Afrikkalainen sikarutto tulee kalliiksi
Afrikkalaisen sikaruton takia perustetulla tartuntavyöhykkeellä on voimassa maa- ja metsätaloutta koskevia rajoituksia, joita on muutettu jo useita kertoja. Paikallisesti rajoitukset ovat vaikuttaneet eniten yksittäisiin kasvinviljelytiloihin ja metsätaloustoimijoihin. Koko maan mittakaavassa suurimmat menetykset ovat kuitenkin kohdistuneet sika-alaan, sillä ASF-tapaus on johtanut huomattaviin vientirajoituksiin.
Afrikkalainen sikarutto todettiin Suomessa ensimmäisen kerran heinäkuussa 2026 Virolahdelta kuolleena löydetyistä luonnonvaraisista villisioista. Ruokavirasto ryhtyi välittömästi lakisääteisiin toimenpiteisiin tartunnan leviämisen estämiseksi. Alueelle perustettiin tartuntavyöhyke ja sen sisälle pienempi ydinalue.
Näillä alueilla on voimassa rajoituksia, jotka koskevat alueella liikkumista ja sen käyttöä. Rajoitusten tarkoituksena on suojella sikoja ja villisikoja tartunnoilta estämällä taudin leviäminen.
Sika-alalle suurimmat menetykset
Viranomaisrajoitusten suorat vaikutukset sikatiloihin ovat olleet toistaiseksi vähäiset, sillä tartuntavyöhykkeellä ei sijaitse merkittävää sikatuotantoa. Varsinaisella rajoitusalueella tuotantotiloja on kaksi, joiden tuotantomäärä vastaa alle 0,1 prosenttia kaikista Suomen lihasioista ja porsaista sekä hieman yli 0,1 prosenttia emakoista. Tilanne muuttui kuitenkin puskurivyöhykkeen asettamisen myötä, sillä uudella vyöhykkeellä on 18 pitopaikkaa lisää.
Toistaiseksi ASF-tapauksen suurimmat taloudelliset vaikutukset ovat näkyneet sianlihan viennissä. Sianliha on Suomelle tärkeä vientituote, jonka osuus elintarvikkeiden viennin arvosta on noin viisi prosenttia. Vienti koostuu kahdesta merkittävästä tuoteryhmästä, jotka ovat sianliha ja muut ruhonosat, kuten pää, sorkat, sisäelimet ja saparo. Vuonna 2025 sianlihan vientitulot olivat noin 105 miljoonaa euroa.
Suomen sianlihan vienti on painottunut vahvasti kolmansiin maihin, joiden vientimahdollisuuksiin ASF-tapaus vaikutti välittömästi. Osa näistä maista ei hyväksy alueellistamista, jonka perusteella sianlihan vienti olisi edelleen sallittua tartuntavyöhykkeen ulkopuolelta. Tämän takia vienti on keskeytynyt neljään merkittävään vientimaahan Kiinaan, Japaniin, Taiwaniin ja Etelä-Afrikkaan. Sen sijaan esimerkiksi Etelä-Koreaan ja Uuteen-Seelantiin vientiä on pystytty jatkamaan. EU:n sisäiseen vientiin vaikutusta ei ole toistaiseksi ollut.
Viennin menetyksiin tulevat viennin katkeamisen lisäksi todennäköisesti vaikuttamaan myös viennin arvon lasku. Viennin menetyksiä voidaan pienentää ohjaamalla vientituotteita uusille markkinoille, mutta tämän onnistumista ei pystytä vielä arvioimaan. Vientiä voidaan kuitenkin joutua ohjaamaan matalamman katteen kohdemarkkinoille, jolloin kohdemarkkinan muuttumisesta syntyy tulon menetyksiä.
Pahimmassa skenaariossa viennin menetykset voivat olla vuodelta 2026 13 miljoonaa euroa ja vuodelta 2027 40 miljoonaa euroa. Nämä haasteet viennissä voivat heikentää koko sikaketjun tuottoa ja näkyä laskuna tuottajahinnoissa. Pienikin lasku olisi merkittävä, sillä sikatilojen kannattavuustilanne on jo nyt heikko.
