Metsää katoaa, mutta missä?

Metsäkatoasetuksen täydentävä kansallinen lakiesitys on nyt eduskunnassa. Asetus on ollut valmistelussa jo pitkään ja edellinen komissio antoi ehdotuksensa vuonna 2021. Asetus hyväksyttiin keväällä 2023 Marinin hallituksen aikana, jolloin se myös astui voimaan. Nykyinen hallitus on ajanut pariin kertaan asetuksen soveltamisen lykkäystä. Samalla sen vaatimuksia on kevennetty. Asetuksen kansallinen toimeenpanolaki on tulossa nykyisen aikataulun mukaisesti voimaan 30.12.2026.

Metsäkatoasetus ei ole ihan ongelmaton asia, vaikka kevennyksiä onkin tehty. Soveltamisessa on pystytty keventämään pienten toimijoiden vastuita ja velvoitteita, mutta tällä on edelleen monia suuria ja yllättäviäkin vaikutuksia.

Komissio lähti aikanaan valmistelemaan asetusta siksi, että haluttiin rajoittaa trooppisten metsien muuttamista viljely- ja laidunmaaksi. Euroopan on kannettava oma vastuunsa siitä, mitä meidän kulutuksemme saa globaalisti aikaan. Asetuksen ajatus on selkeä. Euroopan markkinoille tulevan puun, soijan, naudan, kaakaon, kahvin, öljypalmun ja luonnonkumin pitää täyttää metsäkadottomuuden vaatimukset. Tällä kaikella pyritään siihen, että metsien raivaamista ainakin hillittäisiin. Mutta toteutuuko asetuksen myötä alkuperäinen tavoite? Estää erityisesti trooppisten metsien häviäminen plantaasien ja karjan tieltä?

Keskeistä tavoitteen ja vaikuttavuuden saavuttamisessa on nimenomaan se, mitä käytännössä tapahtuu. Maailman markkinat ovat laajat ja EU:n ulkopuolella on monia muita markkinoita, joilla kysyntä kasvaa. Esimerkiksi Kiina on merkittävä soijan ostaja ja Etelä-Amerikka tärkeä toimittaja. Voiko käydä niin, että Eurooppaan toimitettava tuote tulee vanhoilta viljelysalueilta ja vaihtoehtoisille markkinoille ohjataan tavarat uusilta raivatuilta kohteilta? Tämän aika näyttää. Tämä on mielestäni asian ydin ja kertoo samalla vaikuttavan sääntelyn kohdentamisen vaikeudesta. Vaikuttavuus syntyy vain silloin, jos yritykset aidosti muuttavat toimintaansa ja hankintatapojaan ja tavoitteena oleva haitallinen toiminta vähenee.

En väitä metsäkatoasetusta tavoitteeseen nähden hyödyttömäksi. Euroopan markkinoilla on myös painoarvoa, mutta asian vaikuttavuutta on seurattava ja myös mahdollista kaupan uudelleenohjautumista. Irvikuva tämän asetuksen seuraukselle olisi se, että metsäkatoa ei saada pysähtymään siellä, missä sitä ensisijaisesti tavoitellaan ja jäljelle jäisi oman hallinnon taakka.

Mitä metsäkatoasetus tarkoittaa Suomelle? Avaan asiaa muutamilla käytännön esimerkeillä, mutta suosittelen tutustumaan aiheeseen laajemmin Ruokaviraston sivuilla. Siellä on erikseen metsäkatoasetukseen liittyvä FAQ, eli usein kysyttyjä kysymyksiä -osio vastauksineen. Siihen kannattaa tutustua erityisesti silloin, jos pohtii pellon raivausta. Asetusta aloitetaan soveltamaan vuoden vaihteessa.

Metsille asetus tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että myytävän puun pitää kuulua metsäkatoasetuksen mukaisen vakuutuksen tai ilmoituksen piiriin. Pienen alkutuottajan SD-ilmoitus on kuitenkin pääsääntöisesti kertaluonteinen. Pystykaupoissa puun ostaja tai välittävä organisaatio tekee DD-vakuutuksen (Due Diligence Statement). Hankinta- ja toimituskaupoissa mikro- tai pientoimija voi tehdä SD-ilmoituksen (Simplified Declaration) tai valtuuttaa puunostajan tekemään sen. Jos hiukan kärjistää, Hannu Hankintahakkaaja tehdessään metsässään ensiharvennusta ja varmistaakseen metsien paremman kasvun sekä kehityksen, joutuu raportoimaan toimestaan, ettei se aiheuta metsäkatoa. Äkkiä ajateltuna metsien harvennushakkuut ovat aika kaukana metsäkatoa aiheuttavista toimenpiteistä, mutta näin tämä menee.

Entä vaikutukset maatalouteen? Esimerkiksi metsämaan muuttaminen maatalouskäyttöön lasketaan toimeksi, mikä aiheuttaa metsäkatoa. Tämä tapahtuu pellon loppukäytöstä huolimatta. Raivaamista asetus ei kiellä, mutta raivauksen yhteydessä korjattava puu ei ole markkinakelpoista asetuksen soveltamisen jälkeen. Puun voi kuitenkin ottaa omaan käyttöönsä. Tosin hehtaarilta, jossa on 350 m³ puuta ja suurin osa tukkipuuta, tulee aika arvokasta polttopuuta. Puukauppatulojen menetys voi jatkossa automaattisesti ratkaista raivaushankeen kannattavuuden.

Kannattaa huomioida myös asetukseen liittyvät rajoitukset nautatiloille. Asetuksessa on kielletty nautojen laiduntaminen pelloilla, jotka on raivattu metsästä 31.12.2020 jälkeen, jos halutaan varmistaa eläinten ja tuotteiden markkinakelpoisuus. Näillä samoilla pelloilla voivat kuitenkin hevoset ja lampaat laiduntaa, mutteivät naudat markkinakelpoisuuden takia. Toisaalta näillä pelloilla kasvatettu rehunurmi voidaan syöttää naudoille. Tämä on esimerkki näiden säädösten tiukoista ehdoista, jotka kannattaa huomioida. Viljelijän näkökulmasta on vaikea ymmärtää, miksi nauta ei voisi syödä ruohoa laitumella, mutta pellolta korjattu rehu kelpaa sen ruokintaan. Maankäytön muutoksen ympäristövaikutus kun on molemmissa sama.

EU-sääntelyssä pitää harkita tarkkaan, mitä uusia velvoitteita todella tarvitaan. Viljelijät ja maanomistajat joutuvat omissa toimissaan arvioimaan aina, mitä työ maksaa ja mitä sillä saadaan aikaan. Samaa voidaan odottaa myös kaikelta sääntelyltä. ◻