Viljava ja VR jatkaneet venäläisen viljan varastointia ja vientiä
Venäläisen viljan kulku Mustanmeren vientisatamista on ollut lähestulkoon seisahduksissa Venäjän hyökkäyksen jälkeen. Venäläistä viljaa ja lannoitteita virtaa kuitenkin edelleen maailmalle Itämeren kautta. Suomen valtion omistamat yritykset Suomen Viljava ja VR ovat mukana tässä liiketoiminnassa, kerrotaan torstaina 17.3.22 ilmestyvässä Käytännön Maamiehen digilehdessä. Aiemmin Viljava hoiti pääasiassa kotimaisen viljan huoltovarmuusvarastointia, nyt merkittävä osa liikevaihdosta tulee venäläisen vientiviljan varastoinnista.
Valtio-omisteisen viljan varastointiyhtiön Suomen Viljava Oy:n yksi tärkeimmistä liiketoiminta-alueista oli aiemmin huoltovarmuusvarastointi. Sen merkitys väheni, kun Suomi päätti puolittaa huoltovarmuusvarastot, ja Viljavan oli etsittävä uutta liiketoimintaa. Viljava laajensi varastointia esimerkiksi pelletteihin. Vuonna 2018 Viljava aloitti kauttakulku- eli transitoliikenteen Venäjältä rautateitse Loviisan satamaterminaaliin ja siitä maailmalle. Vuonna 2020 transitoliikenne laajeni Naantalin terminaaliin ja Raumalle, joka on maan merkittävin viljasatama. Sinne rakennettiin uusi viljavaunujen purkuasema, jonka kapasiteetti on noin 200 000–250 000 tonnia pääasiassa Venäjältä junilla tulevaa viljaa vuodessa.
Transitoliikennettä kehittämällä Viljava haluaa osansa Venäjän viljan viennistä, sillä Ukrainan ja Venäjän mustan mullan alue on maailman vilja-aitta, ja Venäjä on maailman suurin vehnänviejä. Tärkein reitti Venäjältä ja Ukrainasta on Mustanmeren satamien kautta.
”Venäläisestä viljasta kulkee sen kautta noin 90 prosenttia ja loput Itämeren satamien kautta Kaliningradista, Pietarin alueelta sekä Baltian maista. Venäläisillä on ollut kiinnostusta laajentaa vientikanaviaan myös Suomen kautta”, Suomen Viljava Oy:n toimitusjohtaja Pasi Lähdetie sanoo.
Viljavan satamaterminaaleilla on tietty kilpailuetu, sillä esimerkiksi Naantalista on meritse lyhempi matka Gibraltariin kuin Venäjän suurimmasta vientisatamasta Novorossiyskistä Mustaltamereltä. Viljava on ladannut suuret odotukset transitoliikenteeseen ja sen kasvulle näissä transitosatamissaan. Transitoliikennettä on myös markkinoitu ahkerasti yhdessä VR:n kanssa Venäjällä. Lisäksi satamien terminaalitoimintoja on Lähdetien mukaan kehitetty niin, että ne pystyvät ottamaan saumattomasti vastaan sekä kotimaista että venäläistä viljaa.
”Kilpailu esimerkiksi Baltian satamien kanssa on kovaa. Siinä kilpailussa pärjää kustannustehokkuudella ja sellaisella palvelutasolla, jota venäläinen asiakas odottaa. Tällä hetkellä transitoliikenteen volyymit Venäjältä ovat suunnitelmiemme mukaiset.”
Venäläisten lannoitteiden, lähinnä urean transitoliikenteellä on Suomessa jo pidemmät perinteet. Esimerkiksi venäläisomisteinen lannoiteyritys Fertilog on vienyt jo vuodesta 2010 lähtien lannoitteita Kotkan Mussaloon rakentamansa terminaalin kautta. Yritys osti Viljavalta viljavaraston lannoiteliikennettä varten.
Transitoliikenteen jatko kysymysmerkki
Venäjän hyökättyä helmikuussa Ukrainaan kansainvälinen kauppatilanne muuttui, millä on sodan pitkittyessä vaikutuksia kansainvälisiin viljamarkkinoihin ja -logistiikkaan. Koska mustan mullan alue on merkittävä viljantuotantoalue, lännen Venäjä-pakotteet ja Venäjän vastapakotteet tuntuvat kansainvälisen ruokaketjun toiminnassa. Mustanmeren satamista ei laivoja ole juurikaan lähtenyt sodan sytyttyä, jolloin viljanvienti saattaa lisääntyä rauhallisemmilla merireiteillä eli Itämeren kautta.
Lähdetien mukaan tällä hetkellä on mahdotonta arvioida sodan vaikutuksia transito- ja yleensä Venäjän viljalogistiikkaan lyhyellä tai pidemmällä aikavälillä. Siitä hän on kuitenkin varma, että jotain reittiä pitkin venäläinen vilja viedään, niin suuri merkitys sillä on maailman ruokahuollossa.
”Meidän toimintaympäristömme on muuttunut radikaalisti. Sopeutamme ja kehitämme toimintaamme sen mukaan”, hän sanoi maaliskuussa, kun sota oli jatkunut pari viikkoa.
Tuolloin transitoliikenne jatkui edelleen. Käytännössä suuri osa suomalaisesta yritysmaailmasta oli jo katkaissut kaupalliset suhteensa Venäjälle ja venäläisten yritysten kanssa tai ilmoittanut toimintansa lopettamisesta maassa.
Ukrainan maataloustuottajien liitto on pyytänyt kansainvälisiä viljakauppiaita lopettamaan venäläisen viljan oston ja myynnin, ja esimerkiksi Cargill ja ADM ovat ilmoittaneet vähentävänsä toimintaansa Venäjällä. Toisaalta on myös spekuloitu että Venäjä asettaisi viljan vientikiellon. Tällä hetkellä Venäjä ei vie viljaa Euraasian talousunionin maihin eli Armeniaan, Kazakstaniin, Kirgisiaan ja Valko-Venäjälle.
Lue lisää torstaina 17.3. klo 13 verkkosivuillamme ilmestyvästä Käytännön Maamiehen digilehdestä tai 18.3. ilmestyvästä printtilehdestä.