Yksittäisille sikatiloille tartuntavyöhykkeelle joutuminen tarkoittaa taloudellisia menetyksiä, sillä viranomaisvaatimusten toteuttamisesta syntyy lisäkustannuksia. Pahimmillaan rajoitusten vuoksi saatetaan joutua lopettamaan elämiä, sillä tiloille syntyy nopeasti ahtautta, kun eläimiä ei pystytä kuljettamaan jatkokasvatukseen tai teurastamoon. Jos afrikkalainen sikarutto leviäisi tuotantosikoihin, syntyisi merkittävästi suoria kustannuksia taudin hävittämisestä. Lisäksi nykyiset vientirajoitukset voisivat laajentua ja pitkittyä.
Rajoitusvyöhykkeen viljoja varastoitava
Afrikkalaisen sikaruton leviämisen estämiseksi myös peltokasvien tuotantoon on kohdistunut rajoituksia, joilla pyritään estämään taudin leviäminen viljan tai kuivikkeiden välityksellä.
Sellaisenaan sikojen rehuna tartuntavyöhykkeeltä peräisin olevaa viljaa saa käyttää, kun viljaa on varastoitu 30 vuorokautta yli 0 asteen lämpötilassa. Kuivikkeilla varastointivaatimus on 90 vuorokautta yli nollassa asteessa.
ASF-tilanteen alussa osa ostajista ilmoitti, ettei toistaiseksi osta vyöhykkeellä tuotettua tai varastoitua viljaa. Tämä aiheutti hetkellistä epävarmuutta. Viranomainen tarkensi rajoituksia myöhemmin, ja nyt vilja kelpaa taas sikojen rehuksi, kunhan se on käsitelty rehualan laitoksessa menetelmällä, joka tuhoaa afrikkalaisen sikaruton viruksen. Näin ollen viljanostajat pystyivät taas ostamaan viljaa vyöhykkeeltä. Nykyisten rajoitusten perusteella peltokasvituotantoon kohdistuvat taloudelliset vaikutukset näyttävän jäävän kokonaisuutena melko vähäisiksi.
Kuitenkin suoria taloudellisia vaikutuksia voi syntyä yksittäisille viljatiloille, jos varastointitilaa ei ole käytettävissä riittävästi ja joudutaan turvautumaan esimerkiksi vuokrasiiloihin. Varastointivelvoite rajoittaa viljan likviditeettiä, mikä myöhästyttää myyntitulojen saamista ja voi aiheuttaa haasteita maksuvalmiudessa.
Metsätalouden vaikutukset loivenivat
Metsätaloutta koskevat rajoitukset ovat muuttuneet merkittävästi taudin toteamisen jälkeen. Alkuun kaikkia metsätaloustöitä rajoitettiin merkittävästi koko tartuntavyöhykkeellä, mutta nyt rajoitukset ovat voimassa vain pienemmällä ydinalueella.
Elokuussa 2026 voimassa olleet metsätalouden tiukemmat rajoitukset aiheuttivat lisäkustannuksia ja tulonmenetyksiä toiminnan keskeytysten ja työmaiden uudelleenjärjestelyn seurauksena. Epävarmuus rajoitusten kestosta aiheutti epävarmuutta paikallisilla toimijoilla, jonka seurauksena käynnistettiin erilaisia yritystoiminnan muutoksia ja varautumisjärjestelyitä. Syntyneiden kustannusten arvioidaan olevan satojen tuhansien eurojen suuruusluokkaa.
Rajoitusten lieventämisestä huolimatta Ruokaviraston päätös edellyttää edelleen maa- ja metsätalouskoneiden puhdistusta ja desinfiointia ennen siirtymistä tartuntavyöhykkeen ulkopuolelle. Yksittäiselle toimijalle isojen koneiden puhdistamisesta voi syntyä merkittävä kuluerä, vaikka töitä pystyttäisiinkin ketjuttamaan mahdollisimman paljon tartuntavyöhykkeen sisällä.
Tilannekuva afrikkalaisen sikaruton levinneisyydestä on Suomessa edelleen keskeneräinen. Uudet tiedot tartunnoista voivat johtaa nykyisen tartuntavyöhykkeen laajentumiseen tai uuden tartuntavyöhykkeen perustamiseen, jolloin taloudelliset vaikutukset poikkeavat nykyisestä arvioista. ◻
Kirjoitus perustuu 8.9.2026 julkaistuun Luonnonvarakeskuksen tutkimukseen Afrikkalaisen sikaruton taloudelliset vaikutukset. Tutkimuksessa taloudellisia vaikutuksia on arvioitu julkaisuhetkellä voimassa olleiden rajoitusten perusteella.
