Viljan toksiiniongelmat ovat lisääntyneet. Sää vaikuttaa toksiinien muodostukseen eniten, mutta viljelykierrolla, lajikevalinnalla, oikealla viljelytekniikalla, puhtaalla siemenellä ja ripeällä viljankuivauksella voi vähentää riskiä.

DON-toksiinit aiheuttivat monille tiloille suuria menetyksiä viime syksynä. Ruokaviraston aineistosta selviää, että DON-pitoisuuksien osalta oli pitkään rauhallisempaa, mutta viime vuonna ongelma lisääntyi monilla alueilla. Se lisää punahomeen riskiä myös tänä vuonna.

Viljan hometoksiinien esiintyminen ja torjunta -illassa Huittisissa helmikuun lopulla kuultiin puheenvuoroja hometoksiinien ennaltaehkäisemisestä ja käyttäytymisestä. Illan toteuttivat MTK-Satakunta yhteistyössä Viljo Talolan säätiön, Maaseudun Sivistysliiton, Raisio Oyj:n sekä Boreal Kasvinjalostus Oy:n kanssa.

”Punahome on tähkään iskevä tauti, joka heikentää jyvän ominaisuuksia sekä laatua. Sen aiheuttaa eri Fusarium-sienilajit, jotka aiheuttavat myös tyvitauteja. Vilja on sille altis kukinnan alusta alkaen”, kertoi erikoistutkija Marja Jalli Luonnonvarakeskukselta.

Pahin alttius on kukinnan aikaan. Oireet vaihtelevat eri viljalajeissa.

”Kevätvehnässä jyvä vaalenee ja siihen muodostuu punaisuutta. Kaurassa oireita on vaikea erottaa tuleentumisesta. Ohraan tulee ruskistumista, jota voivat tehdä myös lehtitaudit.”

Fusarium-sienilajeja on kymmeniä erilaisia. Kaikki eivät tuota toksiineja tai aiheuta punahometta.

Sienilajit ovat muuttuneet vuosien aikana ja siitä syystä myös toksiiniongelmat ovat kasvaneet. Suomeen levinnyt Fusarium graminearum -niminen laji aiheuttaa tällä hetkellä suurta harmia.

”Osa sienistä tuottaa homemyrkkyjä pystyäkseen tunkeutumaan kasvin sisälle ja saamaan siitä energiaa. Homesienet eivät itsessään ole myrkyllisiä, mutta ihmisillä ja eläimillä mykotoksiinit aiheuttavat sairauksia kuten oksentamista, hermostosairauksia ja lisääntymisongelmia”, Jalli kertoi.

Viljelytekniikalla on merkitystä

Lämpötilalla, kosteudella sekä maassa olevilla mikrobeilla on merkitystä sienen leviämiseen. Kuiva alkukesä aiheuttaa enemmän T2- ja HT2-toksiineja, kun taas kostea alkukesä DON-toksiineja.

Sääolot ohjaavat paljon, mutta myös viljelytekniikalla on merkitystä. Sienten määrää kasvustossa pitäisi pyrkiä vähentämään ja ennaltaehkäisy on tähän paras keino.

”Kasvinsuojeluvalmisteilla pystytään vaikuttamaan sieneen, ei toksiiniin, mutta teho on vain noin puolet verrattuna muun muassa ruostesienen torjuntaan. Ajankohdan kanssa pitää olla tarkkana. Torjunnassa kukinnan pitää olla alkanut, mutta se ei saa olla valmis”, Jalli ohjeisti.

Sieni tuottaa toksiinia, kun se aloittaa ruokailuprosessin kasvissa. Jos sieni häiriintyy, se lähtee puolustamaan hyvinvointiaan aggressiivisesti.

”Ympäristön pitäisi olla mahdollisimman tasainen, jotta sieni pysyy tyytyväisenä. Häiriötä voivat aiheuttaa ääriolosuhteet kuten suuret lämpötilavaihtelut tai kuivuus. Maan alhainen pH-arvo vaikuttaa myös toksiinien lisääntymiseen.”

