Maatalousrahoituksessa pankkien huomio kiinnittyy nykyisin muutamaan seikkaan eli maksuvalmiuteen ja sitä kautta kassavirtaan sekä yrittäjäominaisuuksiin.

Toki investoinneissa edellytetään edelleen vakuuksia, mutta vakuuksista on pankille hyötyä vain, jos kaikki menee pieleen.

Yrittäjäominaisuuksia on vaikea mitata, vaikka monenlaisia testejä ja mittareita on kehitelty.

Yrittäjyys on osittain luonne- ja asennekysymys, mutta yrittäjyyteen tarvitaan myös päätöksentekokykyä, suunnitelmallisuutta ja välillä myös rohkeutta.

Yrittäjyyteen kuuluu olennaisena osana myös epäonnistuminen ja ennen kaikkea sen sietäminen ja epäonnistumisista ylipääseminen.

Nykymaailmassa yrittäjyyteen liittyy olennaisena myös kumppanuus. Ilman hyviä yhteistyökumppaneita ei yksikään maatilayritys pärjää.

Suomalaisessa yrittäjyydessä on liikaakin korostunut yksinyrittäminen ja ”puskeminen läpi harmaan kiven”. Kovan työnteon kulttuuri on suomalaisuuden ytimessä, mutta ehkä olisi jo aika korostaa työn järkevyyttä. Maatiloilla monia töitä tehdään itse (ja omilla koneilla), vaikka monta kertaa olisi järkevämpää taloudellisesti ja myös työn tehokkuuden kannalta tehdä asiat yhteistyökumppanin kanssa.

Kumppanuus voi olla myös taloudellista. Maatilat ovat tehneet jo pitkään yhteistyötä erityisesti osakeyhtiömuotoisessa sikataloudessa.

Nykyaikainen maatalous ja erityisesti kotieläintalous on valtavan pääomavaltaista ja yhä enenevässä määrin maatalouteen tarvitaan ulkopuolista sijoittajapääomaa.

Tällöin myös korostuu se, että maatalous on yritystoimintaa ja tuotannon kannattavuus on pystyttävä perustelemaan ulkopuolisille sijoittajille.

Silloin korostuvat nimenomaan yrittäjäominaisuudet ja se, miten hyvin hallitsee yrityksen erilaiset riskit. Jatkossa maatilayrittäjä on entistä useammin myös toimitusjohtaja.