Suomen suurimmat tilat 2021: Onko huoltovarmuus peruste tilamäärälle?

Maatalouden rakennekehitys etenee kiihtyvällä vauhdilla. Vuonna 2021 maataloustukea viljellyn peltopinta-alan perusteella haki noin 46 500 tilaa. Viime kesän huono sato, lannoitteiden ja muiden tuotantopanosten jyrkkä hinnannousu ja sota Ukrainassa on kuitenkin nostattanut keskustelun elintarvikkeiden huoltovarmuudesta Suomessa. Yksi maatalouspolitiikan vaikeista kysymyksistä onkin tilojen lukumäärän vaikutus huoltovarmuuteen. Tarvitaanko paljon pieniä tiloja vai vähän isoja tiloja? Nykyinen Suomen huoltovarmuus perustuu pieniin yksiköihin, vaikka isojen tilojen osuus kokonaistuotannosta kasvaa koko ajan.

Suomen suurimman maatilan kärkipaikkaa on pitänyt jo pitkään Karkkilassa asuva ja pääosin läntisellä Uudellamaalla viljelevä Niko Ahlqvist. Hänellä (ja hänen yhtiöllään) oli vuonna 2021 viljelyssä yhteensä 1 552 hehtaaria peltoa. Kaulaa seuraavaan tilaan on yli 500 hehtaaria.

Tässä jutussa hehtaaritiedot on pyöristetty lähimpään hehtaariin, mutta taulukosta löytyy tarkka pinta-ala.

Suurin osa Ahlqvistin pelloista, 1 494 hehtaaria oli luomussa ja loput tavanomaisessa viljelyssä erillisen yhtiön nimiin. Hän on edelleen ainoa viljelijä, jolla on suoraan omassa viljelyssä yli 1 000 hehtaaria.

Seuraavina listalla on kaksi osakeyhtiömuotoista maatilaa. Iskola Oy:n lypsykarjatila Sonkajärveltä viljelee 992 hehtaaria ja kauhavalainen HH Jalasto Oy 901 hehtaaria.

Virallisesti Luonnonvarakeskus on listan kolmantena 948 hehtaarilla, mutta KM:n vertailussa sitä ei oteta mukaan normaaleihin maatiloihin.

Viime vuonna 200 suurimman maatilan joukkoon pääsi 361 hehtaarilla, kun vuonna 2007 listalle pääsi 218 hehtaarilla, 2009 237 hehtaarilla, 2011 248 hehtaarilla, 2013 277 hehtaarilla, 2015 304 hehtaarilla, 2017 321 hehtaarilla ja 2019 335 hehtaarilla. Tuhannen suurimman tilan joukkoon pääsi viime vuonna 221 hehtaarilla.

Keskiarvo ja mediaani kertovat eri tarinaa

Tukea hakeneiden maatilojen keskipeltopinta-ala eli koko peltopinta-ala jaettuna tilojen lukumäärällä oli 50,02 hehtaaria, mutta tukea hakeneiden tilojen mediaani (eli koko joukon keskimmäisen tilan) oli 29,37 ha.

Tämä kertoo paljon Suomen tilarakenteesta eli pieniä maatiloja on edelleen paljon. Alle 10 peltohehtaarin maatiloja oli tukea hakeneissa lähes 8 700 ja 10–20 peltohehtaarin tiloja oli lähes 9 000. Yli 100 peltohehtaarin tiloja on noin 6 250 ja yli 200 peltohehtaarin tiloja vain 1 345 kappaletta.

Kattava listaus Suomen kaikista yli 50 hehtaarin maatiloista löytyy KM:n verkkosivuilta kestotilaajille tarkoitetusta palvelusta. Digilehdestä KM 5/22 löytyy listauksena 1000 suurinta tilaa.

Isoimpien tilojen keskiala kasvaa vauhdilla

Jos 200 suurimman maatilan listalta poistetaan Luonnonvarakeskus, on 200 suurimman tilan keskimääräinen pinta-ala 483 hehtaaria eli kasvua kahden vuoden takaiseen lukemaan on peräti 50 hehtaaria.

Vuonna 2017 vastaava keskipinta-ala oli lähes 418, 2015 407 hehtaaria, 2013 373 hehtaaria, 2011 338 hehtaaria, 2009 313 ja vuonna 2007 291 hehtaaria. Isoimpien maatilojen kasvuvauhti tuntuu kiihtyvän, sillä 2019–2021 välillä toteutunut kasvu on suurin koko tarkastelujaksona.

Vuokramaan osuus kasvaa

Vuonna 2021 200 suurimman tilan peltoalasta keskimäärin 275 hehtaaria on vuokramaata eli vuokramaaprosentti on lähes 57 prosenttia.