Puskurialue verottaa lisää vientiä
Teksti: Sari Järvinen
Ruokavirasto perusti 10.9.26 uuden afrikkalaisen sikaruton lisärajoitusvyöhykkeen Lappeenrannan, Luumäen, Kouvolan, Loviisan ja Lapinjärven alueille.
Lisärajoitusvyöhyke on perustettu tartuntavyöhykkeen ympärille lisävyöhykkeeksi. Alueen arvioidaan olevan vapaa afrikkalaisesta sikarutosta, ja se toimii puskurialueena tartuntavyöhykkeen ja muun Suomen välillä.
Tarkkana tautisulun kanssa
Lisärajoitusvyöhyke vaikuttaa alueen sikatilojen arkeen melko vähän. Päätöksen mukaan näissä lisärajoitusvyöhykkeellä sijaitsevissa sikaeläinten pitopaikoissa on huolehdittava, että suorat ja epäsuorat kontaktit alueella pidettävien sikojen ja luonnonvaraisten villisikojen välillä estetään tehokkaasti. Lisäksi sikalassa käyvien henkilöiden tulee huolehtia hyvästä hygieniasta ja estää tautien leviäminen.
Sikalassa tulee käyttää vain kyseisessä sikalassa käytettäviä suojavaatteita ja jalkineet on vaihdettava sikalaan tullessa ja sieltä poistuessa. Samalla on huolehdittava siitä, etteivät sikalassa käytettävien jalkineiden ja sikalan ulkopuolella käytettävien jalkineiden jalanjäljet kohtaa.
Kädet ja jalkineet on pestävä ja desinfioitava aina sikalaan tullessa ja sieltä poistuessa. Useimmilla tiloilla vastaavat käytänteet ovat varmasti olleetkin jo käytössä.
Lisää vientitappioita
Ruokaviraston rekisterin mukaan lisärajoitusvyöhykkeellä on 18 sikaeläinten pitopaikkaa. Lisärajoitusvyöhykkeellä tuotettu lihamäärä on jo selvästi aiemmin asetettuja vyöhykkeitä suurempi. Vyöhykkeellä onkin pinta-alaansa suurempi vaikutus vientiin.
Ruokaviraston mukaan ei ole yksiselitteistä luetaanko puskurivyöhykettä rajoitusalueeksi regionalisoinnissa.
”Vienti- ja alueellistamisehdot vaihtelevat kohdemaittain, eivätkä ehtojen tulkinnat ole aina yksiselitteisiä. EU-lainsäädännön mukaan lisärajoitusvyöhyke on taudista vapaa, mutta kohdemaan tulkinta ei välttämättä ole sama”, Ruokaviraston vientijaoston jaostopäällikkö Tanja Nurmi toteaa.
Käytännössä, jos teurastamosta on vientiä EU:n ulkopuolisiin maihin, on puskurialueella tuotettu sianliha pidettävä erillään teurastuksessa ja lihanleikkuussa. Se tarkoittaa myös muutoksia alueen teuraskuljetuksiin ja niiden aikatauluihin.
Muutoksia metsästykseen
Ruokavirasto muutti myös aiemman rajoituspäätöksen metsästys määräyksiä 10.9. Ydinalueella säilyi edelleen täydellinen metsästyskielto. Alueella ei saa myöskään ulkoiluttaa koiria vapaana edes metsäteillä.
Laajemmalla tartuntavyöhykkeellä villisikojen metsästys ja yleinen maastossa tapahtuva metsästys on edelleen pääsääntöisesti kielletty. Alueen merialueilla, saarilla ja luodoilla metsästys on kuitenkin sallittu. Manner-alueella poikkeuksena sallitaan erikseen määritellyt metsästysmuodot, joita ovat pienpetojen loukku- ja rautapyynti, hirvien vahtimismetsästys ainoastaan pelloilla passipaikalta käsin sekä valkoposkihanhien suojametsästys sekä merimetsojen ja hylkeiden metsästys.
Koirarajoitusten osalta riistaa ajavien, karkottavien, haukkuvien tai pysäyttävien koirien irrallaan pito ja kouluttaminen on tartuntavyöhykkeellä kokonaan kielletty, jotta villisiat eivät lähde liikkeelle ja levitä tautia. Muita koiria saa pitää irti vain, jos ne ovat välittömästi kytkettävissä.
Lisärajoitusvyöhykkeellä on sallittua ja suositeltavaa metsästää villisikoja. Metsästäjien on huolehdittava siitä, että jokaisesta metsästetystä villisiasta toimitetaan ASF-näytteet tutkittavaksi Ruokaviraston laboratorioon. ◻