Talikon varresta traktorin rattiin, mikä muuttui?

Automaatiokehitys on ravistellut maataloutta 20 viime vuoden aikana. Näyttelyiden ja messujen esittelykoneiden hytit ovat merkistä riippumatta käyneet läpi kauneusleikkauksen: pitkät vaihdekepit ovat kadonneet ja tilalle on ilmestynyt kosketusnäyttöjä ja hipaisutoimintoja.

Työterveyslaitoksen (TTL) vuosina 2004 ja 2014 tekemän ”Työterveys ja maatalous Suomessa 2014” tutkimuksen mukaan joka toinen päätoiminen maatalousyrittäjä kokee työnsä ruumiillisesti melko tai hyvin rasittavaksi. Vaikka koneiden kehityksen ansiosta maataloustyön fyysinen kuormitus on vähentynyt, ei fyysinen osuus ole poistunut täysin. Maatalousyrittäjä on tilan tuotantosuunnasta riippumatta sen tärkein voimavara, jonka terveys ja työkyky vaikuttavat koko tilan menestymiseen.

Maatalouden automaatio ei ainoastaan lisää tarkkuutta ja työn sujuvuutta, vaan oikein käytettynä parantaa myös tekijänsä ergonomiaa. Erikoistutkija Veli-Matti Tuure Työtehoseurasta muistuttaa ergonomian käsittävän muutakin kuin vain sen, miten se vaikuttaa tekijäänsä fyysisesti.

”Vanhan opin mukaan ergonomia on kitkan poistamista ihmisen ja työn väliltä. Se koostuu fyysisestä-, psyykkisestä- ja sosiaalisesta-, eli organisaatioergonomiasta. Esimerkiksi, jos laitteen sanotaan olevan ergonominen, sen tulee silloin palvella sekä käyttäjän hyvinvointia että työn tuottavuutta,” Tuure kertoo.

Koneellistumisen vuoksi traktorityön määrä on lisääntynyt merkittävästi ja varsinkin lypsy- ja muilla nautakarjatiloilla. Kun tunteja vietetään hytissä yhä enemmän, ovat koneiden ergonomisten ominaisuuksien vaatimukset kasvaneet.

Ergonomia esiintyikin ensimmäisen kerran traktorimyyjien huulilla 1960-luvun lopulla, kun ensimmäiset ergonomisilla ohjaamoilla olevat traktorit tulivat markkinoille. Silloin uutta olivat muun muassa lämpö- ja äänieristetty ohjaamo sekä pehmustettu, jousitettu istuin.

Nykyisin onneksi ilmajousitettu, kuljettajan painon mukaan säädettävä istuin on saatavilla merkistä riippumatta, melu ei häiritse edes lasten päiväunia ja ilmastoinnin saa säädettyä itselle sopivaksi.

”Traktoreiden ja ajettavien työkoneiden suunnittelussa on kiinnitetty ongelmiin huomiota ja esimerkiksi jousitukset, rengastus, hallintalaitteiden sijainti ja istuimet ovat parantuneet huomattavasti”, Tuure kertoo. Kuitenkin myös traktorityöllä on fyysiset vaikutukset.

”Kun työtä tehdään enemmän koneilla ja istuen, ei asento ole kropan kannalta kaikkein terveellisin. Tärinä ja kiertyneet työasennot rasittavat selkää ja niskaa,” Tuure toteaa. Olisikin tärkeää varmistaa, että istuma-asento on hyvä: selkä suorana ja tukevasti kiinni selkänojassa, ilman että alaselkä pyöristyy vaan sen luonnollinen notko säilyy. Penkin säädöt vaikuttavat oleellisesti eri lihasryhmien kiristymiseen, esimerkiksi polkimille ja vaihdekeppiin ylettymisissä.

Hän lisää, että suuri vaikutus on myös kuljettajalla työtapojen, kuten tauotuksen, ajonopeuden, ja ajosuunnan valinnassa. Vaikka traktorityö ei tunnu fyysisesti raskaalta, ei lihashuoltoa saisi unohtaa, vaan lonkankoukistajien, rintalihasten ja hartioiden kiristymistä ja sen aiheuttamia kiputiloja voi ehkäistä venyttelyllä.