Viljan varastointi herättää kysymyksiä

viljavarasto Kyösti Isosaari

Viljavarastoja on Suomessa pääsääntöisesti riittävästi. Ehdottoman tarkkaa tietoa kapasiteeteista, käyttöasteista tai kunnosta ei ole kuitenkaan esittää. Vaikka varastot vaikuttavat merkittävästi viljamarkkinoiden toimivuuteen, viljan varastoinnin koko kuvaa ei varmuudella tiedä tällä hetkellä kukaan.

Euroopassa ei perinteisesti ole ollut tapana velvoittaa viljelijöitä, viljakauppiaita ja viljamarkkinoilla toimivia yrityksiä kertomaan varastojensa suuruudesta. Esimerkiksi EU-alueella viljelijöillä ei ole pakkoa ilmoittaa varastoissaan olevan viljan määrää. Periaate kuuluu vapaaseen kilpailuun, vaikka epätietoisuus varastoidun viljan määrästä voi pahimmillaan johtaa epätoivottuihin markkinatilanteisiin.

Viljavarastojen riittävyys on kuitenkin aikojen saatossa todettu kansallisen maatalouden tai jopa kansakunnan kohtalonkysymykseksi. Esimerkiksi nälkävuosina 1865–1868 peräkkäiset katovuodet ajoivat maamme tilanteeseen, jossa edes siemenviljaa ei löytynyt tarpeeksi. Nälkään ja kulkutauteihin kuolleiden luvut nousivat neljässä vuodessa satoihin tuhansiin.

Vastaaviin tilanteisiin Euroopassa tuskin enää joudutaan. Silti maatalouden kannattavuuteen riittämätön varastointikapasiteetti voi iskeä rajusti. Tästä on saatu viime vuosina esimerkkiä muun muassa EU:n itälaajentumisen myötä.

”Muun muassa Bulgariassa, Unkarissa ja jossain määrin myös Puolassa tiloilla on liian vähän varastoja. Niinpä vilja työntyy markkinoille heti sadonkorjuun jälkeen. Syntyy ylitarjontaa, minkä lisäksi logistiikkaketju ruuhkautuu. Tšekeissä ja Slovakiassa tilanne on selvästi parempi. Baltiassakin varastokapasiteettia lisättiin heti Neuvostoliiton hajottua”, Maa- ja metsätaloustuottajien Keskusliiton vilja-asiamies Max Scuhlman pohtii.

Jos sadot ovat suuria, eikä varastoja ole tarpeeksi, viljan hinta voi paikallisesti romahtaa jopa tuotantopanoksia alhaisemmaksi. Pitkällä tähtäimellä tilanne ei toimi kenenkään eduksi.

Tilojen varastokapasiteetti kasvussa

Suomessa tilojen varastointikapasiteetti on kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana selvästi. Tiken tuoreiden selvitysten perusteella maatalous- ja puutarhayritysten viljavarastojen kokonaiskapasiteetti oli vuonna 2013 lähes 8,9 miljoonaa kuutiota. Mukana luvuissa on sekä tilojen omat että vuokraamalla käyttöön saadut viljavarastot.

Muutos on vuoden 2007 selvitykseen verrattuna merkittävä. Tuolloiseen vajaan 7,4 miljoonan kuution varastotilavuuteen on kertynyt lisäystä hieman yli 20 prosenttia. ELY-keskusten alueajon mukaan ilmoitetuissa tilastoissa varastokapasiteetin kasvu on ollut kuutiomäärissä mitattuna suurinta Varsinais-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla. Prosentuaalisesti lisäys on ollut merkittävintä Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla sekä Satakunnassa.

On kuitenkin huomattava, että tilakohtaisen varastokapasiteetin kasvattaminen on alkanut jo ennen vuotta 2007. Vuosien 2007 ja 2013 väliset muutoslukemat eivät kerro siis kaikkea. Luotettavia pidemmän aikavälin vertailulukuja ei valitettavasti ole käytettävissä.

”EU-aikana maatiloilla on tehty ensin satsauksia kuivureihin ja sittemmin viljavarastoihin. Suurimmat investoinnit siilostoihin ovat osuneet ajalle 2006–2008”, Schulman arvioi.

Ongelmana käytettävissä olevissa tiedoissa on myös se, etteivät ne kerro maatilavarastojen laadusta. Vaikka yleisesti arvioidaan, että Suomessa maatilojen viljavarastoiden rakenteellinen ja hygieeninen laatu on korkea, joukkoon mahtuu varmasti myös ikäviä yllätyksiä.

”Pienilläkin tiloilla varastointi alkaa olla hyvällä tolalla. Ehkä suurimmat ongelmat löytyvät ostojen myötä nopeasti kasvaneilla tiloilla. Niiden varastokapasiteetti ei aina vastaa tarvetta”, Isossakyrössä viljan keräilyliiketoimintaa harjoittava Aulis Nuuja toteaa.

Perittyjä rakenteita

Suomalaiselle viljanvarastoinnille oman erityispiirteensä tuo Suomen Viljava Oy:n vahva rooli.

Valtion viljavarastosta ja viljan ulkomaankaupan monopolista nykyisenkaltaiseksi viljan varastohotelliksi muuntuneella yhtiöllä on varastokapasiteettia peräti 1,3 miljoona tonnia. Lukema vastaa noin kolmasosaa vuoden 2013 viljantuotannosta.

