Hyönteistuhopuut kelpaavat hyötykäyttöön
Kirjanpainajan tuhoamat kuuset on yleensä joko korjattu energiapuuksi tai jätetty pystyyn sertifiointisäännösten edellyttämiksi jättöpuiksi. Tuhohyönteisten kuivattamalle puulle voi kuitenkin löytyä käyttöä rakennuspuuna, kertoo Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Xamkin tutkimushanke.
Kirjanpainajatuhot ovat viime vuosina lisääntyneet Suomessakin. Mittakaava on onneksi vielä pieni verrattuna Keski-Euroopan satojen, jopa tuhansien hehtaarien laajuisiin tuhoihin.
Silti Suomessakin on alettu valmistautua ilmaston lämmetessä todennäköisesti yleistyviin hyönteistuhoihin. Apua toivotaan erilaisista metsänhoitokäytännöistä ja sekapuuston suosimisesta, mutta viimeisimpänä hankkeena on Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Xamkin ja Metsäkeskuksen yhdessä toteuttama ja Euroopan unionin osarahoittama TUHTO – tuhopuut hallintaan ja tuotteiksi -hanke.
Yllättävän hyviä tuloksia
Tuhto-hanke on kaksivuotinen, mutta jo ensimmäisen puolen vuoden jälkeen on saatu lupaavia tuloksia hyönteistuhopuiden hyödyntämisestä. Ensimmäiset testit näyttävät vahvistavan sen, mitä talonpoikaisjärjellä on arveltukin.
Vaikka kirjanpainaja tappaakin kuusen, löytyy kuivuneen rungon sisältä aivan kelvollista rakennuspuuta, sanoo hankkeen projektipäällikkö Timo Pennanen.
Hankkeessa on sahattu hyönteisten tappamia puita kenttäsirkkelillä ja tutkittu sahatavaran lujuutta Xamkin teollisen puurakentamisen laboratoriossa Savonlinnassa. Ensi vaiheessa puutavara on lajiteltu visuaalisesti eri luokkiin, ja sen jälkeen sille on tehty taivutus- ja kimmoisuuskokeet.
”Teemme normaalin visuaalisen lujuuslajittelun ja sen jälkeen tehdään nelipistetaivutustesti murtolujuuteen saakka. Saatuja arvoja verrataan standardiin”, Timo Pennanen sanoo.
”Taivutus- ja kimmoisuustesteissä olemme saaneet yllättävän hyviä tuloksia. Hyönteistuhopuu näyttäisi lujuudeltaan kelpaavan hyvin sahaukseen ja esimerkiksi hirsirakentamiseen.”
Mitatut lujuusluokat avuksi rakennesuunnitteluun
Tuhto-hanke jatkuu vielä puolentoista vuoden ajan ja tutkijoiden tarkoituksena on paitsi selvittää hyönteistuhopuiden lujuutta, myös laatia tuholuokitus ja ominaisarvot kirjanpainajapuusta sahatulle puutavaralle.
Ilman mitattuja ja hyväksyttyjä ominaisarvoihin perustuvia lujuusluokkia rakennesuunnittelijat eivät voi käyttää näin tehtyä puutavaraa laskelmissaan. Tuhopuun käyttö rakentamisessa jäisi ilman niitä siis kotitarve- ja omatoimirakentajille.
”Itse asiassa me emme enää puhu tuhopuista vaan kirjanpainajan vaurioittamista puista”, sanoo Tuhto-hankkeen tutkimusinsinööri Pasi Eskelinen.
Tulevaan kannattaa valmistautua
Keski-Euroopassa hyönteistuhojen mittakaava alkaa olla valtaisa. Vuosikymmenen aikana puuta on sikäläisiin metsiin tuhoutunut hyönteisten jäljiltä jopa 700 miljoonaa kuutiometriä. Kirjanpainajapuuta sahataan jonkin verran, ja pääasiassa se päätyy pakkausteollisuuden tarpeisiin.
Suomessa kirjanpainajatuhot ovat Keski-Eurooppaan verrattuna vielä vähäisiä, mutta niiden arvellaan lisääntyvän, kun ilmasto lämpenee. Erityisesti Kaakkois-Suomessa tuhoja on esiintynyt vuosittain.
Tänä vuonna kesäkuun alusta marraskuun loppuun on eteläisestä Suomesta hyönteistuhojen vuoksi tehtäviä hakkuita ilmoitettu Metsäkeskukselle noin 800 hehtaarin alalta.
”Tänä vuonna kylmä alkukesä ilmeisesti hidasti kirjanpainajan leviämistä, mutta edellisvuonna tuhoja oli runsaasti”, Timo Pennanen sanoo.
Joka tapauksessa odotukset tuhojen lisääntymisestä on syytä ottaa vakavasti, hän toteaa.
”Tässä hankkeessa on itse asiassa tarkoitus valmistautua siihen tilanteeseen, että tuhoja alkaa tulla runsaammin.”
