Syysviljat näyttivät taas potentiaalinsa, kevätkuivuudesta voi tulla pysyvä ongelma
Viljojen puinnit ovat jo hyvässä vauhdissa. Syysviljojen sato, erityisesti syysvehnän, on ollut hyvä. Myös ruisvehnästä ja rukiista on tullut hyviä satoja, mutta heinäkuun lopun ja elokuun alun sateet saivat aikaan tähkäidäntää ja myös sakoluvut laskivat yllättävän nopeasti. Viljanostajat reagoivat tilanteeseen nopeasti ja esimerkiksi Raisio laski rukiin sakolukuvaatimusta.
Kevätviljojen lopullinen sato on vielä arvoitus. Valtaosassa parhaita viljanviljelyalueita kevätkuivuus (ja myös kylmyys) vaivasivat kevätviljojen kasvuunlähtöä.
Tätä kirjoitettaessa ensimmäinen virallinen satoennuste ei ollut vielä tiedossa, mutta saattaa hyvin olla, että viljojen kokonaissato jää alle kolmen miljardin kilon.
Sato on riittävä kotimaan kulutukseen nähden, varsinkin kun varastotilanne on selvästi parempi kuin vuosi sitten.
Viljalajeittain tilanne on kuitenkin hyvin erilainen. Ruista tulee paljon ja se heijastuu varmasti tulevan satokauden hintoihin. Jo nyt ensi syksyn kiinteät hinnat ovat kääntyneet alaspäin. Kauran markkinatilanne vaikuttaa hyvältä, sillä kauraa viedään paljon ja Ruotsissa kaurasato jää 200–300 miljoonaa kiloa heikommaksi kuin viime vuonna.
Osa vehnistä päätyy rehuksi, joten vaikka ohrasato jäänee heikoksi, rehuviljojen hinnat pysyvät todennäköisesti aika vakaina.
Kevään kuivuus ja kylmyys on ollut puheenaiheena tänä kesänä kaikissa viljelijätapahtumissa. Eniten kärsivät kevätviljat, mutta eteläisessä Suomessa myös nurmet saivat poikkeuksellisen huonon alun.
Kevätkuivuudesta vaikuttaa tulevan pysyvä ongelma eteläisessä Suomessa. Tämä yhdistettynä koko ajan kiristyviin talvisiin kasvipeitteisyysvaatimuksiin ohjaa viljanviljelyä koko ajan syyskylvöisten suuntaan. Tämä tuo uuden ongelman eli kevään työhuippu siirtyykin syksyyn. Samaan aikaan pitäisi puida, muokata, ruiskuttaa, levittää lantaa ja kylvää. Varsinaissuomalaisilla viljelijöillä päiväpuinnit ja yökylvöt ovat jo vakiintunut toimintatapa.
päätoimittaja
Peltorahasto puhututtaa
Suomessa parisen vuotta sitten aloittanut peltoihin sijoittava rahasto puhututtaa edelleen viljelijöitä. Toisin kuin metsärahastoissa, peltojen omistus ei kuitenkaan valu ulkomaille, mutta silti rahaston toiminta herättää arvostelua.
Perinteinen suomalainen tapa ostaa peltoa on ollut oman ja pankin rahoituksen yhdistäminen, jolloin pellon omistus siirtyy heti viljelijälle ja pelto toimii mahdollisen lainan vakuutena. Rahastomallissa pellon omistus siirtyy perustettavalle yhtiölle, jossa viljelijä on mukana pienellä omistusosuudella ja vuosien aikana lunastaa itselleen suuremman osuuden yhtiöstä.
Merkittävä ero syntyy siitä, että rahastomallissa peltokauppaan tarvittava alkupääoma on huomattavasti pienempi ja aikaa osakkeiden lunastukseen 50 prosentin omistusosuuteen asti on 20 vuotta. Käytännössä peltokaupan maksuaikaa on huomattavasti pitempään kuin pankin rahoituksessa.
Rahasto korostaa, että peltokaupan hinnoittelu on ostossa mukana olevan viljelijän ja myyjän välinen asia ja rahasto vain asettaa hintahaarukan, minkä sisällä voi toimia. Tästä huolimatta moni viljelijä arvioi, että rahasto nostaa paikallisesti peltojen hintoja lähinnä sen johdosta, että ostajaehdokkaita tulee enemmän. Rahaston kautta rahoitusta saattaa saada ostaja, joka ei saisi vastaavaa rahoitusta pankilta, vaikka rahasto vakuuttaakin tarkistavansa ostajan yrittäjäominaisuudet ja tuotannon kannattavuuden.
Toinen viljelijöitä arveluttava asia on sopimuksen kesto ja ehdot. Maksut ja lunastushinnat määräytyvät vuosittain viljelyn kannattavuuden ja pellon sen hetkisen arvon mukaan, mutta kukaan ei osaa varmuudella sanoa, millainen maatalouspolitiikka ja millaiset viljelyehdot ovat esimerkiksi 15 vuoden päästä. Pankkilainassa riittää, että maksaa lyhennykset ja korot pankille. Rahastomallissa voidaan joutua kiistelemään siitä, kuinka kannattavaa viljely oikeasti olikaan ja mikä on pellon käypä hinta lunastushetkellä. Sopimuksissa on aina tulkinnanvaraa ja rajutkin muutokset politiikassa ovat mahdollisia.
Rahastomalli tuo kuitenkin markkinoille uuden tavan rahoittaa peltokauppoja ja saattaa osaltaan helpottaa tilojen laajentamista, koska maatalous on edelleen hyvin pääomavaltaista toimintaa.