Yhtiöllä on varastoja lähes kahdellakymmenellä paikkakunnalla. Interventioviljan varastoinnin aikoihin Viljava myös vuokrasi väliaikaisia tasovarastoja muun muassa paperiteollisuudelta vapautuneista tiloista. Lähitulevaisuudessa interventioviljan varastoinnille ei tosin näyttäisi olevan tarvetta.

Suomen Viljavan ehdottomasti suurimpia asiakkaita ovat viljakauppiaat. Yhteisvarastointia tarjotaan myös yksittäisille maanviljelijöille, tosin palvelua on tarjolla vain sisämaan varastoilla. Ongelmaa pienen mittakaavan toiminnalle muodostavat myös siilojen suuret koot.

”Jos varastoitavan erän suuruus sen sallii, asiakkaille pyritään antamaan oma siilo. Halutuimpia olisivat 500–1 000 tonnin siilot, mutta niitä meillä on vain rajoitetusti. Niinpä myös viljaliikkeiden viljaa varastoidaan samoissa siiloissa”, Suomen Viljava Oy:n markkinointi- ja laatupäällikkö Hannu Kortesmaa kertoo.

Viljavan siiloja täyttää myös varmuusvarastoitava vilja. Vaikka Huoltovarmuuskeskus tekee varastointisopimuksen viljakaupan toimijoiden kanssa, julkinen salaisuus on, että suuri osa varmuusvarastoista sijaitsee Viljavan siiloissa. Niinpä varmuusvarastoinnin pienennykset vapauttavat Viljavan siilotilaa muuhun käyttöön. Tällä tulee olemaan ainakin alkuun vaikutuksensa käyttöasteeseen.

”Varastointikapasiteetissa on tapahtunut toki muitakin muutoksia. Kuopion siilot on myyty. Loviisan satamasiilojen laajennuksia puolestaan pohditaan. Muissakin vientisatamissa on paineita. Myös Pohjanmaan alueella kapasiteettia saisi olla enemmän”, Kortesmaa toteaa.

Viljakauppiaat enimmäkseen supistaneet

Tilavarastoinnin lisääntyessä monet viljakauppiaat ovat ajaneet omaa varastokapasiteettiaan alas.

Joissain tapauksissa omaa varastokantaa ei ole koskaan edes ollut. Varastointi perustuu tällöin ulkopuolisten toimijoiden käyttöön.

”Rautakesko ostaa viljan varastointi- ja käsittelypalvelut muilta toimijoilta. Maantieteellisesti varastot sijaitsevat ympäri maata, mutta ne painottuvat satamiin. Osalla K-maatalouksista on käytössä myös omia keräilyvarastoja tai sopimusvastaanottopisteitä. Viljan ja raaka-aineiden varastoinnissa suurimpia yhteistyökumppaneitamme ovat Suomen Viljava Oy ja Blomberg Stevedoring”, Rautakesko Oy:n K-maatalousyksikön myyntijohtaja Antti Korpinen kertoo.

Agrimarket-ketjun taannoin mittava siiloverkosto on niin ikään ollut hupenemaan päin. Varastoja on hävitetty Oulun Toppilasta ja Turun Raunistulasta, minkä lisäksi ainakin Korian siilot ovat tyhjillään.

”Suurin viljan varastokapasiteetti on rehutehtaillamme Turussa, Seinäjoella ja Kotkassa. Kussakin on tilaa 5 000–10 000 tonnille. Lisäksi käytössämme on joitakin yksittäisiä isompia viljavarastoja. Muun muassa Turussa on kaksi varastoa, joiden kapasiteetti on yhteensä noin 12 000 tonnia. Pienempien varastojen käyttöaste ja tarve on alentunut viime vuosikymmeninä tilojen investoitua lisäkapasiteettiin. Varastoja on purettu, ja lisäämään sitä tultaneen lähinnä tehtaiden yhteydessä”, Hankkija Oy:n vilja- ja raaka-aineryhmän johtaja Tarmo Kajander toteaa.

Raisioagro Oy puolestaan ilmoittaa viljan varastokapasiteetikseen yli 300 000 tonnia.

”Yli puolet siitä sijaitsee Etelä-Suomessa. Itä- ja Pohjois-Suomessa on kummassakin alle kymmenen prosenttia varastokapasiteetistamme. Varastojen käyttö on viime vuosina ollut tasaista”, Raisioagro Oy:n myynnistä ja logistiikasta vastaava johtaja Veli-Matti Reunasalo sanoo.

Avena Nordic Grain Oy ilmoittaa, että sillä on käytössään koko vilja-Suomen kattava varastoverkosto.

”Käytämme useiden vuokravarastoijien palveluita tarpeen mukaan. Näistä Suomen Viljava on suurin. Omia varastotiloja on öljynpuristamollamme Mildolassa Kirkkonummella. Tarjoamme viljelijöille myös mahdollisuutta tilasopimuksiin, jolloin viljelijä varastoi viljan ja saa siitä varastointikorvauksen”, Avena Nordic Grain Oy:n toimitusjohtaja Kaija Viljanen kertoo.

Lue koko juttu KM:stä.

Kyösti Isosaari