Suorakylväjä pääsee vähemmällä

Kevään ensimmäinen kone, joka suorakylvötilalla pellolle viedään, ei ole tasausäes vaan kasvinsuojeluruisku. Kylvöalusta on viimeistelty jo leikkuupuimurilla, levittämällä oljet ja ruumenet mahdollisimman tasaiseksi, sanoo jo 20 vuotta suorakylvöä harjoittanut Timo Pärssinen.

Kylvöalustan tekeminen leikkuupuimurilla tarkoittaa käytännössä sitä, ettei puimurilla pysähdytä eikä silppuria kytketä pois päältä, kun puintikoneisto vielä jauhaa olkea sisuksistaan ulos. Puinnin yhteydessä siis vältetään kaikin keinoin olkikasojen jäämistä peltoon.

“Suurtehosilppuri on pakollinen suorakylvössä, jos leikkuupöytä on vähänkin leveämpi. Ja ruumenlevitin on vähintään yhtä tärkeä, se varmistaa tasaisen orastumisen.”

Yhtä aikaa pellolle

Suorakylväjien sanotaan aloittavan kevätkylvöt myöhemmin, koska muokkaamaton maa kuivaa kylvökuntoon hitaammin.

“Se on legendaa, eikä pidä paikkansa ainakaan meillä. Me lähdettiin pellolle samaan aikaan kuin maata muokkaavat naapurit, tänä keväänä huhtikuun viimeisinä päivinä”, eurajokelainen jo 20 vuotta Kiikassa viljellyt Timo Pärssinen (59) vakuuttaa.

Pellolle ei kuitenkaan pidä lähteä liian aikaisin, sillä maan rakenteesta huolehtiminen on aina mielessä. Eräs suorakylvökoneen hankkinut viljelijä soitti Pärssiselle ja kysyi neuvoa, koska koneen kanssa voi aloittaa?

“Pellolle lähdön voi tarkistaa ajamalla valekylvökierroksen pellolla vantaat maassa ja syöttölaite pois päältä. Jos renkaisiin ei jää maata kiinni ja vantaat ovat puhtaat, silloin sinne voi mennä”, Pärssinen vastasi.

Kylvöt ovat Sastamalassa jo puolivälissä seitsemäs päivä toukokuuta. Iso mies seisoo hyvänkokoisella ja -muotoisella peltolohkollaan, jossa on 20-senttinen kauransänki sekä juuri ja juuri havaittavat tuoreet ruiskutusjäljet.

Puintimies on Pärssisen mielestä hoitanut hommansa hyvin, koska pellolta löytyy vain yksi olkipesäke, joka pitää käydä potkimassa hajalle. Olkisilpun joukossa on kymmensenttisiä pätkiä, mutta keskiarvo voi hyvinkin olla lähempänä viittä senttiä.

Pärssinen kertoo jättävänsä pelloilleen pitkän sängen, koska se nopeuttaa lumen sulamista. Ohralla se voi olla 20, kauralla ja vehnällä 30 ja rukiilla jopa 40 senttimetriä. Pysty sänki ei haittaa kylvön onnistumista. Ja jopa 170 kiloon saakka painotettavat vantaat selviävät tasaisen ohuesta olkikerroksesta.

Muokkaamaton hiesusavi on niin muruista, että kengän kärjellä saa kevyesti olkisilpun peittämää maata sivuun kylvösyvyyteen saakka. Mullasta erottuu “maanmuokkauksen apulaisia”, kaksi kastematoa.

Kylvökonetta ajavaa kuskia Ossi Levoa odotellessa ehditään vielä tarkistamaan, että glyfosaatti on saanut rikkakasveissa aikaan lievää kellastumista. Juolavehnää ei pikaisen tarkastelun aikaan löydetä, ja muutenkin rikkakasveja on melko vähän näkyvillä. Yksi terhakka ja syksyllä itänyt saunakukka on edelleen terveen värinen. Kasvinsuojeluaineiden tehoja vuosikausia arvioinut Pärssinen uskoo senkin saaneen oman osansa torjunta-aineesta.

Glyfosaatti on Pärssisen kokemuksen mukaan parasta levittää varhain keväällä, kun rikkakasvit ovat kasvuun lähdössä. Eikä nykyaikaisten valmisteiden tehoa tarvitse odottaa kahta vuorokautta kauempaa. Sinä aikana tehoainetta ehtii kulkeutua juuriin riittävästi, niin ettei peltoon jää leikkaavien lautasten jäljiltä esimerkiksi kasvuunlähtökykyisiä rikkakasvien juurten palasia.

Lue koko juttu KM:stä.

Teksti ja kuva: Esa Mustonen