Rehujen valkuaisomavaraisuus kasvuun
Suomessa haetaan ratkaisuja rehuteollisuuden alhaisen valkuaisomavaraisuuden kohentamiseksi ja tuontisoijan osuuden alentamiseksi. Suomen valkuaistäydennysrehujen proteiiniomavaraisuus on vain 15 prosenttia. Erilaisten hankkeiden ja tutkimusprojektien tavoitteena on tehostaa olemassa olevien raaka-aineiden ja sivutuotteiden käyttöä, ja samalla parantaa maatilojen kannattavuutta.
Tällä hetkellä käynnissä on projekteja ja tutkimuksia, joissa etsitään kokonaan uusia ratkaisuja ja tekniikoita valkuaisomavaraisuuden parantamiseksi.
Ratkaisuja proteiinitilanteeseen saattaa löytyä muun muassa INNOFEED-projektista sekä DES-liuottimiin ja perunaproteiinin rikastamiseen liittyvissä tutkimuksissa.
Nurmisadon laajempi hyödyntäminen
Suurin osa Suomen nurmisadosta korjataan säilörehuna ja käytetään nautakarjan ruokinnassa.
Innofeed-projektin tavoitteena on parantaa Suomen valkuaisomavaraisuutta ja maatilojen kannattavuutta teknologialla, jossa säilörehusta valmistetaan korkeamman lisäarvon rehutuotteita.
Luonnonvarakeskus (Luke) ja VTT kehittävät kolmevuotisessa projektissaan menetelmiä, joilla säilörehusta voitaisiin valmistaa rehuja sioille ja siipikarjalle. Projektin aikana nurmesta on tarkoitus tuottaa erilaisia rehuiksi sopivia valmisteita kuten valkuais- ja sokeripitoista ”rehumehua” sekä yksisoluproteiinia.
Säilörehun muodossa nurmibiomassa on käytettävissä ja jalostettavissa ympäri vuoden. Nurmikasvustosta tehty säilörehu sisältää pääasiassa kuitua, mutta myös valkuaista ja sokereita. Säilörehun selluloosa pilkotaan sokereiksi, joista valmistetaan pekilosienen avulla rehuvalkuaista.
Rehumehuvalmisteiden ruokinnallista arvoa ja säilyvyyttä parannetaan maitohappobakteerien avulla. Kuitupitoiselle sivuvirralle haetaan käyttömahdollisuuksia esimerkiksi biokaasun tuotannosta, joka mahdollistaa energiatuotannon ja ravinteiden palauttamisen pellolle.
”Yksinkertaisimmillaan rehumehua voidaan tuottaa sioille puristamalla maatilamittakaavassa säilörehusta valkuais-, sokeri- ja kivennäispitoinen neste ja lisäämällä se liemirehun joukkoon”, kertoo professori Marketta Rinne Luken Vihreän teknologian yksiköstä.
”Monimutkaisimmillaan kyseessä voi olla pitkälle kehittynyt teollinen nurmibiojalostamo, jossa raaka-aineena käytettävä säilörehu fraktioidaan erilaisiin komponentteihin ja mikrobivalkuaista voidaan tuottaa nurmen kuidun hydrolysoinnista peräisin olevilla sokereilla esimerkiksi pekilosientä hyödyntäen”, Rinne kertoo.
Projektissa kehitetään mallit sekä tilakohtaiselle että keskitetylle uusia rehutuotteita valmistavalle biojalostamolle. Myös kannattavuus arvioidaan, sillä tavoitteena on kehittää tuotantomenetelmiä, jotka eivät edellytä kalliita investointeja maatiloilla. Lisäksi selvitetään teknologian kaupallistamista ja vientiä kansainvälisille markkinoille.
Lue koko juttu KM:stä.
Teksti: Anne Nieminen
Kuva: Esa Mustonen