Lakovilja on merkittävä riskitekijä. Se antaa hyvät olosuhteet sienten kasvulle ilmanvaihdon puuttuessa. Myös aluskasveilla saattaa olla vaikutusta.

”Tiheä kasvusto lisää kosteutta ja lakoriskiä, mikä tarjoaa otolliset olosuhteet sienelle. Kannattaa suosia hyvin hengittävää kasvustoa. Lisäksi mahdollisimman nopea ja oikea-aikainen sadonkorjuu ja kuivaus puintien jälkeen on tärkeää.”

Muokkaustoimilla voidaan vaikuttaa tilanteeseen, eikä ylimääräisiä toimenpiteitä kannata tehdä.

Koelohkoilla sienet talvehtivat paremmin kaurassa kuin ohrassa. Suorakylvetyssä maassa maanpinnan mikrobiston määrä voi olla runsaampaa, mikä voi heikentää taudinaiheuttajien kilpailukykyä.

Otollisten olosuhteiden lisäksi tarvitaan oikeanlainen isäntäkasvi sekä taudinaiheuttaja. Oikeanlainen viljelykierto on erittäin tärkeä.

”Viljojen lisäksi ainakin maissi on altis. Syysviljoissa on usein vähemmän tartuntaa, koska kasvurytmi on säiden puolesta monesti epäsuotuisa. Palko- tai öljykasveissa toksiineja aiheuttavat Fusarium-sienet ovat harvinaisempia, jolloin ne ovat hyviä välikasveja”, Jalli kertoi.

Tilaisuudessa puheenvuoron pitänyt Jussi Knaapi kertoi kokeesta, jossa kauran alle kylvettiin porrastaen syysrypsiä ja riviväli pidettiin ilmavana. Lopputuloksena koetilan runsasmultaisilla mailla vehnä oli ongelmallinen isojen DON-pitoisuuksien vuoksi, mutta kaura oli puhdasta. Vielä ei tiedetä, vaikuttiko tulokseen suuri riviväli vai pohjalla oleva öljykasvi.

Taudinaiheuttajat ovat yleisiä pelloissa tai niitä voi levitä naapuripelloilta. Kaikki ei ole ainoastaan viljelijän omissa käsissä.

Siemen- ja kasvijätetartunta ovat myös mahdollisia, mutta niihin voidaan vaikuttaa.

”Heikosti itävän siemenen syynä voi olla voimakas toksiinipitoisuus. Ensioireina siemenestä tulleessa tartunnassa varren tyveen tulee tummuutta, josta se pystyy leviämään ylös asti. Kannattaa käyttää elinvoimaisia ja terveitä siemeniä sekä lajikkeita”, Jalli neuvoi.

Kasvijätteiden hyvä maatuminen on tärkeää, jotta mikrobit saavat ruokaa ja homeet eivät saa kasvualustaa. Monipuolinen mikrobisto voi vähentää tautia myös, koska sienten ja bakteerien välillä on enemmän kilpailua eikä yksi laji pääse valloilleen.

Uusien lajikkeiden jalostaminen

”Jalostus perustuu periytyvyyteen. Ympäristö vaikuttaa toisiin asioihin paljon enemmän kuin toisiin ja sellaisiin on haastavampi päästä vaikuttamaan. DON-toksiini on yksi sellainen asia, jossa ympäristön vaikutus on merkittävä”, kertoi kasvinjalostaja Hanna Haikka Borealilta.

Boreal tekee vuosittain yhteistyötutkimuksia Luonnonvarakeskuksen kanssa ja alttiimpia lajikkeita karsitaan pois.

Jalostuksessa edetään tasaisen varmasti, mutta hitaasti. Lajikkeista voidaan erottaa todella alttiita ja niitä, joissa punahomeen riski on selvästi pienempi sekä kaikkea siltä väliltä.

