Viljasiilossa kuhisee
Kuumat kesät ja leudot talvet lisäävät tuhohyönteisten määrää myös viljavarastoissa. Yleisimmät vieraat ovat erilaiset häröt, hinkalokuoriaiset ja jyväkärsäkäs, kerrotaan ammattimaista tuholaistorjuntaa tekevältä Rentokililtä.
Kasvukauden lämpeneminen ja pitkät hellejaksot kasvattavat tuholaispainetta ja tuovat mukanaan uusia lajeja pelloille ja myös viljavarastoihin.
Tarvitsisimme yleiseurooppalaista seurantaa varastotuholaisille ja niiden määrälle, kirjoittavat eurooppalaiset alan tutkijat muutaman vuoden takaisessa artikkelissa Journal of Stored Products Research -tiedelehdessä.
Artikkelin (linkki KM1-digilehdessä) kirjoittajakunta koostuu kymmenestä eri kansalaisuudesta, ja siinä käydään läpi varastotuholaisten tilanne Euroopassa. Tuholaisongelmat ovat lisääntyneet.
Tutkijoiden mukaan varastotuholaisten tutkimus on Euroopassa heikolla tolalla, ja tilastotieto puuttuu useimmista maista.
Uusia varastotuholaisia on tullut ilmaston lämpenemisen ja uusien viljelykasvien myötä, mutta tietoa niiden määristä ja levinneisyydestä ei ole. Tutkijatkin ovat hajanaisten yksittäishavaintojen varassa ja kokonaiskuvaa on hankala hahmottaa.
Esimerkiksi Turkissa ja Portugalissa, joissa satamavarastojen tuhohyönteisten monitorointia on tehty, on huomattu radikaali lajiston muuttuminen 50 vuodessa.
Häröt, hinkalokuoriainen ja jyväkärsäkäs
Viljasiilojen tuholaisongelmat ovat olleet kasvussa myös Suomessa, vaikkakin kyse on yksittäistapauksista, kertoo Rentokilin myyntipäällikkö Kai Jansson.
Rentokil on tuholaisten torjuntaan erikoistunut kansainvälinen yritys, joka osti viime vuonna suomalaisen Antitecin. Se hoitaa tuhohyönteisten, jyrsijöiden ja muiden tuholaisten torjuntaa esimerkiksi varastoista, teollisuudesta, asuinrakennuksista, ravintoloista, hotelleista, julkisista tiloista ja kulkuvälineistä.
Rentokil vastaa myös monien elintarvikealan toimijoiden viljavarastojen desinfioinnista ja viljalaivojen lastin hygienian varmistuksesta.
Euroopan ulkopuolelle menevien pitkän matkan viljarahtien kaasutus on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Ostajat edellyttävät tätä. Euroopan sisäisessä kaupassa rahtia ei käsitellä, mutta myyjä on toki vastuussa sen laadusta, kertoo tuoteryhmäpäällikkö Jouko Korkeamäki Hankkijalta.
Jos viljankuivurilla on tuholaisongelmaa, sieltä löytyy yleensä häröjä, hinkalokuoriaisia tai jyväkärsäkkäitä, Jansson sanoo.
Ne ovat varastossa joko valmiina vanhan sadon tai jauhopölyn joukossa, tai tulevat sinne pellolta uuden sadon mukana.
Viljavarasto tulisi aina puhdistaa kunnolla ennen uutta satoa. Tuholaisille vilja on kuin valmis buffetpöytä, ja ne voivat lisääntyä nopeasti, kun saavat ravintoa.
Saastunut vilja menee yleensä polttoon. Jos hyönteisongelmainen siilo saadaan tyhjäksi, pinnat käsitellään biosidillä siivouksen jälkeen, Jansson kertoo. Aine saadaan pinnoille yleensä sumun muodossa, jolloin teho on paras. Toinen vaihtoehto on lämpökäsittely.
Tapauksia muutama siilo vuodessa
Kasvanut hyönteispaine on pantu merkille myös viljakaupassa.
”Tilanne on muuttunut viimeisten viiden vuoden aikana”, kertoo Jouko Korkeamäki.
”Aiemmin oli poikkeuksellista, jos jouduttiin käsittelemään siilo tuholaisten vuoksi. Nyt tapauksia on muutama joka vuosi.”
Hankkijan viljan vastaanotossa hyönteiset arvioidaan aistinvaraisesti.
”Ennakkonäytteissä tuholaisia ei juuri näy, sillä näytteet otetaan heti puintien jälkeen, ja tuholaiset runsastuvat vasta varastoinnin aikana.”
