen pyyntö tuotteelle ei ole lopullinen hinta niissäkään.

Turvallisuusratkaisumme ovat yhteydessä myös talouteen ja sitä kautta suomalaisten hyvinvointiin. Eduskunnan talousvaliokunnassa kiinnitimme UTP-selontekoa käsitellessä erityistä huomiota niin sanottuun maariskiin. Maariskillä tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, kuinka turvassa kansainväliset investoijat ajattelevat sijoituksensa tulevaisuudessa Suomessa olevan. Mikäli maariski realisoituisi ulko- ja turvallisuuspoliittisen uhan edessä, se aiheuttaisi ongelmia suomalaisille yrityksille ja pankeille. Vakaan talouden ja talouskasvun kannalta onkin tärkeää, että Suomi on tulevaisuudessakin maailman melskeiden keskellä investoijien silmissä houkutteleva kohde. Nato-jäsenyys on siis tietyssä mielessä myös talouden lukko.

On tärkeää huomata, että voimme huolehtia tulevaisuudessa pohjoismaista tasoa olevista hyvinvointipalveluista vain, jos valtion talous on kunnossa. Muuttuneessa tilanteessa lisäpanostukset huoltovarmuuteen ja maanpuolustukseen ovat olleet välttämättömiä. Näitä hallituksen esityksiä on Kokoomuskin tukenut oppositiosta käsin. Sitä Kokoomus on sen sijaan kritisoinut, että poikkeustilanteen varjolla rahaa upotetaan myös sellaisiin kohteisiin varsin surutta, jotka eivät ole akuutin tilanteen hoitamisen kannalta välttämättömiä.

Hallituksen olisi kyettävä tekemään priorisointia, sillä kriisiaikana ei ole varaa kaikkeen. Julkaistu julkisen talouden suunnitelma vuosille 2023–2026 on karua luettavaa sen osalta, mitä viivan alle jää. Valtion talous tulee olemaan kuluvana vuonna seitsemän miljardia euroa alijäämäinen ja sama jatkuu tulevinakin vuosina.

Suomalaisen kannattavan ruuantuotannon turvaaminen on nyt tärkeää. Hallituksen valmistelema maatalouden 300 miljoonan kriisipaketti oli enemmän kuin paikallaan, joskin kaikilta osin se ei kohdistu aivan oikein, mikäli tarkoituksena on kotimaisen ruuantuotannon omavaraisuuden turvaaminen. Esimerkiksi 30 miljoonan euron suuntaamisella kosteikkoviljelyn tukemiseen on hankala löytää näissä olosuhteissa järkevää selitystä. Olisi ollut tärkeää kohdentaa rahat aktiiviviljelijöille ruuantuotannon kasvavien kustannusten peittämiseen.

Energian hinnan nousu koettelee viljelijöiden ohella kaikkien kansalaisten lompakkoa. Euroopan Unioni on strategisen autonomian nimissä tehnyt päätöksen irtautumisesta Venäjän tuontienergiasta. Suomen osalta sähköntuonti ja kaasuhanat idästä ovatkin jo sulkeutuneet.

Sähköntuotannon omavaraisuutemme paranee kesällä, kun Olkiluodon kolmas laitos lähtee täyteen vauhtiin. Huippukulutustilanteita varten on hyvä, että Ruotsista sähkö virtaa. Myös tuulivoimaa saamme jo tämän vuoden aikana merkittävästi lisää. Tulevaa lämmityskautta varten ovat kotimainen energiaturve ja metsähake merkittävässä roolissa. Kevään opetus on, että huoltovarmuudesta on pidettävä kiinni entistä tiukemmin. ◻