Sota Ukrainassa muuttaa pysyvästi maataloustuotantoa

Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja siitä aiheutuneet voimakkaat muutokset maataloustuotteiden ja maatalouden tuotantopanosten markkinoilla tuovat pysyvän muutoksen maataloustuotantoon erityisesti läntisissä maissa.

Voimakkaasti fossiiliseen energiaan nojaavan maatalouden on nyt pakko muuttua suuntaan, jossa maatilat tuottavat merkittävän osan käyttämästään energiasta itse ja hyödyntävät enemmän kierrätysravinteita.

Muutos ei ole helppo, nopea eikä varsinkaan halpa. Kaikki kietoutuu energian ympärille.

Suomen on otettava käyttöön kaikki keinot, jolla vähennetään riippuvuutta fossiilisista energianlähteistä. Lyhyellä tähtäimellä ydinvoima ja vesivoima muodostavat sähköntuotannon perustan, mutta niiden rinnalle tarvitaan lisää bio-, tuuli- ja aurinkoenergiaa sekä energiaa säästävää lämpöpumpputekniikkaa. Turve palannee ainakin hetkellisesti mukaan energian lähteeksi.

Uudet teknologiat (pienydinvoimalat, vedyn käyttö energian lähteenä jne.) voivat jatkossa muuttaa tilannetta, mutta seuraavat vuodet ovat kriittisiä maatalouden kannalta.

Maatilat ovat jo nyt energia-asioissa edelläkävijöitä. Bioenergian osuus lämmöntuotannossa on jo suuri ja yhä useamman maatilan katolla on aurinkokennoja. Biokaasun tuotannossa on iso potentiaali. Biokaasu ja biopohjaiset synteettiset polttonesteet soveltuvat myös maatalouskoneiden ja raskaan liikenteen polttoaineeksi.

Ravinteiden kierrätys vaatii suuria investointeja niin viemärijärjestelmiin kuin puhdistus- ja tuotteistuslaitoksiin. Fosforin ja kalin osalta kierrätys on ratkaisevaa. Typpilannoitus onnistuu kyllä muilla keinoilla (typensitojakasvit ja typen/ammoniakin valmistus sähköllä), mutta toki silloin typpilannoituksen hinta nousee merkittävästi.

Suuri kysymys on se, mitä tässä muutoksessa tapahtuu maatalouden tehokkuudelle. Jos uudenlaiset hintasuhteet ja ravinteiden saatavuus vähentävät ravinteiden käyttöä, on seurauksena hehtaarisatojen alamäki, mikä sotii kaikkia ympäristötavoitteita vastaan. Läntisissä maissa kotieläintuotteiden kulutus lienee saavuttanut jo lakipisteensä, mutta vaikka me vähentäisimme eläintuotteiden kulutusta, globaalisti kulutus jatkaa kasvuaan. Monien haikailema siirtyminen puhtaasti kasviperäiseen ravintoon ei ole käytännössä toteuttamiskelpoinen ratkaisu maailman ruokahuollosta puhuttaessa.

Yksi muutoksessa on varmaa, ruoka ei enää halpene. Ruuantuotannon jatkumisen kannalta olennaista on se, että ruuan hinnasta aiempaa suurempi osuus päättyy alkutuottajille.

Tällä hetkellä taloudelliset kannusteet kasvinviljelyn ja kotieläintuotannon jatkamiselle ovat erittäin heikot ja jos tuotanto keskeytetään edes hetkeksi, sitä ei polkaista nopeasti uudelleen pystyyn.

Politiikan keinot on jo pitkälti katsottu, nyt on elintarvikemarkkinoiden otettava vastuu maataloustuotannon jatkumisesta.

On myös todennäköistä, että EU kääntää maatalouspolitiikan kurssia huoltovarmuuden suuntaan, ainakin väliaikaisesti.

Pentti Törmä
päätoimittaja

Valtionyhtiöiden outo rooli

Tätä kirjoitettaessa (10.3.) kaksi valtionyhtiötä eli VR-Yhtymä Oy (ent. Valtion rautatiet) ja Suomen Viljava Oy (ent. Valtion viljavarastot) jatkavat venäläisen viljan vientiä Suomen kautta maailmanmarkkinoille.

Viljava perustelee transitotoimintaa sillä, että venäläisen vehnän merkitys maailman ruokahuollossa on niin suuri, että vilja on pakko saada markkinoille ja kun normaali Mustanmeren reitti on sodan takia suljettuna, kulkeutuu vilja joka tapauksessa jotain reittiä maailmalle.

Maailman viljamarkkinatilanne on tiukka, mutta tässä tilanteessa venäläisen viljan vientiä on vaikea perustella edes humanitäärisillä syillä.

Yksityiset yritykset ovat jo mittavassa määrin vetäytyneet pois Venäjän markkinoilta ja keskeyttäneet liiketoiminnan Venäjän suuntaan. Näistä päätöksistä yhtiöille muodostuu valtavat tappiot, mutta yhtiöt ovat katsoneet sen tässä tilanteessa ainoaksi vaihtoehdoksi.

Valtionyhtiöiltä voisi odottaa vähintään samaa vastuullisuutta.