Yleensä tuholaisia löytyy vastaanottonäytteestä, ja siitäkin tyypillisesti jälkikäteen. Hankkijan varastoissa on lämpötilaseuranta. Jos lämpötila nousee, ja siilosta löytyy tuhohyönteisiä, niin alkuperä pyritään selvittämään, Korkeamäki kertoo.
Silloin käydään tarkemmin läpi siiloon menneen tavaran vastaanottonäytteet. Jos jonkun näytteestä löytyy tuholaisia, viljelijään otetaan yhteyttä, ja suositellaan viljasiilon puhdistusta.
Hankkija puhdistuttaa omat siilonsa ammattilaisella ja Korkeamäki suosittelee samaa myös maatiloille.
Viljavaraston puhdistus on myös edellytys sille, että Hankkija vastaanottaa viljaa uudelleen maatilalta, jonka vastaanottonäytteestä on löytynyt tuholaisia.
Lämpötilan nousu viljassa on merkki
”Olen koko ikäni taistellut ötököitä vastaan”, kertoo Suomen Viljavan toimitusjohtaja Jarkko Arrajoki.
Arrajoki on työskennellyt viljan, ja erityisesti sen laadun kanssa, koko työuransa. Ensin myllyteollisuudessa ja nyt viljan varastoinnissa.
”Kolme tärkeintä oppimaani asiaa ovat siivous, siivous ja siivous”, Arrajoki kertoo.
Neljäntenä tulee fifo-periaate, eli ”first in, first out” – ensimmäisenä varastoitu myös käytetään ensimmäisenä.
Varastoa tulisi purkaa aina vanhimmasta päästä, mutta viljasiilosta liikkeelle lähtee helposti ensimmäisenä tuorein tavara.
Nyt Arrajoki on Suomen Viljavan siilojen portinvartijana. Tavaraa ei oteta sisään ilman hygienian aistinvaraista arviointia.
”Jos kuormassa kuhisee, sitä ei hyväksytä varastoon”. Näitä tapauksia ei ole Arrajoen mukaan usein. Yleinen tuntuma kuitenkin on, että varastotuholaisongelmat olisivat kasvussa.
Varastoinnin aikana tarkkaillaan lämpötilaa. Jos vilja lämpenee, siellä on jotain elämää: joko mikrobiologinen ongelma tai joku hyönteinen. Nämä myös kulkevat käsi kädessä: hyönteisten runsastumisen myötä viljaan tulee homeita, kun kosteus ja lämpötila nousevat.
Viljavan siilot ovat lämpötilavalvottuja. Jokaisessa varastossa on useampi mittauspiste. Jos lämpötilassa havaitaan muutoksia, siitä saadaan heti tieto, ja voidaan selvittää syy.
Pakkanen ei tuhoa viljasiilon tuholaisia kuin siilon reunoilta. ”Vilja ja pöly ovat hyviä eristeitä”, Arrajoki muistuttaa. Siilon keskiosat eivät välttämättä mene pakkasen puolelle joka talvi, vaikka ulkona paukkuisi kuinka. Siilon täytyisi olla täysin tyhjä.
Kylmyys hidastaa hyönteisten elintoimintoja ja elinkiertoa. Ne eivät pysty lisääntymään talvisaikaan samaan tahtiin kuin kesällä. Hyönteiset kehittävät viljasiilossa kuitenkin pesäkkeitä, jossa lämpötila nousee paikallisesti, ja hyönteisten on mahdollista lisääntyä.
Kuivaaminen pysäyttää homeiden kasvun ja tappaa myös hyönteisiä, mutta se ei ole yksiselitteistä, sillä viljan lämpötila ei nouse niin korkealle kuin kuivausilman lämpötila.
Kuivausajalla on merkitystä, sillä kosteus olisi saatava pois myös jyvän sisältä. Vilja on myös jäähdytettävä huolellisesti ennen varastointia, ettei siiloon muodostu kondenssivettä.
Kosteus ja siivottomuus on tuhon tie
Elintarviketeollisuudessa ja ammattimaisessa viljan varastoinnissa säilytysajat ovat lyhyet ja kierto nopeaa. Laadunvalvonta on tarkkaa. Tilat puhdistetaan säännöllisesti ja perusteellisesti.
Arrajoki kehottaa tyhjentämään siilon kokonaan kerran vuodessa ja siivoamaan nurkat kunnolla. Monivuotinen varastointi ja lika lisäävät tuholaisriskiä huomattavasti.
