Suomessa on kiistelty käytännössä 1960-luvulta lähtien siitä, onko Suomessa liikaa peltoa. Peltojen ”paketointi” (metsitys) ja erilaiset pakkokesannoinnit olivat maatalouspolitiikan työkaluina ennen Suomen EU-jäsenyyttä. 1990-luvun alussa silloisen Maatilahallituksen pääjohtaja Kalevi Hemilä julisti, että Suomessa on 500 000 hehtaaria liikaa peltoa.

EU-aikana tuotantoa on rajoitettu kesannoinnin ja erilaisten ”hömppäheinien” avulla. Samaan aikaan Suomeen raivattiin uutta peltoa ja Suomen kokonaispeltoala on säilynyt käytännössä pitkään ennallaan.

”Ylimääräisen” pellon ongelma kuitenkin jatkuu. Suomi tuottaa selvästi enemmän viljaa kuin Suomessa käytetään ja viljatuotteiden ja erityisesti viljajalosteiden kannattava vienti ei lähtenyt kunnolla käyntiin.

Monen mielestä Suomen peltoalaa ja erityisesti viljanviljelyssä olevaa alaa tulisi pienentää joko tilapäisillä tai pysyvillä ratkaisuilla. Peltojen metsitystä tehdään koko ajan, mutta pinta-alat ovat jääneet varsin pieniksi.

Järkevin tapa pienentää vilja-alaa on korvata vilja muilla kasveilla. Tämä mahdollistaa sen, että pelto on varsin nopeasti palautettavissa viljantuotantoon, jos siihen on tulevaisuudessa tarvetta.

Muiden viljelykasvien pinta-alan kasvattamisessakin on rajansa. Esimerkiksi sokerijuurikkaan ja herneen pinta-alat ovat jo nyt sellaisia, ettei aitoa markkinakysyntää lisätuotannolle ole. Öljykasveissa on mahdollista lisätä pinta-aloja, mutta siinäkin viljelykiertovaatimukset rajoittavat mahdollisuuksia. Kumina, öljyhamppu ja muut erikoisemmat kasvit voivat olla ratkaisu osalle tiloista. Näillä kaikilla toimilla voidaan vilja-alaa pienentää ehkä noin 100 000 hehtaarilla, mutta se ei vielä riitä.

Poliittisilla päättäjillä olisi mahdollisuudet ratkaista asia ja tuoda uusia toimintaedellytyksiä maaseudulle. Tämä vaatisi kuitenkin voimakasta satsausta pelloilla tuotettavien energiaraaka-aineiden tuotantoon.

EU:ssa on pyritty rajoittamaan muun muassa pellolla tuotettujen kasvien käyttöä biokaasun ja biopolttoaineiden tuotannossa. Nykytilanteessa ratkaisu on aivan väärä, erityisesti Suomen kaltaisessa maassa, jossa paineet metsien puuston energiankäytölle kasvavat ja fossiilisten polttoaineiden ja maakaasun korvaaminen uudistuvilla energianlähteillä on väistämättä edessä.

Peltoenergian tuotanto ei ole nykyhintasuhteilla taloudellisesti järkevää, mutta jos fossiilisten energialähteiden korvaaminen otetaan tosissaan, siihen on pakko satsata.

Suomalaiset usein kadehtivat norjalaisten öljyvaroja, mutta meillä olisi mahdollista rakentaa merkittävä peltoenergian tuotantoketju, joka työllistäisi ihmisiä, lisäisi huoltovarmuutta ja samalla pienentäisi riippuvuutta tuontienergiasta. Erityisesti uudistuvan dieselöljyn tuottaminen olisi pitkien kuljetusetäisyyksien maassa järkevää, varsinkin kun dieselöljy on vielä pitkään kuljetuskaluston ja maa- ja metsätalouden koneiden energialähde. Kaikki tämä vaatii valtion aktiivista roolia ja poliitikoilta rohkeutta päätöksenteossa.