Totuus on kuitenkin todellisuudessa hieman toinen, sillä erilaisten yhtiöjärjestelyjen seurauksena osa pelloista listataan vuokratuiksi, vaikka todellisuudessa merkittävä osa tai jopa kaikki pellot voivat olla yhtiön osakkaiden omistuksessa. Kaikesta viljellystä pellosta 869 000 hehtaaria eli 37,7 prosenttia on vuokrattua.

Tilastoja sekoittaa myös se, että yksittäiset viljelijät saattavat olla mukana myös erilaisissa maataloutta harjoittavissa osakeyhtiöissä, avoimissa yhtiöissä, maatalousyhtymissä tai perikunnissa, joten yksittäisten viljelijöiden kohdalla ilmoitettu hehtaarimäärä ei välttämättä kerro täyttä totuutta viljelyalasta. Osa viljelijöistä myös viljelee toisten omistamia peltoja, mutta omistaja hakee tuet. Tämä ala näkyy tuen hakijan alana, ei varsinaisen viljelytyön tekijän alana.

Luomussa lähes 350 000 hehtaaria

Luomutuotannon suosio on kasvanut tasaisesti ja viime vuonna luomussa oli 346 000 hehtaaria. Luomumaatiloja oli viime vuoden tukihaussa noin 4 600.

Suurissa tiloissa luomun osuus on kuitenkin merkittävä. 200 suurimmasta maatilasta 64 on luomussa eli 32 prosenttia, kun koko tilamäärässä luomutilojen osuus on noin 10 prosenttia. Luomutilojen prosenttiosuudeksi ilmoitetaan usein yli 13 prosenttia, mutta tässä Ruokavirastolta saadussa aineistossa osuus jää 10 prosenttiin.

Entäs sitten Ruotsi?

Suomessa usein toistellaan vanhaa totuutta, että Ruotsin maatalous on paljon tehokkaampaa ja isompaa. Suomen pienen tilakoon historiallisena taustana pidetään torpparien vapautusta ja tilojen lohkomista karjalaisille 2. maailmansodan jälkeen, jotka molemmat pienensivät aikoinaan keskimääräistä tilakokoa ja lisäsivät tilamäärää.

Ruotsalainen totuus on kuitenkin varsin lähellä Suomea ja osittain jopa vielä pientilavaltaisempi.

Vuonna 2020 Ruotsissa oli viljeltyä peltoalaa noin 2,55 miljoonaa hehtaaria eli vain noin 10 prosenttia enemmän kuin Suomessa. Maatiloja Ruotsissa oli 58 800, joten maatilojen keskipinta-ala oli 43 hehtaaria. Ruotsin maatiloista 36 150:llä oli kuitenkin viljelyssä alle 20 hehtaaria eli 61,5 prosentilla maatiloista on alle 20 peltohehtaaria, kun meillä vastaava osuus on 37,8 prosenttia eli se siitä Suomen pientilavaltaisuudesta.

Ruotsalaisen maatalouden tehokkuus näkyy kuitenkin isojen tilojen osuudessa. Ruotsissa yli 100 peltohehtaarin tilat viljelevät 60 prosenttia koko viljelyalasta, kun meillä vastaava osuus on 41 prosenttia. Ruotsissa yli 100 peltohehtaarin tiloja on 6 700 kpl ja näiden tilojen keskipeltoala on 228 hehtaaria. Suomessa yli 100 peltohehtaarin tiloja on 6 250 ja keskipinta-ala 153 hehtaaria. Ruotsin peltopinta-alasta merkittävä osuus sijaitsee Etelä-Ruotsissa eli Hankoniemen eteläpuolella.

Huoltovarmuus ja tilamäärä?

Suomessa ja myös koko EU:ssa maatalouspolitiikkaa on tehty osin maaseutupolitiikkana. Maaseudun pysyminen asuttuna pienten maatilojen avulla on ollut selkeä tavoite.

Suomessa tätä ovat tukeneet myös huoltovarmuus- ja jopa puolustuspoliittiset tavoitteet. Kun maatiloja ja niiden myötä polttoaineita, viljaa, lihaa, maatalouskoneita ja osaavia ihmisiä löytyy joka niemestä, notkosta ja saarelmasta, on huoltovarmuutta lähes automaattisesti hajautettu niin sääriskiä kuin mahdollista laajempaa kriisiä vastaan.

Poliitikkojen on pian ratkaistava, miten kuljetetaan rinnakkain huoltovarmuutta ja samaan aikaan maatilojen kehittymistä. Montako maatilaa ja montako maatalouden harjoittamista osaavaa ihmistä Suomi tarvitsee huoltovarmuuden säilyttämiseksi ja ennen kaikkea mistä saadaan maatalouden ja sen tuotantopanosten vaatima energia? ◻