Vertailussa mangaani- lehtilannoitteet

Mangaanin puutos on yleistä suomalaisilla pelloilla. Lehtilannoitemarkkinoilla ei ole yksimielisyyttä siitä, mikä mangaanimuoto lehtilannoitteessa on tehokkain takaamaan kasvien riittävä mangaanin saanti. Vähäinen tietämys lehtien ravinteiden otosta hidastaa lehtilannoitteiden tuotekehitystä.

Lähtökohta lannoituksessa on, että kasvit saisivat kaikkia ravinteita riittävästi maaperän kautta.

“Erityisesti alkukasvukaudesta tilanne voi mangaanilla olla niin huono, että lehtilannoitus on ainoa keino turvata kasvien riittävä mangaanin saanti”, kuvaa Yaran johtava agronomi Tapio Lahti.

”Se on usein kuin krooninen tauti, johon on pakko ottaa lääkettä joka vuosi.”

Lahden mukaan mangaanin lehtilannoitus on täsmälannoitusta ja tehokkain keino mangaanilisäyksessä.
Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksessa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet jo pelkän sijoituslannoituksen johtavan kasvien mangaanin saannin lisääntymiseen.

Syynä tähän on mangaania sisältävän NPK-lannoitteen alhainen pH, mikä edistää mangaanin säilymistä kasveille käyttökelpoisessa muodossa.

Jos maan pH on yli 6, lannoitteen mangaani muuttuu kasveille käyttökelvottomaan muotoon. Maahan pintalannoituksena annettava mangaani on yleensä tehotonta.

Pelkästään lehtilannoitukseen varaan Lahti ei kuitenkaan jättäisi mangaanilisäystä.

”Mangaania sisältävien NPK-lannoitteiden käyttö yhdistettynä tarvittaessa lehtilannoitukseen on hyvä strategia mangaanin kanssa.”

Lahti korostaa, että hyvään lannoitusstrategiaan kuuluvat myös lannoitustarpeen selvittäminen maa- ja kasvianalyyseillä.

Lehtilannoitteen valinnan vaikeus

Lehtilannoitteen tehokkuus riippuu tuotteen fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksista, viljelykasvista ja ympäristöolosuhteista.

Fysikaalis-kemiallisilla ominaisuuksilla tarkoitetaan molekyylikokoa, liukoisuutta, pH:ta, pintajännitystä, sähkövarausta, levittäytymistä ja pidättäytymistä kasvin lehden pinnalle.

Kaikki nämä tekijät vuorovaikuttavat toisiinsa ja vaikuttavat ravinteiden imeytyvyyteen lehtiin ja kulkeutumiseen kasvissa.

Markkinoilla on runsaasti mangaanin puutokseen tarkoitettuja lehtilannoitteita.

Miten viljelijä voi tietää mikä markkinoilla olevista lehtilannoitteista on hänen tilalleen sopivin turvaamaan kasvien riittävä mangaanin saanti?

Haastetta ei helpota, etteivät lehtilannoitteet ole olleet kasvinsuojeluaineiden tapaan tehokkuustutkimuksissa, eikä lannoitevalmistelaissa sellaista edellytetä. Pelkkä tuoteselosteen tarkastelu ei yleensä riitä selvittämään onko joku tuote parempi kuin toinen.

Verkossa toimiva Kasvinsuojelukauppa.fi tituleeraa NoroTecin valmistaman Maatilan mangaaniliuoksen olevan testivoittaja. Ruotsissa neuvontajärjestö Hushållningssällskapet vertasi kolmea eri mangaaniliuosta ohralla vuosina 2004–2006, ja parhaat tulokset saatiin NoroTecin mangaanilehtilannoitteella.

Yaran Kotkaniemen tutkimusasemalla vuosien 2012–2013 tehdyn nurmikokeen aikana Yaravita Mantrac Pro -lehtilannoitteella nurmen mangaanipitoisuus lähes kaksinkertaistui verrattuna käsittelemättömään nurmeen, kun lehtilannoitetta käytettiin kaksi litraa hehtaaria kohden.

Lantmännen Agron koetilalla Hauholla verrattiin mangaanilannoitteita siementen hivenpeittaukseen ja lehtilannoitukseen kevätohralla vuonna 2018.Siementen peittauksessa eniten satoa saatiin YaraVita Mantrac Prolla ja YaraVita Starphosilla. Hivenlehtilannoitusvertailussa eniten satoa antoi YaraVita Mantrac Pro ja Biofarm Edta Strong.

Nämä olivat kuitenkin vain yhden vuoden koetulokset joita ei ole toistettu.

Mikä mangaanimuoto on paras?

Mangaani on lehtilannoitteissa erilaisina kemiallisina yhdisteinä, kuten mangaaninitraattina, -sulfaattina, -karbonaattina ja -kelaatteina.

Lehtilannoitemarkkinoilla esiintyy eriäviä mielipiteitä siitä, mikä mangaanimuoto on tehokkain takaamaan kasvien riittävä mangaanin saanti.

”Tässä päästään perusväittelyyn mangaanilehtilannoituksessa”, Lahti sanoo.

Mangaaniyhdisteiden liukoisuus veteen vaihtelee, mutta tämän merkityksestä lehtien ravinteiden ottoon ja satoon ollaan eri mieltä. Esimerkiksi mangaaninitraatit ja -sulfaatit ovat liukoisempia kuin mangaanikarbonaatit.

”Erot vesiliukoisuudessa on peruskemiaa. Mangaaniyhdisteiden liukoisuuseroista on vedetty johtopäätöksiä, että nopealiukoiset yhdisteet ovat hyviä ja hidasliukoiset huonoja lehtilannoituksessa.”
Lahden mukaan kasvin mangaanintarpeen tyydyttämiseksi näin yksioikoinen tulkinta on riittämätön.

”Kasvi pystyy käyttämään vain tietyn määrän mangaania tietyllä aikavälillä, ja suurina pitoisuuksina nopeasti liukenevat mangaaniyhdisteet voivat olla jopa haitallisia”, Lahti muistuttaa.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti: Jaana Jukkala
Kuva: Annaleena Ylhäinen