Ympäristöministeri uskoo maatalouden painoarvon kasvuun

Ympäristö- ja ilmastoministeri arvioi uuden komission korostavan entistä enemmän omavaraisuutta ja maatalouden tärkeyttä osana sitä. Myös elinkeinon reunaehdot päästövähennysten osalta ymmärretään.

Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen vastasi Käytännön Maamies -lehdelle kysymyksiin maatalouden tulevaisuuden näkymistä osana kiivaana käyvää ilmastokeskustelua.

Mykkäsen vastuulla nykyisellä hallituskaudella ovat muun muassa ilmastopolitiikka, luonnon- ja vesiensuojelu, ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen, kiertotalous, rakentaminen ja maankäyttö sekä asuntopolitiikka.

Ennen nykyistä virkaansa hän on toiminut ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä vuosina 2016–2018 sekä sisäministerinä vuosina 2018–2019. Viime eduskuntakauden Mykkänen johti kokoomuksen eduskuntaryhmää.

Koulutukseltaan Mykkänen on valtiotieteen maisteri ja ekonomisti, mutta ei maatalouskaan ole espoolaiselle ministerille täysin tuntematon asia.

“Vaimon sukutila sijaitsee Salossa ja sitä kautta olen päässyt tutustumaan maanviljelyyn ja metsätöihin käytännön kautta”, Mykkänen kertoo.

Peltomaalle ei erillisiä tavoitteita

Keskustelu ilmastonmuutoksen ympärillä käy tässä ajassa kiivaana ja päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi tehtävä työ kiinnostaa yhteiskuntaa.

Kuluvalla velvoitekaudella 2021–2025 maankäyttösektorin osalta maatalousmaalle ei ole asetettu kovinkaan rajuja päästötavoitteita, vaan käytännössä tavoitteena on pitää maaperästä peräisin olevat päästöt samana kuin velvoitekaudella 2005–2009.

“Tavoitteita on pidetty hyvin realistisina, toteutettavina eikä niiden pitäisi tuoda lisähaasteita elinkeinolle”, Mykkänen toteaa.

Maankäyttösektorin eli maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsänhoidon nieluja ja päästöjä sääntelevässä LULUCF-asetuksessa tavoitteeksi on tulevalla velvoitekaudella 2026–2030 vahvistaa EU:n hiilinieluja niin, että niiden aikaansaamat poistumat ovat -310 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Suomen osuus on -17,8 miljoonaa tonnia.

Maankäyttösektori kuuluu varsinaisesti maa- ja metsätalousministeriön vastuualueeseen ja siellä valmistellaan myös päästövähennyksien saavuttamiseksi vaadittavat toimenpide-ehdotukset ja laskelmat.

“Tämän vaalikauden osalta päätökset ovat vielä edessä ja strategiat vasta valmisteilla”, Mykkänen kertoo.

Sen hän kuitenkin paljastaa, että tulevalla velvoitekaudella maankäyttösektorin päästöjä tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena, eikä maatalousmaalle ole asetettu erillisiä nielutavoitteita.

“Metsät ja metsämaat ovat ratkaisevassa roolissa, kun maankäyttösektorin nettonieluvaikutusta pyritään kasvattamaan”, Mykkänen selittää.

Hyödynnetään aktiiviviljelyn ulkopuolisia lohkoja

Mykkänen suhtautuu maatalousmaan kykyyn toimia hiilinieluna toiveikkaana, kunhan tietoa sen mahdollisuuksista ja oikeista toimintatavoista saadaan lisää.

Olennaista hänen mielestään on löytää kaikkia osapuolia hyödyttäviä ratkaisumalleja.

“Aktiiviviljelyn ulkopuoliset pelto- ja turvemaat ovat varmasti sellaisia, joille pyritään jatkossa etsimään ratkaisuja, joista hyötyvät sekä ilmasto että maatalousyrittäjä”, Mykkänen toteaa.

Käytännössä ratkaisut voisivat olla esimerkiksi sellaisia, että viljelyn ulkopuolella oleville turvepelloille löydetään käyttötapoja, joilla hiilipäästöt saadaan kuriin ja maanomistaja saa sitä kautta itselleen paremman korvauksen nykyiseen maankäyttötapaan verrattuna.

“Suomen oloissa metsillä ja niiden kyvyllä sitoa hiiltä on jatkossakin peltomaata ratkaisevampi rooli päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa”, Mykkänen kuitenkin toteaa.

Haasteet päästö-vähennyksissä ymmärretään

Taakanjakoasetuksessa kullekin EU-maalle on asetettu sitovat tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi niillä aloilla, jotka eivät kuulu päästökauppajärjestelmään. Näitä ovat muun muassa liikenne ja maatalous.

Suomelle asetettu tavoite on vähentää päästöjä 50 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2030 mennessä.

Maatalouden päästöissä ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia tarkastelujakson aikana tähän mennessä, mutta Mykkäsen mielestä maataloudelta ei tulekaan vaatia samaa kuin joiltakin toisilta sektoreilta voidaan vaatia.

Sen sijaan esimerkiksi liikenteelle ja kiinteistöille asetetut tavoitteet ovat paljon kovempia; päästöjen oletetaan vähenevän puoleen.