Siivoaminen ja huolellisuus on halpa ja helppo keino tuholaistorjuntaan. Jos ongelma pääsee syntymään varastoon, silloin torjunta tulee huomattavasti kalliimmaksi.
Myös esipuhdistus vaikuttaa.
”Roskista ja pikkujyvistä kannattaa päästä eroon.”
Maatiloilla on mahdoton päästä samaan tarkkuuteen kuin teollisuudessa. Jos ongelmia ilmenee, Arrajoki kehottaa ottamaan yhteyttä ammattilaiseen, joka eliminoi varastoon pesiytyneet tuholaiset. Työturvallisuus on muistettava aina. Siilossa loppuu helposti happi.
Viljavan varastoissa tuholaisongelmat ovat harvinaisia, mutta kyllä niitä välillä löytyy.
Arrajoen mukaan ongelmatapaukset eivät ole keskittyneet satamavarastoihin, eikä Arrajoki pidä tuontiviljaa tai rehua suurimpana ongelman lähteenä.
”Varastotuholaisia on ollut suomalaisissa viljavarastoissa aina.”
Osin samoja hyönteisiä löytyy myös kodeista. Jos jättää avatun jauhopussin keittiökaappiin muutamaksi vuodeksi, voi olla varma, että sieltä löytyy jauhopukkia ja muita kuoriaisia. Nämä ovat pääasiassa ryömiviä hyönteisiä, paitsi koisat ovat lentäviä.
Suurin osa viljavarastojen tuholaisista oli olemassa jo muinaisessa Egyptissä. Niiden jäänteitä on löytynyt faaraoiden haudoista.
Suomessa varastohyönteisten tutkimusta ei tehdä, mutta esimerkiksi viljahärö on tavattu ensimmäisen kerran vuonna jo 1915.
Lämpimät jaksot lisäävät riskiä
Eurooppalaisten hyönteistutkijoiden mukaan lämmenneet kasvukaudet lisäävät myös varastotuholaisten riskiä ja määrää, ja levittävät niitä uusille alueille, tutkijat kirjoittavat artikkelissa.
Saksassa luultiin pitkään, että jyväkärsäkäs (Sitophilus granarius) on puhdas varastohyönteinen, joka ei pysty lisääntymään pellolla, kunnes kesällä 2018 se yllätettiin itseteosta saksalaiselta vehnäpellolta.
Kasvukausi oli niin kuuma, että vehnän jyvät olivat tuleentuneina kuudesta seitsemään viikkoa, samaan aikaan kun lämpötila oli korkea. Kärsäkäs pystyi lisääntymään jyvissä munasta aikuiseksi jo pellolla ja satotappioita syntyi jo ennen sadonkorjuuta. Ilmeisesti se pystyy myös talvehtimaan pellolla.
Samana vuonna vakkakuoriaista, hinkalokuoriaista, riisihäröä, lesehäröä, riisikärsäkästä ja viljahuppukuoriaista löytyi vastakorjatusta viljasta Berliinissä, eli hyönteistartunta oli todennäköisimmin pellolta lähtöisin.
Tutkijoiden mukaan monet varastohyönteiset ovat löytäneet uusia elinympäristöjä pelloilta, ja niistä on tullut peltojen tuhohyönteisiä.
Hyönteisten elinkierron nopeus on lämpötilasta riippuvainen, joten kuumat kasvukaudet lisäävät hyönteisten määrää.
Maissikärsäkäs on yleistynyt Etelä- ja Keski-Euroopassa, vaikka sen kuuluisi olla trooppinen laji.
Lämpötilan nousun ja uusien viljelykasvien viljelyn runsastumisen myötä kuvioihin on tullut uusia tuhohyönteislajeja. Tämä näkyy myös viljavarastoissa.
Suomessakin uusia lajeja ovat vaikkapa herne- ja härkäpapupiilokkaat, jotka ovat yleistyneet herneen viljelyn kasvun myötä. Edellisen kerran niitä tavattiin 1960-luvulla.
Korkeamäen mukaan piilokkaita löytyy myös varastoidusta viljasta, sillä piilokas kehittyy herneen siemenen sisällä, eikä sitä havaitse päällepäin. Aikuinen kuoriainen munii kasvavien palkojen päälle, mistä toukka porautuu siemenen sisään ja kehittyy aikuiseksi siellä.
Piilokasta on havaittu myös herneen kylvösiemennäytteestä, Ruokavirastolta kerrotaan. Se leviää uusille alueille siemenen mukana. ◻