”Mitä korkeammalla röyhy on maasta, sen kestävämpi lajike on, jos tartunta tulee maasta. Kuoripitoisuus on yksi tekijä. Suojaisa kuori edesauttaa mahdollista tartuntaa. Tutkinta on vielä kesken, että läpäiseekö tartunta ohuen kuoren puolestaan nopeammin”, hän kertoi.

Haikka neuvoi valitsemaan punahometta vastaan keskiarvoista kuorenpaksuutta sekä lujaa kortta lakoamisen estämiseksi.

Laadun merkitys ostajan näkökulmasta

Raisio Oyj:n hankintapäällikkö Minna Oravuo tarkasteli asiaa elintarviketeollisuuden näkökulmasta. Elintarvikkeiden käytön turvallisuus on ykkösasia.

”Tuotteiden pitää olla turvallisia, kun ne lähtevät kuluttajille ja vielä silloinkin, kun ne ovat kuluttajan kaapissa. Tuotteiden takaisin vetäminen tulisi hyvin kalliiksi taloudellisesti sekä maineen kannalta. Laboratoriossa tehtävä työ on tarkasti valvottua myös toksiinirajojen osalta. Jos ollaan lähellä vastaanottorajaa, tuotteen turvallisuudesta ei välttämättä voida varmistua”, hän kertoi.

Tuotannolla ja lopputuotteilla on tietyt vaatimukset tuotteiden ja raaka-aineiden suhteen.

”Laatu koostuu monista asioista ja jotkin vaatimukset voivat vaihdella vuosien välillä esimerkiksi asiakaskunnan, markkinoiden, tuotteiden ja satokausien muuttuessa, mutta turvallisuudesta ei koskaan tingitä. Euroopan unioni on määritellyt rajat. Jos DON-toksiineja syö tietyn rajan yli, ne ovat terveydelle haitallisia.”

Peruslaatua ei ole myllyllä muutettu. Heikommalla laadulla voidaan joissain tilanteissa tasata tiettyä erää esimerkiksi jauhoissa.

Oravuo kertoi, että leipomoiden kanssa ei ole neuvotteluvaraa tuotemäärittelyissä ja esimerkiksi liian pienet jyvät lajittuvat pois.

Kevätvehnällä ja kauralla haasteita

Viime vuonna syysvehnälaatu oli Oravuon mukaan poikkeuksellisen hyvää. Valkuaispitoisuus oli selvästi normaalia korkeampi, yli 13 prosenttia. DON- tai torajyväongelmaa ei ollut.

Kevätvehnässä DON-toksiineja oli puolestaan enemmän kuin vuosikausiin, mutta muuten laatu oli oikein hyvää muun muassa sakolukujen osalta.

Kauran käyttö on Raision tilastojen mukaan kasvanut viime vuonna. Suurin osa kasvusta tulee viennistä.

”Leseitä, hiutaleita ja rouheita menee paljon vientiin. Myös kotimainen käyttö on kasvanut ja esimerkiksi kaurapohjaiset juomat, leivät ja puurot tekevät kauppansa. Markkina näyttää hyvältä myös tämän vuoden osalta”, Oravuo kertoi.

Laadultaan kaura oli viime vuonna tyydyttävää ja jyväkoko aiempaa vuotta pienempää.

”Merkittävin hylkäyssyy oli liian alhainen hehtolitrapaino ja korkea toksiinipitoisuus. Näissä oli selvästi maakunnallisia eroja Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan välillä, joista raaka-aineemme pääasiassa tulevat.”

Tilaisuudessa tarkasteltu valtakunnallinen Ruokaviraston avoin laatutieto kertoi karuja lukuja. Vain 21 prosenttia kaurasta täytti myllykauran laatuvaatimukset. Toksiinitilasto oli toisilla alueilla huomattavasti toisia hankalampi. ◻

Tilaisuuden esitykset löytyvät MTK Satakunnan nettisivuilta:

satakunta.mtk.fi