Suomi esimerkkinä Euroopalle eläinten hyvinvoinnissa

Uusi eläinten hyvinvointilainsäädäntö astuu voimaan Suomessa vuonna 2024. Se on yksi Euroopan edistyksellisimmistä. Suomessa on pitkäjänteisesti satsattu eläinten hyvinvointiin ja ennaltaehkäisevän työn merkitys tuotannolle on tunnistettu. Ennakointi on viisautta myös EU-tasolla tulevan uudistuksen näkökulmasta.

Vuonna 2020 Euroopan komissio julkaisi Pellolta pöytään -strategian, joka viitoittaa tietä kohti kestävämpiä elintarvikeketjua. Maatalouskomissaari Janusz Wojciechowskin asettaessa prioriteetteja kauden alussa komissaarina hän painotti vahvasti eläinten hyvinvoinnin edistämistä. Eurovaaleihin ja komission toimikauden loppuun on alle vuosi aikaa, mutta emme vieläkään ole saaneet lakiehdotusta eikä sen sisällöstä ole tihkunut tietoja.

Eläinten hyvinvointipaketin lykkääntyminen kertoo sekä asian poliittisesta monimutkaisuudesta että komission priorisoinnista: vihreän siirtymän edistäminen on ajanut kaiken muun edelle.

Nykyinen EU:n eläinten hyvinvointilainsäädäntö perustuu vuonna 1998 sovittuun direktiiviin, jonka jokainen jäsenmaa on toimeenpannut itselleen parhaalla tavalla. Sen jälkeen sitä on täydennetty lajikohtaisesti muun muassa vasikoiden ja sikojen osalta vuonna 2008. Direktiivimuotoinen lainsäädäntö on aiheuttanut monia haasteita, esimerkiksi sikojen häntien tai kanojen nokkien typistämisessä. Nämä toimet ovat kiellettyjä, mutta direktiivi jättää mahdollisuuden poikkeukselle, jota vain Suomi ja Ruotsi eivät ole ottaneet käyttöön.

On käsittämätöntä, että direktiiviä noudatetaan vain meillä ja naapurissa, eikä komissio ole valvonut asiaa tai ryhtynyt toimenpiteisiin käytännössä lainkaan. Suomessa eläinten häiriökäyttäytymistä ehkäistään satsaamalla eläimen riittävään elintilaan, virikkeisiin ja stressittömään elinympäristöön.

Koska eurooppalaisen lainsäädännön toimeenpano on varsin kirjavaa, tulevan lainsäädännön ennustetaan olevan direktiiviä tiukempi ja kaikkia jäsenmaita sitova asetus. Ennakkoon vaikuttaminen on ensiarvoisen tärkeää. Paketin odotetaan kohdistuvan neljään eri lohkoon, eli eläinten pitoon, kuljetuksiin, teurastukseen ja hyvinvointimerkintöihin.

Suomalainen vastaanotto uudistukseen on ollut positiivinen, mutta täysin ongelmaton se ei meillekään ole. Vahdittavaa on erityisesti eläinten kuljetuksissa. Ikävät Etelä- ja Itä-Euroopassa sattuneet onnettomuudet ovat lisänneet painetta satsata kuljetusolosuhteisiin. Parlamentissa onkin väläytelty kuljetusaikojen rajauksia maksimissaan kuuteen tuntiin ja lämpötilaa 10 astetta matalammaksi kuin ulkolämpötila. Pitkien välimatkojen maana Suomen, jossa on hyvin keskittynyt teurastamoverkosto sekä neljä erittäin vaihtelevaa vuodenaikaa, on pidettävä puoliaan.

Kuljetusajan rajoittaminen kuuteen tuntiin tarkoittaisi eläimille tarpeetonta lastaamista ja purkamista. Se lisäisi entisestään stressiä ja loukkaantumisen riskiä, unohtamatta tautipainetta. Maksimikuljetusajan sijaan on satsattava kuljetusolosuhteisiin: kuljetuskalusto on oltava turvallinen, lajikohtaisesti sopiva ja kuljettajalla tarvittava ammattitaito käsitellä eläimiä. Kuljetuslämpötilan suhteen Eurooppaa ei voi laittaa samaan muottiin. Tässäkin asiassa panostaminen laatuun, eli sisätilan hyvään ilmanvaihtoon, on avainasemassa. Esimerkiksi sisätilan lämpötilan raja-arvot voidaan määrittää huomioimaan jäsenmaiden erilaiset olosuhteet.

Eläintenpidosta puhuttaessa kärkeen nousee tuotanto-olosuhteet. Esimerkiksi kuivikkeiden osalta on pidettävä huoli, että antiseptinen kuiviketurve on jatkossakin realistinen vaihtoehto.

Olemme eläinten hyvinvoinnissa eurooppalaista keskiarvoa edellä. Kun uudistuksen aika tulee ja parlamentti ja jäsenmaiden neuvosto aloittavat neuvottelut EU-pöydissä, voimme kerrankin olla neliraajajarrutuksen sijaan aktiivisia uudistuksen puolustajia, samalla omasta kansallisesta edusta huolehtien. Sen edellytyksenä on, että komission esitys on tasapainoinen ja huomioi kaikki kestävyyden pilarit: sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristöllisen.

Tasapuolinen toimintaympäristö ja yhteiset standardit unionin alueella parantaisivat myös suomalaisten tuottajien asemaa yhteisillä sisämarkkinoilla. Hyvästä laadusta ja eettisistä tuotantotavoista sekä niihin tehdyistä investoinneista pitäisi tuottajaa palkita paremmalla markkinahinnalla. Tällä hetkellä tuottajamme eivät saa lisäarvoa laatuun satsaamisesta.

Toimintaympäristön muutos pitää tehdä hallitusti ja huolehdittava riittävästä siirtymäajasta, jotta viljelijät ehtivät sopeutua muutoksiin eikä kustannuspaineissa olevia tiloja rasiteta ylimääräisillä investointivaatimuksilla. Pärjäämme kilpailussa, jos saamme pelata samoilla säännöillä.

Suomalaisten tuottajien kiinnostus ja satsaus eläinten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin heijastelee vahvasti sitä, miksi olemme kirkkaasti Euroopan kärjessä siinä, kuinka vähän antibiootteja meillä käytetään eläinten kasvatuksessa. Voimme siis ylpeydellä kertoa, että eläinten hyvinvointi ja ennaltaehkäisevät toimet eivät ole pois tuotannosta, vaan tukevat sitä. Suomalaisesta vastuullisesta tuotannosta saa ja täytyy pitää meteliä, sillä olemme esimerkkinä koko muulle Euroopalle. ◻