Tuleva sato ratkaisee paljon
Tämän kevään siemenet ovat jo maassa ja ensimmäinen säilörehusatokin on osittain korjattu.
Vaikka kevät oli hieman myöhässä viime vuosiin verrattuna, uuden satokauden alku on ollut kohtuullinen. Poikkeuksellisen rajut talvituhot on pääosin saatu korjattua. Tuhoutuneet syysviljapellot on uusintakylvetty ja nurmia on paikkauskylvetty. Tässä vaiheessa sato-odotukset ovat vielä hyvät.
Uuteen satoon kohdistuu harvinaisen paljon odotuksia. Maatilojen ja erityisesti kotieläintilojen viljalaarit ovat tyhjillään ja maatilojen oman siemenen varastot ja myös kaupalliset kylvösiemenvarastot ovat pienet. Myöhäinen kevät viivästyttänee puinteja hieman, mutta se ei haittaa, jos vain satoa tulee.
Maailman ja EU:n viljamarkkinoiden tilanne on edelleen odottava, vaikka ensimmäisiä puinteja jo aloitellaan eteläisessä Euroopassa. Futuurihintojen perusteella viljan hinnat ovat lievässä laskusuunnassa, mutta mitään romahdusta ei ole näköpiirissä. Epävarmuutta lisää Ukrainan tilanne eli saadaanko viljaa liikkeelle Ukrainan varastoista ja myös se, millaiseksi Ukrainan tuleva sato muodostuu. Ne viljelijät, jotka kiinnittivät talven ja alkukevään aikana osalle satoa viljan hinnan, voivat odottaa syksyn viljanhinnan avauksia hieman levollisemmin.
Monilla katse kääntyy jo syksyn 2022 ja kevään 2023 kylvöihin. Lannoitteiden ja muiden tärkeiden tuotantopanosten hintojen kehitys pitkälti määrää sen, kuinka paljon viljelijät voivat satsata satoon seuraavalla satokaudella.
Kotieläintilojen kannalta ratkaisevampaa on tuottajahintojen kehitys. Sika- ja siipikarjapuolella tuottajahinnat ovat lähteneet selvään nousuun, mutta nousu ei riitä lähellekään kompensoimaan kallista rehukustannusta. Maidontuotannossa väkirehujen käyttö vähenee ja satsaukset laitetaan karkea- rehun tuotantoon. Lienee väistämätöntä, että viimeistään syksyllä moni kotieläintila joutuu tekemään päätöksen tuotannon lopettamisesta.
Tämän kesän KM Satokisassa piti olla viljelykasveina syysrypsi ja -rapsi. Syysrapsien kohtaloksi lähes kaikkialla koitui talvi. Syysrypsejäkin säilyi lähinnä Pori–Tampere–Helsinki-linjan itä- ja pohjoispuolella, joten tällä kertaa satokisassa ei löydy kisaajia eteläisestä eikä lounaisesta Suomesta.
Syys- ja kevätöljykasvien viljelyn lisääntyminen olisi kuitenkin erittäin toivottavaa, sillä ne tuovat hyvää vaihtelua viljelykiertoon ja tässä maailmantilanteessa niille on kysyntää sekä elintarvike- että rehupuolella.
Autonomiset koneet ovat totta jo lähitulevaisuudessa
Autonomisista eli ilman kuljettajaa työskentelevistä traktoreista ja työkoneista on puhuttu jo vuosia. Suomessa ensimmäisiä kokeiluja tehtiin Matti Sampon johdolla jo 1980- ja -90-luvuilla ja esimerkiksi kumiteloilla kulkeva autonominen Modulaire-traktori löytyy nykyisin Sarka-museosta.
Automaattiohjaus, päisteautomatiikka ja työkoneen paikkakohtainen säätö ovat jo nyt arkipäivää monella suomalaisella tilalla. Käytännössä autonomiset traktorit liikkuvat jo nyt pelloilla, mutta laki vain edellyttää työtä valvovan kuljettajan läsnäoloa.
Autonomisten koneiden suurin haaste verrattuna nykyaikaisen automaattiohjattuun traktoriin on koneiden muodostama riski muille liikkujille. Koneen täytyy pystyä tunnistamaan äkilliset, liikkuvat kohteet, pysähtyä ja sen jälkeen vielä päätellä, koska on turvallista jatkaa työtä.
Toinen merkittävä haaste liittyy työjälkeen. Kylvökoneisiin, ruiskuihin ja lähes kaikkiin korjuukoneisiin pystytään liittämään erilaisia hälyttäviä valvontajärjestelmiä, mutta esimerkiksi muokkaus- ja niittotyössä rikkoutuvaa terää on jo vaikeampi havaita antureiden tai konenäön avulla. Nämä haasteet ovat kuitenkin teknisiä ja ratkaistavissa.
Suurin kynnys on lainsäädännöllinen eli uskallammeko luottaa tekniikkaan ja sallia koneiden itsenäisen työskentelyn? Ovatko vakuutusyhtiöt valmiita antamaan vakuutuksia vahinkojen varalle?
Lyhyellä aikavälillä autonomiset koneet ovat kalliita, mutta siinäkin teollinen logiikka tulee nopeasti vastaan. Vaadittava lisäelektroniikka on halpaa verrattuna ohjaamon rakentamiseen. Viimeistään 2030-luvulla autonomiset työkoneet liikkuvat varmuudella ainakin isoilla avoimilla peltoaukeilla esimerkiksi Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. EU:n pienipiirteisemmillä pelloilla ja varsinkin EU:n lainsäädännön hitauden tuntien, odotus voi olla pidempi. Tästä huolimatta eurooppalaiset toimijat satsaavat voimakkaasti autonomisten maatalouskoneiden kehitystyöhön.