Ei sorvaukseen vaan sahaukseen
Jatkossa Tuhto-hankkeessa selvitetään myös tienvarsivarastoinnin vaikutusta puutavaran laatuun ja sen fysikaalisiin ominaisuuksiin. Ensimmäisten mittausten perusteella alkaa kuitenkin olla selvää, että hyötykäyttöä on aloiteltava mahdollisimman nopeasti hyönteisten invaasion jälkeen.
”Olemme verranneet alle vuoden ja alle kahden vuoden kuluttua hyönteisten iskeytymisestä sahattua puutavaraa ja on käynyt selville, että mitä nopeammin puut sahataan, sen vähemmän sahatavaran lujuudessa on hajontaa”, Timo Pennanen muotoilee.
Parhaiten hyönteisten vioittama puu sopii nimenomaan sahaukseen, sillä kuivuneen kuusitukin haudonta sorvausta varten on haastavaa.
”Ja hyönteisten vioittama puu on paljon tervettä puuta kuivempaa, mikä on ongelma sorvauksessa. Kosteuseron huomaa sahatessakin, sillä hyönteistuhopuu vaatii selvästi enemmän voimaa ja tuottaa enemmän pölyä”, Pasi Eskelinen sanoo.
Mikä on kirjanpainajapuun kantohinta?
Tutkijat visioivat kuitenkin, että hyönteisten vioittamaa puuta voisi käyttää esimerkiksi liimapuun tai CLT-rakenteen välilamellina. Samaten käyttö rakennuspuuna esimerkiksi maatilalla on täysin mahdollista erilaisten rakennusten ja rakennelmien materiaalina.
”Tällainen puutavara sopii aivan hyvin myös hirsirakentamiseen, ja kokeeksi olemmekin tehneet esimerkiksi höylähirttä. Se onnistuu hyvin”, Timo Pennanen sanoo.
Mikäli hyönteisten vioittamalle puulle saadaan laadittua lujuusluokat ja ohjeet, voisi ajatella niille löytyvän myös jonkinlainen kantohinta.
”Ehkä se voisi olla jonkin verran yli energiapuun hinnan”, Timo Pennanen arvelee.
”Volyymit ovat kuitenkin pieniä, joten kiinnostus tällaisten erien ostamiseen ja teolliseen hyödyntämiseenkin on pientä.”
Jatkossa Tuhto-hankkeessa selvitetään paitsi puutavaran lujuutta, myös erilaisia pintakäsittelymahdollisuuksia kirjanpainajan vioittamista puista tehdylle puutavaralle. ◻
Kirjanpainaja
Kirjanpainaja (Ips typographus) on noin puolen sentin mittainen kaarnakuoriainen. Se on taloudellisesti merkittävin kuusta vioittava runkotuholainen. Tuulenkaadoissa ja heikentyneissä pystypuissa lisääntyvät kirjanpainajat parveilevat touko-kesäkuussa, jolloin koiraat iskeytyvät puun paksun kaarnan alle ja houkuttelevat paikalle naaraita. Naaraat kaivertavat emokäytävänsä ja laskevat munat käytävän reunoille. Munista kuoriutuu toukkia, jotka nakertavat käytäviä ja lopulta koteloituvat. Koteloista kuoriutuvat aikuiset kirjanpainajat.
Kirjanpainajat alkavat lisääntyä, kun sopivaa tuoretta lisääntymismateriaalia tulee tarjolle, esimerkiksi myrskyn, lumituhojen tai viivästyneen puutavaran korjuun seurauksena. Runsastuttuaan kuoriaiset kykenevät joukkovoimansa turvin iskeytymään yhä terveempiin puihin. Tuhot voivat edetä säännöllisenä rintamana jo vaurioituneen metsänreunan ympärillä tai pesäkkeittäin kuusikon sisällä. Tuhot voivat jatkua ja laajeta useita vuosia, ellei asiaan puututa.
Kirjanpainajat saavat aikaan puiden nestevirtausten katkeamisen ja siten puiden heikkenemisen. Jos syömäkuvioita on laajasti puun rungon ympäri asti, puut kuolevat. Kirjanpainajien mukana puihin tulee myös sinistäjäsieniä, jotka osallistuvat yhdessä hyönteisen kanssa puun tappamiseen.
Kirjanpainajat lentävät touko–kesäkuussa ilman lämpötilan ylitettyä + 18–20 °C ja maan lämpötilan kohottua + 9–12 °C:een. Viime aikoina on havaittu kirjanpainajalla yleisesti kaksi sukupolvea kesässä, mutta lämpiminä kesinä sukupolvia voi olla jopa kolme.
Riskialueina voi pitää vanhoja ja uusien hakkuuaukkojen reunoilla kasvavia kuusikoita. Niitä olisikin tarkkailtava säännöllisesti koko kasvukauden ajan mahdollisten tuhojen havaitsemiseksi nopeasti.
Lähteet: Wikipedia, Luonnonvarakeskus