Soijan viljely on tulevaisuutta myös Suomessa
Soija on vehnän, riisin ja maissin jälkeen maailman neljänneksi viljellyin kasvi. Sitä tuotetaan vuosittain noin 350 miljoonaa tonnia, josta suurin osa on peräisin Brasiliasta, Yhdysvalloista ja Argentiinasta. Eniten soijaa ostetaan vuosittain Kiinaan (noin 90 miljoonaa tonnia) ja Eurooppaan (noin 15 miljoonaa tonnia).
Suomessa soijapavun viljelyä on harjoitettu noin kymmenisen vuotta, lähinnä kokeilumielessä. Kiinnostus soijapapua kohtaan on kuitenkin kasvussa.
Ruokaviraston maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmän mukaan vuonna 2017 sitä viljeltiin vain 2,5 hehtaarilla, mutta viime vuonna kokonaispinta-ala oli jo 14 hehtaaria. Viljelijöitä oli kymmenkunta.
Suomessa soijapavun viljelyä rajoittavat eniten sen pitkän kasvukauden ja pitkän yön vaatimukset. Sopivien lajikkeiden ja ilmaston lämpenemisen ansiosta muutaman kymmenen vuoden kuluttua soijapavun viljely voi kuitenkin olla jo täysin toisella tasolla. Ravinnerikkaana ja hyvänä valkuaislähteenä soija on mielenkiintoinen tulevaisuuden viljelykasvi rehukäytön lisäksi myös lautaselle korvaamaan lihaa.
Pitkä päivä ja lämpötila rajoittavat
Luonnonvarakeskus on tutkinut soijan viljelyä Suomessa jo viitisen vuotta, muun muassa osana ScenoProt-hanketta. Soijan viljelynäytteitä on haettu sekä viljelijöiden pelloilta että Luonnonvarakeskuksen, Luken, omilta koeruuduilta.
”Suurin haaste on pitkän kasvukauden ja lyhyen päivän vaatimukset. Ruotsista ja Virosta saadut lajikkeet ovat sopeutuneet pitkään päivään eli ovat ns. päiväneutraaleja”, kertoo Luken erikoistutkija Marjo Keskitalo. Soijalajikkeet jaetaan tyypillisesti 13 luokkaan (000-X) viljelyalueensa perusteella. Ruotsalainen Fiskeby ja virolainen Laulema edustavat luokitusta 000 eli ovat aikaisimpia ja sietävät viileää ilmanalaa parhaiten.
”Viljelijöillä on ollut Suomessa soijaa muutamien hehtaarien alalla. Sadot ovat olleet keskimäärin 500–1 000 kiloa hehtaarilta.”
Pitkän kasvukauden vuoksi parhaat edellytykset onnistua soijan kanssa ovat tällä hetkellä Etelä-Suomen rannikkoalueilla.
”Jos haluaa ottaa riskin, soijaa voi kokeilla. Aina siitä ei välttämättä saa satoa.”
Lämpötilan nousua tarvitaan vielä
Huippukuumana vuotena 2018 soija menestyi Suomessa hyvin, toisin kuin suosiotaan viime vuosina kasvattanut härkäpapu, mikä kärsi kuivuudesta ainakin savisilla maalajeilla. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa nämä kaksi olivatkin tasavertaisia sadontuottajia vuonna 2018.
”Jos meille tulee jatkossa kuumia kesiä, on tärkeää, että tarjolla on valkuaiskasvivaihtoehtoja erilaisiin olosuhteisiin.”
Keskitalo muistuttaa, että uusien kasvilajien kanssa onnistuminen vaatii aina pitkäjänteistä työtä. Jokaisesta kasvukaudesta opitaan aina jotain uutta seuraavaa vuotta varten.
”Sama tilanne oli silloinkin, kun maissi tuli Suomeen. Sitä kokeiltiin ensimmäisiä kertoja jo 1940-luvulla, mutta viljely ei onnistunut ollenkaan. Vähitellen on saatu uusia lajikkeita ja onnistuminen on parantunut. Myös ilmasto on lämmennyt suotuisammaksi.”
Keskitalo uskoo 50 vuoden päästä soijaa olevan viljelyssä hyvinkin paljon. Ilmastonmuutos voi tässä tapauksessa olla hyvä mahdollisuus, ei uhka.
”Jo kymmenen vuoden kulutta tilanne voi olla hyvin erilainen, jos lämpötilan nousua ei saada kuriin. Eikä se todennäköisesti hetkessä tapahdu. Ilmastonmuutos on kuitenkin arvaamaton, eikä vielä tiedetä, miten lämpötilan nousu kohtelee meitä. Ääriolosuhteita voi olla tulossa myös kylmyyden puolelta.”
Luke on selvittänyt ScenoProt-hankkeen puitteissa soijan viljelyä myös muovihuoneolosuhteissa, jossa kasvit kylvettiin suoraan maahan. Näyttäisi siltä, että vuorokauden keskilämpötilan nousu kahdella asteella tuplaisi satopotentiaalin. Tutkimuksessa haarukoitiin, millaisia satoja soija voisi tulevaisuudessa tuottaa.
”Jo pienikin lämpötilan nousu tekee hyvää. Toki kasvihuoneolosuhteissa on muitakin muuttujia, esimerkiksi kosteus oli normaaleihin kasvuolosuhteisiin nähden korkeampi.”
Paljon potentiaalia ja rajoituksia
Keskitalo näkee soijassa haasteista huolimatta paljon potentiaalia.
”En ajattele soijaa nyt eläinten rehuna, vaan nimenomaan kasvivalkuaisen lähteenä ihmisille. Tässä olisi loistava mahdollisuus esimerkiksi jollekin tilalle lähteä itse jatkojalostamaan soijasta valmiita kuluttajatuotteita.”
Maailmalla tällä hetkellä viljelyssä olevista soijalajikkeista noin 75 prosenttia on muuntogeenisiä lajikkeita, jotka kestävät glyfosaattia.
”Suomalaisella soijalla voisimme korvata soijan tuontia ja turvata sen, että kuluttajat saavat muuntogeenitöntä soijaa, jos sitä haluavat.”
Jonkin verran soijan viljelyinnokkuutta voi vielä hillitä viljelyteknisten asioiden lisäksi tukipolitiikka. Soijan voi ilmoittaa omana kasvina ja saada sille luonnonhaittakorvauksen, ympäristökorvauksen ja myös lohkokohtaisen korvauksen, jos on tehnyt tukiin edellyttävän toimenpiteen kuten lannan levityksen. Sen sijaan EU:n tuotantosidonnaista peltokasvipalkkiota ei tällä hetkellä soijalle makseta, toisin kuin valkuaiskasveista esimerkiksi härkäpavulle ja makea lupiinille.
Suomessa ei myöskään ole yhtään kasvinsuojeluainetta rekisteröitynä soijalle, mikä on ongelmallista etenkin rikkakasvitorjunnan näkökulmasta.
Lue koko juttu KM:stä.
Teksti: Katri Ala-Kleemola
Kuva: Heikki Tuominen