Tilusjärjestely tärkeä osa tilan kehittämistä

Sieviläiset maitotilayrittäjät Hanna ja Juho Nivala kehittävät määrätietoisesti tilaansa niin pellolla kuin navetassakin. Pelloilla tehdyissä tilusjärjestelyissä he pitävät tärkeänä niistä saatavaa kokonaishyötyä, pikkuasioihin ei kannata takertua.

Hanna ja Juho Nivalan Kukkulan Tila Oy:lle osallistuminen Sievin kunnan alueella tehtyihin peltojen tilusjärjestelyihin ei ollut vain yksi yksittäinen toimenpide. Se oli kiinteä osa maitotilan kokonaisvaltaista kehittämistä.

“Tilaa on kehitetty koko ajan avoimin mielin. Emme jää paikallemme vaan mietimme jatkuvasti, mitä voisi tehdä vielä paremmin ja mitä voisi tehostaa. Tavoitteena on saada minimoitua turhan työn tekeminen sekä panostaa ihmisten ja eläinten hyvinvointiin”, Juho linjaa.

“Katsomme asioita pitkälle eläimen kannalta. Kehityskohteita löytyy edelleen, vaikka noin 150 lypsylehmän karjassa keskituotos on jo 13 000 kiloa”, Hanna jatkaa. Koko maan keskituotos on noin 10 000 kiloa.

Tilusjärjestelyn kytkeytymistä tilan kehittämiseen ja eläinten hyvinvointiin Nivalat havainnollistavat esimerkillä säilörehun teossa. Tilalla korjattava rehuala on runsaat 100 hehtaaria, ja tilusjärjestelyn ansiosta se voidaan tehdä talouskeskuksen läheisyydestä parilta isolta lohkolta.

“Edellispäivän niiton jälkeen urakoitsija saa ajosilppurilla rehun korjattua 12 tunnissa pellolta siiloon, joten rehu on tasalaatuista. Se helpottaa ruokinnan suunnittelua ja näkyy sitäkin kautta eläinten hyvinvoinnissa”, Hanna selventää yhteyttä.

“Rehun laatu voisi olla aivan toinen, jos sama rehuala olisi kerättävä kymmeniltä lohkoilta viikon aikana.”

Nivalat painottavat tilusjärjestelyn tärkeyttä myös sillä, että se tuli maksamaan hankkeen kautta saman verran kuin uusi traktori. Lisäksi tilalla toteutettiin samassa yhteydessä omalla kustannuksella useita muita peltojen viljelyedellytyksiä parantavia toimenpiteitä.

“Tilusjärjestely kaikkine muine toimineen oli toiseksi suurin kehittämisinvestointi tilallamme navetan rakentamisen jälkeen”, Hanna Nivala summaa.

“Ajateltava 30 vuoden päähän”

Sievin kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla saatiin viime vuonna valmiiksi koko kuntaa koskeva peltojen tilusjärjestelykokonaisuus. Se kattoi 75 prosenttia kunnan peltoalasta ja koostui kuudesta erillisestä tilusjärjestelystä.

Juho Nivala ei ollut vielä edes mukana maatalousyhtymässä tai isäntänä kotitilallaan siinä vaiheessa, kun ensimmäiset tilusjärjestelyt tehtiin. Uuden kohtaamisessa on aina omat ennakkoluulonsa, ja niin oli myös Sievissä aluksi.

“Itse katselin mopoikäisenä niitä alueita, että onpa mahtavat tiet ja kanavat. Eli näin vain ne hyödyt ja olin tietämätön vastustuksesta. Siksi oli helppo itse ajatella positiivisesti, että ilman muuta lähden hankkeeseen, kun sillä pääsee noin hyviin tuloksiin.”

“Ja kun näillä pelloilla ja peltoteillä oli pyörinyt ympäriinsä ja ajanut ristiin rastiin, olin kieltämättä miettinyt, onko tässä palapelissä mitään järkeä.”

Myös kuivatushankkeiden tarve kannusti tilusjärjestelyyn. Tilalta avautuvalla laajalla peltoalueella alkoivat 1960-luvulta olevat kanavat olla niin tukossa, että keväällä niiden vedenpinta oli peltojen tasalla. Jos kanavia ei saada auki, salaojituksestakaan ei ole hyötyä.

Juhon mukaan kuivatukset olisi voinut toteuttaa toki erillisenäkin hankkeena, mutta vesiasiat tulivat kuntoon samalla tilusjärjestelyn kanssa.

Ne hankkeet, joissa Nivalat jo olivat mukana, etenivät kohtuullisen sopuisasti ja suurimmat tunnekuohut olivat jo historiaa. Tosin vanhempien viljelijöiden vahva tunneside peltoihinsa tuli ajoittain esiin.

“Nuorena viljelijänä ajattelen enemmän järjellä ja euroilla kuin tunteella, sillä näistä pelloista ja tästä ammatista on saatava elanto vielä seuraavat 30 vuotta. Silloin on toteutettava kaikki sellaiset tilusjärjestelyn kaltaiset ratkaisut, joilla tehostetaan tilan toimintaa”, Juho linjaa.

Hanna uskoo, että tuskinpa esi-isät edes pistäisivät pahaksensa, vaikka heidän raivaamiaan peltoja järjesteltiinkin uuteen uskoon.

“Eivätköhän hekin toivoisi, että heidän jälkeläisensä voivat jatkaa tilan maataloutta kannattavasti sen sijaan, että turhan kunnioituksen vuoksi vaarannetaan tilan toimintaedellytykset”, hän vertaa.

Pienistä asioista ei kannata nillittää

Tilusjärjestelyn jälkeen tilan peltolohkojen lukumäärä laski 48 lohkosta 14 lohkoon ja lohkokoko kasvoi 3,21 hehtaarista 10,88 hehtaariin. Aivan tilakeskuksen alapuolella avautuu nyt huippuna yhtenäinen 83 hehtaarin lohko.

Lohkokoon kasvun lisäksi järjestelystä oli muutakin käytännön hyötyä: tieajo väheni, työt tehostuivat ja uutta teknologiaa voidaan ottaa nyt paremmin käyttöön.

Hintana oli muun muassa peltojen maalajin keskimääräinen heikkeneminen.

Metsänreunan kivennäismaita vaihtui peltoalueen keskellä oleviin alavampiin ja märempiin turvemaihin.

“Ajattelimme, että kotieläintilana ja nurmiviljelyssä pärjäämme kyllä turvemaiden kanssa, mutta viljanviljelyssä tilanne olisi ollut toinen ja maalajien merkitys suurempi. Meille tärkeintä olivat isot lohkot lähellä talouskeskusta”, Juho korostaa.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Arto Takalampi