Yhdistelmätiloja enää harvassa
Siinä missä ennen vanhaan lähes jokaisella tilalla oli lehmiä, sikoja, hevosia, kanoja ja lampaita, nykyisin kahden eri eläinlajin yhdistelmätuotantotilat ovat melkoinen harvinaisuus, ilmenee lihanjalostusyrityksille tehdystä kyselystä. Syy vähenemiseen on luonnollinen: tilat ovat halunneet erikoistua jompaankumpaan tuotantoon.
Monitoimi-, seka-, yhdistelmä-, yhdistelmätuotanto- tai monialaistiloja, millä nimellä kahden tai useamman eri eläinlajin ja tuotantosuunnan kotieläintiloja halutaankin kutsua, on Suomessa enää vain alle neljäkymmentä. Yhdistelmätuotantoon ei ole laskettu mukaan harraste-eläimiä ja -tuotantoa.
Atria-ketjussa on 15 yhdistelmätuotantotilaa, joista kymmenellä on sekä nautoja että sikoja, ja viidellä broileritilalla on sikoja tai nautoja. HKScanin vajaalla 20 yhdistelmätilalla on kahta eläinlajia kolmesta eli siasta, naudasta ja broilerista, ja yleisin yhdistelmä on sika-nauta-tuotanto.
Snellmanilla yhdistelmätiloja on vain muutama eli kaikista tuottajista noin puolella prosentilla.
Suurimpien lihayritysten lisäksi pienempien lihanjalostajien muutamalla sopimustuottajalla on yhdistelmätuotantoa. Ne sisältyvät osaksi jo edellä mainittuihin kokonaislukuihin eikä niitä eritellä tilojen yksityisyydensuojan vuoksi yrityksittäin.
Kahden eläinlajin tilojen vähäisyydestä johtuen niiden tuotannollinen merkitys on pieni. A-Tuottajien toimitusjohtaja Reijo Flink sanoo, ettei Atria-ketjulla ole erillistä strategiaa yhdistelmätuotantotiloille eikä niiden perustamista sen kummemmin hillitä tai kannusteta siihen.
”Näillä tiloilla kahden eläinlajin tuotanto on lähinnä olemassa oleva tilanne, jonka syntymiseen ovat vaikuttaneet eri tekijät.”
Sika-broileritiloilla yhdistelmätuotannon kehityskulku on ollut Flinkin mukaan varsin luontainen. Kun broilerituotanto käynnistyi 60–70-lukujen taitteessa, silloisen Itikan lähiympäristössä olleet sikatilat olivat kiinnostuneita myös broilerituotannosta ja ottivat broilereita sikojen rinnalle.
”Nauta-sika-tuotantoon johtaneita syitä voi vain arvailla. Siinä voi olla kyse riskien minimoimisesta, tai sukupolvenvaihdoksessa nuori polvi on saattanut ottaa toisen tuotantosuunnan rinnalle”, hän pohtii.
HKScanilla kahden eläinlajin tilojen osuus kokonaistuotannosta on pieni ja se on pienentynyt viime vuosikymmeninä, koska tiloilla on haluttu erikoistua tiettyyn eläinlajiin.
Hankinta- ja kehityspäällikön Olli Paakkalan mukaan HKScanilla ei ole mitään estettä yhdistelmätilan synnylle, mutta yhdistelmätilaksi muuttumiseen ei myöskään erityisesti kannusteta.
”Ratkaisu on aina tilakohtainen. Se riippuu yrittäjän kiinnostuksesta ja osaamisesta sekä halusta jakaa yhden eläinlajin markkinariskiä, kun tuotannollisia tukipilareita on useampi.”
Snellmanin tuottajilla on sekä sikoja (emakoita tai lihasikoja tai sekä että) että nautoja (lypsylehmiä, emolehmiä tai nuoren naudan kasvatusta). Snellmankaan ei erityisesti kannusta tai kiellä tuottajia ylläpitämään useampaa eri tuotantosuuntaa vaan se on yrittäjän omista lähtökohdistaan tekemä valinta.
”Tärkeintä on resurssiviisaus eli että tekee sen, mihin tilalla on riittävät edellytykset ja voimavarat. Tuottajien jaksaminen ja eläinten hyvinvointi ovat tässäkin kannattavan tuotannon perusedellytyksiä”, kenttäpäällikkö Martti Hassila painottaa.
Lue lisää kahdesta erilaisesta yhdistelmätilasta KM:stä.