“Päästövähennyssuunnitelmissa kyllä ymmärretään, että sektorille on haaste luoda nopeita päästövähennyksiä. Lähtökohta on, että maataloudelle riittää vähempikin, sillä sen teknis-taloudellinen ratkaisuavaruus eroaa muista taakanjakosektorin toimialoista ja sen investointikyky on erilainen”, Mykkänen kertoo.

Yhtenä ratkaisuna maatalouden päästötavoitteiden saavuttamiseksi Mykkänen nostaa biokaasun ja biopolttoaineiden käytön edistämisen maatiloilla ja työkoneissa.

“Tällä hallituskaudella pyrimme erityisesti edistämään sivuvirtoihin keskittyviä biokaasulaitos-hankkeita ja kiertotalouden tehokkaampaa toteutumista”, Mykkänen toteaa.

Valtion budjettiin on esimerkiksi ensi vuodelle varattuna viisi miljoonaa euroa rahoitusta ravinnekiertotukeen. Se on toimintatukea biokaasulaitoksille, jotka tuottavat lannasta tai vesistökasvillisuuden hoitojätteestä biokaasua ja ravinnevalmisteita markkinoille.

Lisäksi tarjolla on myös kierrätyslannoitteisiin liittyvää tuotekehitysrahoitusta.

Maatalous mukaan päästökauppaan?

Mykkänen kertoo, ettei EU:n neuvottelupöydille ole vielä virallisesti nostettu esille maatalouden liittämistä mukaan päästökauppaan, mutta epävirallisia keskusteluja asiasta on jo käyty.

Tiedossa on ainakin se, että esimerkiksi Tanska näyttäisi kannattavan ajatusta ja jopa olevan aloitteellinen sen suhteen.

“Tanskan näkökulma on se, että päästökauppaan osallistumalla pystytään paremmin varmistamaan kaikkien jäsenmaiden päästöille samansuuruinen kustannus. Halutaan välttää tilanne, jossa päästövähennykset ovat epäsuhtaisia uusien ja vanhojen jäsenmaiden välillä, kuten nyt taakanjakosektorilla on”, Mykkänen selittää.

Tällä hetkellä taakanjakosektorilla, mihin varsinaiset maataloustuotannosta peräisin olevat kasvihuonekaasupäästöt lasketaan, on suuria maakohtaisia eroja päästövähennystavoitteissa.

Suomen lisäksi Saksalle, Tanskalle, Ruotsille ja Luxemburgille on asetettu tavoitteeksi vähentää taakanjakosektorin päästöt puoleen tarkastelujakson aikana, kun taas esimerkiksi Bulgarian tavoitteena on kymmenen prosentin vähennys ja Puolallakin riittää reilu 17 prosenttia.

“Mitään virallista ehdotusta ei tästä kuitenkaan vielä ole tuotu pöytään”, Mykkänen muistuttaa.

Tekniset hiilinielut tärkeitä

Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2035 ja Mykkäsen mukaan nykyisen hallitusohjelman lähtökohtana on päästä tavoitteeseen niin, etteivät arjen kustannukset nouse tai toimialojen kilpailukyky heikkene.

Tavoitteisiin päästään hiilinieluja vahvistamalla ja päästöjä vähentämällä. Katseet kohdistuvat tällä hallituskaudella enemmänkin suuriin kokonaisuuksiin.

“Kuten pääministerikin on todennut, tämä hallitus tuijottaa enemmän isoihin savupiippuihin kuin yksittäisiin pakoputkiin”, Mykkänen sanoo.

Tämä ei Mykkäsen mukaan kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö maataloudessakin kannattaisi jatkuvasti pyrkiä kohti ympäristön kannalta puhtaampia tuotantotapoja.

Hän mainitsee esimerkkinä satsaukset vähemmän metaania tuottavien eläinrehujen hyödyntämiseen ja lannan tehokkaampaan käsittelyyn.

“Ensi vuoden aikana valmistuu kokonaiskuva uudesta energia- ja ilmastostrategiasta ja sen myötä tehdään päätöksistä, millaisia toimenpiteitä tullaan edellyttämään”, Mykkänen toteaa.

Hän näkee teknisten hiilinielujen olevan mahdollisesti hyvinkin ratkaisevassa roolissa kokonaispäästövähennystavoitteiden saavuttamisessa.

“Tehtaiden piippuja tulppaamalla voidaan saada aikaan ilmastopaneelin varovaisen arvion mukaan jopa kuuden miljoonan hiilitonnin vähennys päästöihin. Se olisi merkittävä asia”, Mykkänen toteaa.

Toimintailmapiiri muuttuu EU:ssa

Maailmantilanne on parhaillaan huolestuttava, mutta kokonaiskuvassa Mykkänen näkee maatalouden tulevaisuuden peräti valoisana.

“Vaikea geopoliittinen tilanne on korostanut toimialan merkitystä EU:n tasolla ja uskon, että sen painoarvo kasvaa entisestään”, Mykkänen kommentoi.

Mykkänen arvioi, että seuraava komissio korostaa työohjelmassaan entistä enemmän unionin omavaraisuutta ja strategista itseriittoisuutta ruokaturvan ja teollisuuden osalta.

Se on Mykkäsen mielestä hyvä uutinen maataloudelle.

“Uskon, että toimintailmapiiri muuttuu. EU:ssa halutaan investoida merkitykseltään kasvavaan elinkeinoon ja mahdollistaa, että sektori pystyy itse tekemään investointeja ja säilymään elinvoimaisena”, Mykkänen toteaa. ◻